Thaimaan valtaus
| Thaimaan valtaus | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toisen maailmansodan Tyynenmeren sotaa | |||||||||
 |
|||||||||
|
|||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
5 divisioonaa |
2 armeijaa, joissa 5 divisioonaa |
||||||||
Thaimaan valtaus oli Japanin 8. joulukuuta 1941 tekemä sotatoimi toisessa maailmansodassa, jonka seurauksena Japani miehitti Thaimaan. Huolimatta Thaimaan eteläosissa käydyistä kiivaista taisteluista sota päättyi aselepoon jo muutamaa tuntia myöhemmin. Maata hallinnut Phibunsongkhram johtama kansallismielinen hallitus liittoutui akselivaltojen ja Japanin kanssa avaten rajat Japanin miehitysjoukoille. Thaimaa julisti sodan Yhdysvalloille 25. tammikuuta 1942, mutta suurlähettiläs kieltäytyi toimittamasta julistusta eteenpäin. Tämän jälkeen Japani hyökkäsi Thaimaan kautta Malayaan ja Burmaan. Myöhemmin liittoutuneet onnistuivat pysäyttämään japanilaisten etenemisen ja työntämään miehitysjoukot pois vallatuilta alueilta. Liittoutuneet valloittivat Thaimaan vuonna 1945.
Tausta[muokkaa]
Vallatakseen Malesian ja Burman Japanin sotilasjohto tarvitsi Thaimaan satamia, rautateitä ja lentokenttiä. Thait eivät kuitenkaan olleet suostuvaisia japanilaisten vaatimuksille. Thaimaa oli itsenäinen valtio ja se oli juuri kukistanut Vichyn Ranska:n Ranska-Thaimaa sodassa. Thaimaan armeija oli taisteluvalmiudessa. Tappioiden välttämiseksi japanilaisille oli oli ensiarvoisen tärkeää, että maihinlaskua ei vastuttettaisi. [1]
Japanin hallitus aloitti salaiset neuvottelut Thaimaan hallituksen kanssa. Tällöin vaikutti siltä, että akselivallat olisivat voittamassa sotaa Euroopassa. Lokakuussa 1940 Thai diktaattori Plaek Pibulsonggram antoi salaisen suullisen lupauksen tukea Japanin invaasiota Malesiaan. Vastineeksi tästä salaisesta liitosta Japani lupasi Burman Shan maakunnan ja Thaimaan briteille 1909 luovutetut provinssit Malesiassa. [2]
Kuitenkin Phuibun ei ollut kovinkaan lojaali lupaustaan kohtaan jos olosuhteet muuttuisivat. 1941 hän tiedusteli Briteiltä ja Amerikkalaisilta mahdollisuuksia sotilaalliseentukeen jos invaasiosta Thaimaahan tulisi totta. Kumpikaan maa ei antanut takuita, vaikkakin Britannian pääministeri Winston Churchill kannatti julkisen varoituksen antamista Japanille itä aasian maiden suojelusta.
Tämä häiritsi japanilaisten suunnitelmia ja he eivät saaneet aikaan sopimusta läpikulusta. Lopulta kenraali Hisaichi Terauchi teki päätöksen invaasion laivueen siirtymisestä Thaimaahan alueelle heidän suostumuksellaan tai ilman sitä.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Grant, Ian Lyall ja Tamayama, Kazuo: Burma 1942: The Japanese Invasion., s. 33. The Zampi Press., 1999. (englanniksi)
- ↑ A Forgotten Invasion: Thailand in Shan State, 1941-45 CPAmedia.com. Viitattu 2010-05-02. eng
