Totaalinen sodankäynti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltalainen juliste toisen maailmansodan ajalta: Ruoka on ase - älä tuhlaa sitä! Osta viisaasti - valmista järkevästi - syö lautanen tyhjäksi (Seuraa kansallista sota-ajan ravinto-ohjelmaa).

Totaalinen sodankäynti (myös totaalinen sota) on sodan muoto, jossa valtio mobilisoi kaikki olemassa olevat resurssinsa palvelemaan valtion sodankäyntiä tuhotakseen vihollisvaltion mahdollisuuden jatkaa sotaa.[1] Jo ennen 1900-lukua ihmiskunnan käymistä sodista saattoi tunnistaa totaalisen sodankäynnin piirteitä. Esimerkiksi historioitsija David Bell on esittänyt, että Napoleonin sodista muodostuva kokonaisuus oli ensimmäinen totaalinen sota.[2]

Kansainvälinen oikeus ei tunne totaalisen sodan käsitettä, vaan se on laitonta sodankäyntiä. Sotatoimien ulottaminen muihin kuin kansainvälisen oikeuden tunnustamiin sotilaallisiin kohteisiin rikkoo sodan lakeja.

Omaksi sodankäynnin muodokseen sen käsittivät vasta 1800-luvun sotateoreetikot. Totaalinen sodankäynti sekoitetaan usein virheellisesti absoluuttisen sodankäynnin kanssa.[3]

Moni toiseen maailmansotaan osallistuneista valtioista siirtyi totaaliseen sodankäyntiin sodan laajetessa ja sen keston pitkittyessä.[4][5][6] Sosiologi Trutz von Trothan mukaan totaalinen sota liittää kaikki sitä käyvän valtion kansalaiset mukaan sodankäyntiin, vastaavasti sen kohteeksi joutuvat kaikki ”vihollisen” yhteisön edustajat. Tässä totalisoivassa suuntauksessa, joka vallitsee sotaa käyvän yhteisön sisä- ja ulkopuolella, piilee totaalisen sodan sisältämä joukkotuhon elementti.[7]

…On olemassa myös toinen, selvempi ero vuoteen 1914. Sotivat kansakunnat ovat mukana kokonaisuuksina, eivät pelkästään sotilaat, vaan koko kansa, miehet, naiset ja lapset. Rintamat ovat kaikkialla. Juoksuhautoja kaivetaan kaupunkeihin ja niiden kaduille. Jokainen kylä on linnoitettu. Jokainen tie on suljettu. Etulinja kulkee tehtaiden halki. Työläiset ovat aseistautuneet erilaisilla aseilla, mutta samalla rohkeudella.
Ote Winston Churchillin puheesta, jonka hän piti radiossa 18. kesäkuuta 1940.[8]

Termi ja alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Erich Ludendorff

Totaalisen sodankäynnin käsite on termiä vanhempi. Monet sotateoreetikot käsittelivät ajatusta kokonaisen kansakunnan alistumisesta sodankäynnin tarpeisiin. Yrityksessään selittää Napoleonin sotien suuret uhrimäärät ja sotien poliittiset taustat preussilainen kenraali ja sotateoreetikko Carl von Clausewitz loi teorian absoluuttisesta sodankäynnistä, jonka mukaan sotaa käyvät kansat ajautuvat pitkän vihamielisen vuorovaikutussuhteen vuoksi lopulta moraalisesti rajoittamattomaan sotaan, joka koskettaa osapuolten kansojen koko olemassaolon kirjoa. Clausewitz näki absoluuttisen sodankäynnin olevan mahdotonta, sillä poliitikkojen ja kansojen luonteenomaiseen käytökseen kuuluu asettaa rajoja sodankäynnille.[9]

Termin totaalinen sota lanseerasi saksalainen kenraali Erich Ludendorff kirjassaan Der Totale Krieg vuonna 1936. Kirjassaan Ludendorff käsitteli ensimmäisestä maailmansodasta saatuja oppeja ja pohti, kuinka Saksan tulisi käydä seuraava suuri sotansa. Ludendorff totesi Clausewitzin opit teoreettisina välineinä aikansa palvelleiksi, vaikka osa hänen totaaliselle sodalle asettamista ehdoista olivat peräisin juuri Clausewitzilta.[10] Joka tapauksessa Ludendorff näki menneen ajan ihanteen ”kunniallisesta sodasta” vanhentuneena. Sota ei enää ollut clausewitzilaisittain jatkoa politiikalle, vaan politiikan tuli nyt palvella sotaa.[11]

Ludendorffin mukaan ensimmäinen maailmansota erosi menneestä sillä tavoin, että enää eivät taistelleet pelkästään armeijat, vaan sota vaikutti sitä käyvien kansojen jokaiseen jäseneen. Sotaa siis kävivät kansakunnat kokonaisuuksina sodan jokaisella tasolla. Tulevan totaalisen sodan vaatimuksiksi tulivat näin talouden ja siviiliväestön osallistuminen armeijoiden lisäksi. Siviiliväestön tahtoa tuli muokata propagandan keinoin ja politiikan kokonaisuutena[12] tuli palvella sodankäynnin päämääriä.[11] Ludendorff esitti myös, että sotaa johtaisi yksi henkilö, mieluiten sotilas, joka osaisi integroida totaalisen sodankäynnin mukanaan tuomat edut. Niin ikään Ludendorffin mukaan oli tärkeää, että totaalinen sota aloitettaisiin hyvissä ajoin ennen varsinaista sodan julistusta.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • David Avrom Bell: The First Total War. Houghton Mifflin Harcourt, 2007. ISBN 0618349650.
  • Giuseppe Caforio: Handbook of the Sociology of the Military. Springer, 2003. ISBN 0306472953.
  • Roger Chickering, Stig Förster, Bernd Greiner: A World at Total War. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0521834325.
  • Clausewitz, Karl von: Sodankäynnistä. (Vom Kriege, 1832.) Käsikirjaksi muokanneeet ja selittävällä jälkisanalla varustaneet Wolfgang Pickert ja Wilhelm Ritter von Schramm. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Art House, 1998. ISBN 951-884-227-2.
  • Anja V. Hartmann, Beatrice Heuser: War, Peace and World Orders in European History. Routledge, 2001. ISBN 0203471695.
  • Jeffrey Verhey: The spirit of 1914. Cambridge University Press, 2000. ISBN 0521771374.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. A World at Total War s.1-10
  2. Bell s. 3-8
  3. Cristopher Bassford: Clausewitz and His Works. Viitattu 27.5.2010
  4. Perry, Marvin: World War II in Europe: A Concise History, s. 138, 225, 283-286. Cengage Learning. ISBN 1285401794.
  5. Social Studies School Service: World War II, s. S46-S51. Social Studies, 2005. ISBN 1560042095.
  6. N. Dreisziger: Mobilization for Total War: The Canadian, American and British Experience 1914-1918, 1939-1945, s. 3-9. Wilfrid Laurier University Press, 1981. ISBN 0889201099.
  7. Caforio s. 421-422
  8. Winston Churchill The Few The Churchill Centre
  9. Clausewitz s.15-23
  10. a b Hartmann, Heuser (Robert T. Foley) s.214-220
  11. a b Verhey s.187
  12. "Die Gesamtpolitik"