Alam Halfan taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alam Halfan taistelu
Osa läntisen aavikon taisteluita Pohjois-Afrikan rintamalla toisessa maailmansodassa
Liittoutuneiden 25 paunan tykki Pohjois-Afrikassa
Liittoutuneiden 25 paunan tykki Pohjois-Afrikassa
Päivämäärä:

30. elokuuta6. syyskuuta 1942

Paikka:

El Alameinin tienoo, Egypti

Lopputulos:

Liittoutuneiden strateginen voitto,
Saksan taktinen voitto

Osapuolet

Liittoutuneet:
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti

Akselivallat:
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Italia

Komentajat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Bernard Montgomery

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Erwin Rommel

Vahvuudet

8. Armeijan XIII armeijakunta
(4 divisioonaa)

Afrikakorps (6 divisioonaa)

Tappiot

1 750 kaatunutta, haavoittunutta tai vangittua
68 panssarivaunua
67 lentokonetta

2 930 kaatunutta, haavoittunutta tai vangittua
49 panssarivaunua
36 lentokonetta
60 tykkiä

Läntisen aavikon taistelut
Italian hyökkäys Egyptiin - Compass - Bardia - Kufra - Sonnenblume - Bardia - Tobruk - Brevity - Scorpion - Battleaxe - Flipper - Crusader - Gazala - Bir Hakeim - 1. El Alamein - Alam Halfa - Agreement - 2. El Alamein - El Agheila

Alam Halfan taistelu (30. elokuuta6. syyskuuta 1942) oli Erwin Rommelin komentaman Saksan Afrikan-armeijan ja Bernard Montgomeryn komentaman 8. armeijan välillä toisessa maailmansodassa Egyptissä käyty taistelu. Rommel aikoi saartaa brittien joukot. Britit olivat murtaneet saksalaisten Enigma-koodin: Montgomery sai näin tietoonsa, milloin ja mihin Rommel aikoi hyökätä. Montgomery sijoitti tykistönsä niin, että se kykenisi mahdollisimman tehokkaasti tuhoamaan Rommelin panssarit.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rommelin epäonnistuttua ensimmäisessä El Alameinin taistelussa liittoutuneiden joukkojen puolustuksen murtamisessa ja Auchinleckin heinäkuisten vastahyökkäysten jälkeen kummankin osapuolen voimat olivat ehtyneet. Kumpikin puoli ryhmittyi puolustukseen huoltaakseen ja täydentääkseen joukkojaan. Alameinissa Rommelin joukkojen huolto oli haastavaa huoltoyhteyksen venyttyä äärirajoille, koska Bengasiin oli 1 300 kilometriä ja Tobrukiin 640 kilometriä. Suurimpaan satamaan Tripoliin oli peräti 1 900 kilometriä ja se oli siten lähes käyttökelvoton suuren etäisyyden vuoksi. Lisäksi akselivaltain alkuperäinen suunnitelma kesäkuisesta Gazalan taistelusta edellytti Tobrukin valtauksen jälkeen kuuden viikon lepoa ja joukkojen järjestelyä. Rommel halusi säilyttää tilanteen herruuden ja hän pyrki siten estämään brittiläisen 8. armeijan levon ja uudelleen ryhmittymisen, mikä mahdollistaisi niiden työntämisen Kairoon ja edelleen Suezin kanavaan. Tämän seurauksena akselivaltain ilmavoimat, joiden piti osallistua hyökkäykseen Maltalle, siirrettiin Pohjois-Afrikkaan osallistumaan liittoutuneiden joukkojen takaa-ajoon. Tämän seurauksena liittoutuneet kykenivät kokoamaan voimansa ja iskemään akselivaltain merikuljetuksiin Italiasta Pohjois-Afrikkaan, mikä johti elokuun puolivälistä alkaen suuriin akselivaltain kalustotappioihin. Elokuun lopulla Rommelin joukot olivat kuitenkin saaneet vahvistukseksi Kreetalta lisäjoukkoja, polttoaine- ja ammusvarastot olivat kuitenkin vajaat. Huoltovaikeuksista huolimatta saksalaisjoukkojen panssarivaunujen lukumäärä oli saatu kasvatettua elokuun loppuun mennessä 133:sta 234:ään ja italialaisten 96:sta 281:een, joista 234 oli keskiraskaita vaunuja. Ilmavoimien konevahvuus oli myös kasvanut 298 lentokoneeseen, kun se oli ollut Gazalan taistelun alkaessa 210 konetta. Italian ilmavoimien konevahvuus oli noussut 460 lentokoneeseen.

Lähi-idän joukkojen komentaja kenraali Alexanderin joukoilla oli lyhyet huoltomatkat Egyptin varastoihin ja satamiin, mutta kuljetukset Britteinsaarilta ja Kansainliiton muilta alueilta sekä Yhdysvalloista olivat erittäin pitkät, mikä aiheutti pitkiä viiveitä havaittujen puutteiden täydentämisessä. Kesällä 1942 alueelle saapui suuria määriä tarvikkeita kuten Sherman-vaunuja ja kuuden naulan panssarintorjuntatykkejä, jotka korvasivat vanhentuneen kaluston. Ilmavoimien vahvennukseksi saapui laivueita Yhdysvalloista.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fish, Kevin: Panzer Regiment 8 in World War II: Poland, France, North Africa. Atglen, Pennsylvania: Schieffer Military History, 2008. ISBN 978-0-7643-3087-2. (englanniksi)
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.