ABC (sodankäynti)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

ABC-aseilla tarkoitetaan ydinaseita, biologisia aseita ja kemiallisia aseita (Atomic, Biological and Chemical). ABC-aseista käytetään usein myös lyhennettä NBC, Nuclear, Biological and Chemical tai nykyisin WMD, Weapons of Mass Destruction eli joukkotuhoaseet.

ABC-aseet eivät ole normaalisti sodankäynnissä käytettäväksi hyväksyttyjä aseita ja niiden valmistusta, varastointia ja käyttöä pyritään estämään ja valvomaan sopimuksilla. ABC-aseet on suunniteltu surmaamaan suuria määriä ihmisiä kerralla, joten niitä kutsutaan myös joukkotuhoaseiksi. Näille on tyypillistä, ettei niitä käytettäessä voida kohteessa eritellä sotilaita ja siviilejä. Sotilasosastojen toimintakykyä heikentää varautuminen ABC-aseiden uhkaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisiä ABC-aseita käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa. Käytössä olivat kaasumaiset taisteluaineet, kuten kloori ja fosgeeni.[1] Vuonna 1925 solmitussa Geneven sopimuksessa kiellettiin C-aseiden käyttö.[1]

Ydinaseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain asevoimien käyttämä tunnus ydinaseille.
Pääartikkeli: Ydinase

Biologiset aseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Biologinen ase
Yhdysvaltain asevoimien käyttämä tunnus biologisille aseille.

Biologisilla aseella tarkoitetaan mikrobien tai niiden osien käyttöä aseena.[2] Tiettävästi B-aseita ei ole käytetty nykyaikaisessa sodankäynnissä.[2]

Levitystavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein[3] B-aseen sotilaallinen levitystapa on aerosolilevitys, jossa vaikuttava aine on nestepisaroina. Aerosolilevityksessä pitää huomioida partikkelien koko (yleensä 1-10µm) ja auringon UV-säteilyn vaikutus mikrobiin: monet B-aseet voidaan levittää vain yöaikaan[3]. Aerosolilevitykseen soveltuvat helikopterit, lentokoneet, pommit ja ohjukset.

Teknisesti helpompi[3] levitystapa on saastuttaa talousvesi sekä ruoka-aineet. Tämä on myös terroristien käytettävissä oleva keino.[3]

Yleisimmät B-aseet ja niiden vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet B-aseet ovat luonnosta löydettäviä taudinaiheuttajia ja täten niiden aiheuttamat sairaudet ovat luonnosta löydettäviä. On kuitenkin mahdollista, että mikrobien genomia on käsitelty, jolloin taudinkuva on erilainen.[4]

Erilaisia B-aseita
Sairaus Inkubaatio Kuolleisuus
(Hoidotta)
Hoito Muuta
Bakteeritauteja
Rutto 2-5 vrk 50-100 % Streptomysiini Aerosolilevitys voi aiheuttaa ns. keuhkoruton [5][6][7]
Pernarutto
(Anthrax)
3-5 vrk n. 100 % G-penisilliini Kestää hyvin UV-säteilyä ja kuivuutta, aiheuttaa oireita sekä ihmisissä että eläimissä [6][8][9]
Tularemia
(Jänisrutto)
1-10 vrk < 20% Streptomysiini Pienikokoinen, aerosolilevitys voi aiheuttaa keuhkoinfektion [6][8][10]
Lavantauti 7-21 vrk < 20% Siprofloksasiini Talousveden saastutus [7][11][12]
Kolera 1-5 vrk 20-50% Oraalinen nestehoito
Doksisykliini
Talousveden saastutus [6][12][13][14]
Bruselloosi
Luomistauti
5-60 vrk < 20% Streptomysiini
Doksisykliini
Ei tapa yleensä tällaisenaan, vaan sen aiheuttamat endokardiitti ja aivokalvontulehdus tappavat [7][15][16]

Kemialliset aseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain asevoimien käyttämä tunnus kemiallisille taisteluaineille.
Sariini eli O-isopropyylimetyyli- fosfonofluoridaatti on erittäin myrkyllinen hermokaasu.
Sinappikaasun aiheuttamia rakkoja kädessä.
Pääartikkeli: Kemiallinen ase

Kemialliset taisteluaineet ovat yhdisteitä, joilla pyritään aiheuttamaan ihmisissä kuolema tai tilapäinen toimintakyvyttömyys.[17] Taisteluaineet ovat yleensä nestemäisiä ja imeytyvät kehoon ihon läpi tai hengitysteitä pitkin. Kemiallinen ase pitää sisällään taisteluaineen sekä järjestelmän, jolla aine saatetaan kohteeseen.[17]

Jaottelu:

Hermokaasut ovat kemiallisesti organofosfaatteja (fosforihappoestereitä) ja ovat voimakkaasti myrkyllisiä aineita. NTP-olosuhteissa hermokaasut ovat kuitenkin nesteitä. Hermokaasujen tehokkuus perustuu niiden hyvään läpäisykykyyn ja näin ne pystyvät tunkeutumaan ihmiskehoon monia eri teitä: hengitysteitä pitkin, ihon läpi tai suun kautta. Hermokaasujen toimintaperiaate perustuu asetyylikoliiniesteraasin estämiseen, joka johtaa hermoston toiminnan häiriöihin. Tunnettuja hermokaasuja ovat muun muassa tabuuni, sariini, somaani ja VX. Hermokaasut jaotellaan usein G- ja V-aineisiin, joista G-aineet ovat ilmakaasuja ja V-aineet maastokaasuja.[1][18]

Tukahduttavat aineet pyrkivät aiheuttamaan haavoittuneet tukehtumisen saamalla aikaan keuhkoödeeman eli keuhkopöhön. Tukahduttavia aineita ovat fosgeeni, disfosgeeni, kloori sekä perfluori-isobuteeni. Fosgeenia ei käytetä enää taisteiluaineena, mutta ensimmäisessä maailmansodassa se aiheutti 80 % taisteluainekuolemista.[19] Nykyiset CBRN-suodattimet pitävät huonosti perfluori-isobuteenia, joka aiheuttaa muun muassa päänsärkyä, rintakipuja sekä hengenahdistusta.[1][19]

Syövyttäviä aineita käytettiin jo ensimmäisessä maailmansodassa. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa sinappikaasut, arseeniyhdisteet sekä fosgeenioksiimi (nokkoskaasut). Monet syövyttävät aineet ovat rasvaliukoisia ja näin imeytyvät limakalvoilta ja iholta elimistöön. Syövyttävät kaasut aiheuttavat muun muassa rakkuloita, pahoinvointia, päänsärkyä, hengityselimien kuolioita ja silmien tulehdusta. Myöhäisoireina voi esiintyä syöpää sekä hermoston ja ruuansulatuselimistön oireita.[20][21]

Ärsyttäviä aineita ovat muun muassa kyynelkaasut ja adamsiitti sekä muut oksennuskaasut. Ärsyttävillä aineilla pyritään vain lyhyeen toimintakyvyttömyyteen ja ne aiheuttavat esim. kirvelyä, pahoinvointia ja heikotusta. Ärsyttävät aineet levitetään yleensä aerosolina. Ärsyttäviä aineita voidaan käyttää myös mellakantorjunnassa.[20][22]

Yleismyrkyllisistä aineista yleisimmät ovat syaanivety sekä hiilimonoksidi, jotka elimistössä aiheuttavat myrkytystilan. Häkä ei ominaisuuksiensa takia sovellu taisteluaineeksi,[20] mutta voi aiheuttaa polttotaisteluaineiden käytön yhteydessä myrkytyksiä. Yleismyrkyllisten aineiden heikkous on niiden nopea haihtuminen, sillä syaanivety haihtuu metsäisessäkin maastossa 10 minuutissa[23]. Yleismyrkyllisiä aineita käytetään yleensä muihin taisteluaineisiin sekoitettuna.[20][23]

Psykokemikaalit aiheuttavat toimintakyvyttömyyttä ja psyykkisiä oireita. Tunnettuja psykokemikaaleja ovat LSD sekä BZ.[20]

Kasvintuhoaineilla eli herbisideillä voidaan tuhota kasvillisuutta eivätkä ole ihmisille erityisen vaarallisia. Herbisidit voivat estää fotosynteesin, aminohappojen biosynteesin tai aiheuttaa solujen toimintahäiriöitä ja kasvien liikakasvua. Sotilaallisesti tärkeimmät kasvintuhoaineet ovat lehdenpudottaja-aineet (Agent Orange), jotka soveltuvat muun muassa viidakkotaisteluun sekä viljapeltojen tuhoamisaineet (Agent Blue). Aineiden epäpuhtaudet taas saattavat olla erittäinkin myrkyllisiä, kuten TCDD, joka on myrkyllisin tunnettu synteettinen kemikaali.[20][24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus: Suojelun käsikirja. Vaasa: Ykkös-Offset Oy, 1996. ISBN 951-25-0839-7.
  • Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus: Suojelu- ja Pelastustoimintaopas. Nurmijärvi: Kirjakas Ky, 2000. ISBN 951-25-1120-7.
  • Pääesikunnan terveydenhuolto-osasto: Suojelulääkintäopas. Helsinki: Hakapaino Oy, 2001. ISBN 951-25-1278-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suojelulääkintäopas s.33
  2. a b Suojelulääkintäopas s.19
  3. a b c d Suojelulääkintäopas s.20
  4. Suojelulääkintäopas s. 20-21
  5. Mayo Clinic: Plague: Treatments and drugs Viitattu 13.5.2010. (englanniksi)
  6. a b c d Suojelun käsikirja s.79
  7. a b c Suojelulääkintäopas s.22
  8. a b Suojelulääkintäopas s.22-23
  9. Anthrax: What You Need To Know CDC: Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 13.5.2010. (englanniksi)
  10. Abstract: "Consensus Statement: Tularemia as a Biological Weapon: Medical and Public Health Management" CDC: Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 13.5.2010. (englanniksi)
  11. Thaver D, Zaidi AK, Critchley JA, Azmatullah A, Madni SA, Bhutta ZA: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18843659 8.10.2008. The National Center for Biotechnology Information. Viitattu 13.5.2010. (englanniksi)
  12. a b Typhoid - Biological Weapons globalsecurity.org. Viitattu 13.5.2010. (englanniksi)
  13. Vibrio cholerae and Asiatic Cholera textbookofbacteriology.net. Viitattu 13.5.2010. (englanniksi)
  14. http://www.netdoctor.co.uk/travel/diseases/cholera.htm 20.8.2009. netdoctor.co.uk. Viitattu 13.5.2010. (englanniksi)
  15. Biological Weapon - Brucellosis be-prepared.info. Viitattu 13.5.2010. (englanniksi)
  16. Mayo Clinic: Brucellosis: Treatments and drugs 10.12.2008. Viitattu 13.5.2010. (englanniksi)
  17. a b Suojelun käsikirja s.83
  18. Suojelun käsikirja s.91
  19. a b Suojelun käsikirja s.85
  20. a b c d e f Suojelulääkintäopas s.34
  21. Suojelun käsikirja s.87
  22. Suojelun käsikirja s.84
  23. a b Suojelun käsikirja s.89
  24. Suojelun käsikirja s.92