El Alameinin ensimmäinen taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
El Alameinin ensimmäinen taistelu
Osa läntisen aavikon taisteluita toisessa maailmansodassa
Brittiläisiä joukkoja El Alameinin ensimmäisessä taistelussa.
Brittiläisiä joukkoja El Alameinin ensimmäisessä taistelussa.
Päivämäärä:

1.27. heinäkuuta 1942

Paikka:

El Alamein, Egypti

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Vaikutukset:

Britit pysäyttivät saksalaisten etenemisen Niilille

Osapuolet

Akselivallat:
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Italia

Liittoutuneet:
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Australian lippu Australia
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Etelä-Afrikka
Intia

Komentajat

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Erwin Rommel
Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. Enea Navarini

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Claude Auchinleck
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eric Dorman-Smith

Vahvuudet

96 000 sotilasta
585 panssarivaunua
500 lentokonetta

150 000 sotilasta
1 115 panssarivaunua
yli 1 000 tykkiä
yli 1 500 lentokonetta

Tappiot

10 000 saksalaista
(italialaisten kaatuneiden määrä tuntematon)

13 250 sotilasta

Läntisen aavikon taistelut
Italian hyökkäys Egyptiin - Compass - Bardia - Kufra - Sonnenblume - Bardia - Tobruk - Brevity - Scorpion - Battleaxe - Flipper - Crusader - Gazala - Bir Hakeim - 1. El Alamein - Alam Halfa - Agreement - 2. El Alamein - El Agheila

El Alameinin ensimmäinen taistelu oli sotamarsalkka Erwin Rommelin johtaman saksalaisitalialaisen panssariarmeija Afrikan ja kenraali Claude Auchinleckin johtaman brittiläisen 8. armeijan välinen 1–27. heinäkuuta 1942 käyty läntisen aavikon taistelu Pohjois-Afrikassa toisessa maailmansodassa.

Hävittyään Gazalan taistelun kesäkuussa 1942 8. armeija perääntyi Mersa Matruhin kautta Alameinin linjalle Egyptiin, joka käsitti 60 km aukon El Alameinin kaupungin pohjoisessa Välimeren rannalla ja Qattaran syvängön etelässä aavikolla välillä.

Panssariarmeija Afrikka hyökkäsi aamulla 1. heinäkuuta saksalaisten joukkojen johdolla lähellä El Alameinia, mutta liittoutuneiden puolustuslinja kesti iltaan saakka, mikä keskeytti akselivaltojen etenemisen. 2. heinäkuuta Rommel keskitti joukkonsa pohjoiseen tarkoituksenaan tehdä läpimurto El Alameinin läheisyydessä. Auchinleck puolestaan määräsi tehtäväksi vastahyökkäyksen linjan keskiosassa, mutta hyökkäys epäonnistui. Sen sijaan liittoutuneiden toinen hyökkäys etelässä italialaisia vastaan oli onnistuneempi. Liittoutuneiden vastarinnan takia Rommel siirtyi puolustukseen saavutetulla linjalla.

Auchinleck hyökkäsi jälleen 10. heinäkuuta Tel el Eisassa pohjoisessa saaden yli tuhat vankia. Rommelin vastahyökkäyksen tulokset Tel el Eisassa jäivät vähäisiksi. Seuraavaksi Auchinleck hyökkäsi jälleen keskellä Ruweisatin selänteellä kahdesti (Ruweisatin ensimmäinen taistelu 14. heinäkuuta ja Ruweisatin toinen taistelu 21. heinäkuuta). Kumpikaan taistelu ei ollut liittoutuneille menestys ja jalkaväen ja panssareiden yhteistoiminnan ajoittamisen epäonnistumisesta seurasi toisessa taistelussa 700 miehen tappiot. Huolimatta tästä liittoutuneet tekivät vielä kaksi uutta hyökkäystä 27. heinäkuuta. Toinen pohjoisessa lähellä Tel el Eisaa ei ollut menestyksekäs ja toinen lähellä Miteiriyaa oli vielä tuhoisampi, sillä miinakenttiä ei ollut raivattu ja jalkaväki jätettiin ilman panssareiden tukea saksalaisten vastahyökkäyksessä.

Liittoutuneiden 8. armeija oli kuluttanut voimansa ja 31. heinäkuuta Auchinleck määräsi luopumaan hyökkäysoperaatioista ja valmistelemaan puolustusasemia odotettavissa olevan akselivaltojen suurhyökkäyksen varalle.

Akselivaltojen eteneminen kohti Aleksandriaa (ja Kairoa) pysähtyi. Rommel yritti uudelleen murtautua liittoutuneiden linjan lävitse siinä kuitenkaan onnistumatta Alam Halfan taistelussa elokuussa. Saman vuoden lokakuussa 8. armeija Bernard Montgomeryn komennossa löi akselivaltojen joukot El Alameinin toisessa taistelussa.