Merisodankäynti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskalainen linjalaiva Orient palaa 1. elokuuta 1798 Abukirin taistelussa

Merisodankäynti on sodankäyntiä laivojen tai muiden merikulkuvälineiden avulla. Suurin osa meritaisteluista on tapahtunut merellä, mutta sotaa on käyty myös sisävesillä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhin meritaistelu, josta on kirjallisia tietoja, tapahtui 1210 eaa. Kyproksen lähellä. Antiikin ajalla Kreikan ja Persian välillä käytiin persialaissodat, joihin kuuluivat Salamiin taistelu ja Issoksen taistelu. Ateenan ja Spartan kaupunkivaltioiden välillä käydyssä peloponnesolaissodassa spartalaiset liittolaisineen muodostivat peloponnesolaisliiton ja ateenalaiset liittolaisineen muodostivat Deloksen meriliiton.[1][2] Kolumbuksen löydettyä Amerikan Euroopan valtiot alkoivat vallata sieltä siirtomaita. Tämä johti siirtomaasotiin. 1500-luvulla Espanja alkoi vallata alueita Etelä-Amerikasta ja Iso-Britannia Pohjois-Amerikasta. 1600-luvulla myös Hollanti alkoi vallata siirtomaita. 1600- ja 1700-luvuilla Euroopassa käytiin sotia eri uskonlahkojen välillä. Samaan aikaan käytiin myös kauppa-asemien ja siirtomaiden puolustamisen tarpeesta johtuvia sotia. Eurooppalaiset valtiot sotivat myös merialueiden hallitsemisesta. Tästä on esimerkki Trafalgarin taistelu. Tässä taistelussa Iso-Britannia voitti ranskalaisten ja espanjalaisten liittouman, eikä täten Ranska pystynyt Napoleonin aikana valloittamaan Iso-Britanniaa. Tämän taistelun voitto merkitsi myös sitä, että Iso-Britannia pääsi hallitsemaan Atlantin aluetta pitkäksi aikaa.[3]

Merisodankäynti yleensä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meritaisteluihin osallistuvien alusten lukumäärä on vaihdellut yhdestä kummallakin puolella moniin satoihin; nykyajan meritaisteluihin osallistuu yleensä pieni määrä voimakkaasti varustettuja laivoja. Toisen maailmansodan jälkeen on ollut vain vähän meritaisteluja, koska harvoilla mailla on varaa suuriin laivastoihin ja koska useimmissa sodissa ei ole ollut mukana suurvaltoja taistelemassa toisiaan vastaan. Lisäksi rannalta operoivat lentokoneet ovat nykyään laivoja tehokkaampia vihollislaivojen tuhoamisessa. Ilmasodankäynnin merkityksen kasvaessa lentotukialukset, erilaiset ohjusalukset ja sukellusveneet ovat syrjäyttäneet perinteiset tykkejä käyttävät sota-alukset. Lentotukialus on lentokoneiden tukikohta sodan aikana. Tällainen on esimerkiksi Iso-Britannian HMS Queen Elisabeth[4] Perinteisiä sota-alusten tyyppejä ovat taisteluristeilijä ja taistelulaiva, joka on edellä mainittua raskaammin panssaroitu. Taistelulaivasta on esimerkki toisen maailmansodan aikainen saksalainen Bismarck.[5] On myös muita sota-alustyyppejä, kuten torpedovene ja fregatti.

Vaikka taisteluissa mukana olleiden laivojen luonne on muuttunut ratkaisevasti, monet taktisista periaatteista ovat pysyneet samana, kuten sotaharjoitusten tärkeys ja se, että luovuttaminen on monesti mielekkäämpää kuin koko laivaston menettämisen mahdollisuus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruth Sheppard: ”Kreikka ja Persia 400-luvulla eaa”, Aleksanteri Suuren sotaretket, s. 11–17. Suom. Timo Hautala, Veikko Ahola, Heli Ruuhinen, Irmeli Kuhlman. Helsinki: Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-7979-7.
  2. Saul David: ”Peloponnesolaissota”, Sota, s. 22–23. Suomeksi julkaissut Readme.fi. Suom. Tapani Lahtinen. Helsinki: Dorling Kingsley, 2010. ISBN 978-952-220-245-1.
  3. Brian Lavery: Ship, s. 83–87, 112, 122, 131. Lontoo: Dorling Kingsley, 2004. ISBN 1-4053-0589-4.
  4. Sofia Virtanen: Britannian kaikkien aikojen suurin sotalaiva kastettiin viskillä - 65000 tonnin lentotukialus maksoi miljardeja Teknikka & talous. 5.7.2014. Talentum. Viitattu 9.2.2015.
  5. Taistelulaiva Bismarckin salaisuus Diskshop Alandia Oy. Viitattu 9.2.2015.