Operaatio Crusader

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Operaatio Crusader
Osa läntisen aavikon taisteluita
toisessa maailmansodassa
Brittiläinen Crusader-panssarivaunu ohittaa tuhotun saksalaisen PzKpfw IV-panssarivaunun operaatio Crusaderin aikana
Brittiläinen Crusader-panssarivaunu ohittaa tuhotun saksalaisen PzKpfw IV-panssarivaunun operaatio Crusaderin aikana
Päivämäärä:

18. marraskuuta30. joulukuuta 1941

Paikka:

Egypti ja Libya

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Vaikutukset:

Liittoutuneet vapautuivat Tobrukin piirityksestä ja saivat ensimmäistä kertaa suuren voiton saksalaisista joukoista.

Osapuolet

Liittoutuneet:
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
British Raj Red Ensign.svg Brittiläinen Intia
Etelä-Afrikka
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Puolan lippu Puola
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia

Akselivallat:
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Italia

Komentajat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Claude Auchinleck
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Alan Cunningham
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Neil Ritchie

Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. Ettore Bastico
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Erwin Rommel
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Ludwig Crüwell
Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. Gastone Gambara

Läntisen aavikon taistelut
Italian hyökkäys Egyptiin - Compass - Bardia - Kufra - Sonnenblume - Bardia - Tobruk - Brevity - Scorpion - Battleaxe - Flipper - Crusader - Gazala - Bir Hakeim - 1. El Alamein - Alam Halfa - Agreement - 2. El Alamein - El Agheila

Operaatio Crusader oli brittiarmeijan sotaoperaatio toisessa maailmansodassa. Operaation tarkoitus oli vapauttaa brittiläisen kansainyhteisön joukot Tobrukin piirityksestä vuonna 1941 ja saavuttaa samalla ratkaiseva voitto akselivaltojen joukoista Pohjois-Afrikassa.[1]

Taustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavoitetta oli yritetty saavuttaa kahden aikaisemman operaation avulla onnistumatta. Operaatio Battleaxessa kärsittyjen raskaiden tappioiden seurauksena kenraali Archibald Wavell oli vapautettu Lähi-idän alueen, johon Pohjois-Afrikan rintama myös kuului, komennosta. Hänen tilalleen vaihdettiin kenraali Claude Auchinleck. Hänen aikanaan The Western Desert Force organisoitiin uudelleen ja nimettiin 8. armeijaksi, jonka johtoon tuli kenraaliluutnantti Alan Cunningham.

Crusader oli kolmas ja operaatioista suurin ja pitkäkestoisin. Operaation taustavoimana ja kannustajana toimi Britannian pääministeri Winston Churchill, joka siirsi vahvistuksia Egyptiin, vaikka häntä oli varoitettu uudesta Japanin muodostamasta uhasta Itä-Aasiassa[1].

Suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläisen kansainyhteisön joukoista koostuneen 8. armeijan oli tarkoitus hyökätä laajalla rintamalla idästä länteen, pyyhkäisten samalla etelästä käsin akselivaltojen puolustuksen sivustaan. Halfayassa, Fort Capuzzossa ja Sollumissa olevat saksalaiset jäisivät tällöin etenevän armeijan piirittämäksi. Vihdoin 8. armeijan edetessä Tobrukia puolustavat kansainyhteisön joukot murtautuisivat piirityksestä edeten etelään, jolloin akselivaltojen joukot jäisivät kahden tulen väliin, pohjoispuolellaan Välimeri ja eteläpuolellaan läpipääsemätön aavikko.[2]

Alun perin Auchinleck suunnitteli hyökkäyksen alkamispäivämääräksi 1. marraskuuta, mutta päätti aloittaa operaation jo lokakuun puolessa välissä. Tähän vaikutti osittain myös innokkaan Churchillin painostus. Panssarikaluston saapuminen kesti hieman odotettua kauemmin, jolloin käynnistämistä siirrettiin kolmella päivällä. Valmisteluihin oli normaalien kalustotäydennyksien, huoltojen ja joukkojen siirtelyjen lisäksi kuulunut myös huoltorautatien sekä huoltovesiputken rakentaminen autiomaahan. [2]

Operaatio alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britit saivat puolelleen yllätysedun, koska hyökkäyksen aloituspäivää edeltävän yön voimakas hiekkamyrsky esti saksalaisten tiedustelulennot operaation ensimmäisenä päivänä. Claude Auchinleckin ja Alan Cunninghamin johtamien brittien alkuperäinen suunnitelma tuhota akselivaltojen panssarijoukot ennen jalkaväen etenemistä mureni kuitenkin useisiin pieniin yhteenottoihin. Suurimmat taistelut käytiin Sidi Rezeghissä, jossa Erwin Rommelin johtamat akselivaltojen joukot onnistuivat päihittämään brittien 7. panssaridivisioonan. Operaation ensimmäinen vaihe koostui hajanaisista, mutta kovista yhteenotoista ja britit olivat menettäneet merkittävän osan panssarikalustostaan 23. marraskuuta mennessä. Tuona päivänä Rommel käynnisti keskitetyn hyökkäyksen, jossa menetti vuorostaan 70 yhteensä 160 jäljellä olevasta panssarivaunusta. Saksalaiset nimesivät päivän ”Kuolonsunnuntaiksi” (saks. Totensonntag).[1]

Toinen vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrika Korpsin komentaja kenraaliluutnantti Ludwig Crüwell ehdotti Rommelille huoltotaukoa joukkojen uudelleenorganisointiin, jonka aikana voitaisiin myös kerätä taistelukentille jääneitä tarpeellisia materiaaleja ja kalustoa. Rommel kuitenkin uskoi brittien kärsivän hajaannuksesta ja päätti hyökätä. Vastahyökkäys oli lähellä onnistumista ja Cunningham aikoikin vetäytyä. Auchinleck pysyi lujana puolustuksen suhteen ja korvasi Cunninghamin kenraalimajuri Neil Ritchiellä.[1]

Rommelin panssaridivisioonien vastahyökkäys ei onnistunut löytämään brittijalkaväen pääosaa, joka oli ohittanut akselivaltojen linnoitetut asemat ja suunnannut Tobrukiin. Rommelin täytyi vetäytyä hyökkäyksestä tukemaan Tobrukissa taistelevia joukkojaan. Vaikka hän onnistui saavuttamaan pieniä taktisia voittoja alueella Rommel menetti Bardiaan ja Sollumiin linnoittautuneet 14 000 miestä ja hänen täytyi vetäytyä pelastaakseen huonosti huolletut joukkonsa Tobrukista länteen Gazalaan ja sieltä aina El Agheilaan saakka. [1]

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio Crusader päättyi brittien voittoon, joka oli heidän ensimmäisensä saksalaisista joukoista sodan aikana. Operaatio ei saavuttanut kuitenkaan toivottua menestystä, vaikka britit onnistuivat vapauttamaan Tobrukin ja aiheuttamaan suuria tappioita akselivaltojen joukoille. Suurin osa brittien ja kansainyhteisön 18 000 miehen tappioista oli taisteluissa karaistuneita veteraaneja, kun akselivaltojen 33 000 miehen tappiot koostuivat lähinnä toisarvoisina taistelijoina pidetyistä italialaisista ja saksalaisesta huoltohenkilökunnasta. Akselivaltojen joukot pystyivät säilyttämään taistelukykynsä. Lisähuoltojen ja täydennysten jälkeen ne käynnistivät uuden hyökkäyksen 21. tammikuuta 1942.[1]

Operaatio Crusader toimi inspiraationa brittiläisen 8. armeijan hihamerkkiin, jossa on ristiretkiläistyylinen keltainen risti valkoisessa kilvessä[3]. Se antoi nimensä myös armeijan viikoittaiselle sanomalehtijulkaisulle Crusader.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tucker, Spencer & Roberts, Priscilla Mary (toim.): Encyclopedia of World War II. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1576079996.
  • Latimer, Jon: Alamein. Harvard University Press, 2002. ISBN 0674010167.
  • Forty, George: Companion to the British Army 1939-1945. The History Press, 1998. ISBN 9780752452401.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Encyclopedia of World War II (Paul H. Collier): s. 403-405
  2. a b c Latimer s. 36
  3. Forty s. 47

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]