Burman valtaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Burman valtaus
Osa toisen maailmansodan Tyynenmeren sodan taistelua Burmasta
Japanin 15. armeijan joukkoja Burman rajalla
Japanin 15. armeijan joukkoja Burman rajalla
Päivämäärä:

tammikuu – toukokuu 1942

Paikka:

Brittiläinen Burma

Lopputulos:

Akselivaltojen voitto * päätti Burman brittihallinnon * loi Burman valtion

Aluemuutokset:

Burman japanilaismiehitys

Osapuolet

Liittoutuneet:
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Intia
Flag of British Burma (1937-1948).svg Brittiläinen Burma
Kiinan tasavalta
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat

Akselivallat:
Japani
Flag of the State of Burma (1943-45).svg Burma
Thaimaan lippu Thaimaa

Komentajat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Archibald Wavell
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Thomas Hutton
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Harold Alexander
Kiinan tasavallan lippu Luo Zhuoying

Japanin lippu Shōjirō Iida
Flag of the State of Burma (1943-45).svg Aung San
Thaimaan lippu Plaek Phibunsongkhram

Tappiot

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 13463

Japanin lippu 2143

Burman valtaus oli Japanin 1942 tammikuussa aloittama sotilasoperaatio, joka johti toukokuun loppuune mennessä Burman miehitykseen, Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnon loppumiseen aluella ja lopulta Burman valtion perustamiseen. Thaimaasta aloitettu sotatoimi oli alku Kaakkois-Aasian sotatoimialueen taisteluille, jotka päättyivät heinäkuussa 1945 Burmassa olleiden Japanin joukkojen tuhouduttua taisteluissa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa Burma kuului Brittiläiseen imperiumiin, johon se oli liitetty 1800-luvulla käytyjen kolmen Britannian ja Burman välisen sodan jälkeen. Alueen hallinto oli osa Brittiläisen Intian hallintoa.

Burman armeijan komentajan kenraaliluutnantti Thomas Huttonin, jonka esikunta sijaitsi Rangoonissa, alaisuudessa olivat ainoastaan Intian 17. divisioona sekä Burman 1. divisioona. Armeijan tehtävänä oli Burman alueen suojaaminen. Burman 1. divisioona koostui pääosin paikallisista heimoista, joita johtivat brittiupseerit.

Japanin suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin joukkojen eteneminen huhtikuusta toukokuuhun 1942

Japanin alkuperäisenä tavoitteena oli Burman pääkaupungin ja merkittävimmän sataman Rangoonin haltuunotto sekä Kran niemimaan lentokenttien hallinta. Tämä sulkisi Kiinan maayhteydet sekä turvaisi Malesiassa ja Alankomaiden Itä-Intiassa olleiden joukkojen selustan. Japanin ensimmäinen hyökkäys kohdistui Victoria Pointin oli odotettu ja sitä ei pyritty alueella olleiden joukkojen vähyyden vuoksi torjumaan. Seuraava hyökkäys kohdistui Tenasserimillä olleeseen poliisiasemaan, mikä onnistuttiin torjumaan.Kenraaliluutnantti Shōjirō Iidan komentama Japanin 15. armeija, johon kuului alun perin ainoastaan kaksi jalkaväkidivisioonaa aloitti Thaimaasta hyökkäyksen Burman eteläiseen provinssiin Tenasserimiin tammikuussa 1942. Divisioonaan kuuluneen 143. jalkaväkirykmentin tehtävänä oli vallata Tavoyn ja Merguin lentokentät.[1] Burman armeijan esikunta oli määrännyt lentokentät pidettäviksi puolustukseen käytettävien joukkojen vähäisyydestä huolimatta. Lentokentät olivat tärkeitä Malakan niemimaan puolustukselle. Tavoyn lentokentälle hyökättiin 18. tammikuutaa ja sitä puolustaneet 3. ja 6. pataljoona Burma Rifles rykmentit lyötiin taistelussa. Burmalaiset veätytyivät epäjärjestyksessä läheiseen kaupunkiin. Mergui evakuoitiin jo ennen japanilaisten hyökkäystä.

Kenraaliluutnantti Iida määräsi 26. tammikuuta 55. divisioonan, joka oli keskitetty Kawkareikin länsipuolelle, valtaamaan Salweenin suulla olevan Moulmeinin ja 33. divisioonan ylittämään rajan sekä etenemään Kawkareikista pohjoiseen valmistautuen etenemään Pa-aniin. Moulmeinin, joka sijaitsee Salween-joen suulla, suojana oli neljän pataljoonan muodostama Burman 2. prikaati. Japanilaiset valtasivat 31. tammikuuta kaupungin murskattuaan alueella olleiden joukkojen vastarinnan ja pakottaen ne vetäytymään.[2] Joukot jatkoivat pohjoiseen kiertäen brittien asemat. Saarroksiin jääneet Intian 17. divisioonan loppuosat pyrkivät vetäytymään Sittang-joen taakse, mutta japanilaiset katkaisivat perääntymistien. Divisioonan tuhouduttua Rangoonin puolustaminen ei ollut mahdollista. Kenraali Archibald Wavell määräsi kuitenkin kaupungin pidettäväksi odottaen Lähi-idästä saapuvia täydennyksiä. Burman armeijan uusi komentaja kenraali Harold Alexander määräsi kaupungin evakuoitavaksi 7. maaliskuuta sataman ja öljyvarastojen tuhoamisen jälkeen. Burmassa olleiden joukkojen jäänteet vetäytyivät pohjoiseen. Japani sai täten Burman hallintaansa.

Rangoonin puolustuksen romahdettua liittoutuneet, jotka olivat saaneet täydennyksenä Kiinan tasavallan Burman siirtoarmeijan joukkoja, pyrkivät pysäyttämään etenevät japanilaisjoukot Burman pohjoisosissa. Saman aikaisesti japanilaisjoukot olivat saaneet täydennyksinä kaksi divisioonaa, jotka olivat vapautuneet Singaporen kukistuttua. Liittoutuneiden ongelmia lisäsivät burmalaisten brittihallinnon vastaisen liikehdinnän kasvaminen ja paikallishallinnon romahtaminen, mikä aiheutti huoltovaikeuksia. Joukkojen ylläpidon mahdollisuuksien romahdettua liittoutuneiden johdon piti vetää joukot Burmasta.

Vetäytymistä hankaloittivat nääntyneet pakolaiset, hajaallaan olevat joukot ja sairastuneiden sekä haavoittuneiden vaatima kuljetuskapasiteetin tarpeen lisääntyminen ylikuormitetuilla teillä. Joukot saatiin Manipuriin Intiaan lähes kaiken materiaalin menetettyään monsuunikauden alkaessa toukokuussa. Alueen majoituskapasiteetin riittämättömyys pakotti joukot majoittumaan parhaan kykynsä mukaisesti. Kiinan siirtoarmeijan tiedot brittijoukkojen vetäytymisestä alueelta olivat puutteellisten viestiyhteyksien vuoksi olemattomat. Osa kiinalaisjoukoista vetäytyi Intiaan, jossa heidät alistettiin yhdysvaltain maavoimien kenraalin Joseph Stilwellin alaisuuteen. Loput vetäytyivät vuorten poikki Junnaniin.

Thaimaan joukkojen siirtyminen Burmaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thaimaan liittoutuminen Japanin kanssa vahvistettiin 21. joulukuuta 1941. Kolme Thaimaan jalkaväki ja yksi ratsuväkidivisioona kärkenään panssaroitu tiedustelurykmentti ja ilmavoimien tukemana aloitti etenemisen Burmaan 10. toukokuuta. Thaimaalaiset kohtasivat vetäytyvän Kiinan 93. divisioonan. Joukot miehittivät tavoitteensa Kengtungin 27. toukokuuta ja etenemisen jatkaminen kesä-heinäkuussa pakotti kiinalaiset vetäytymään Junnaniin.

Väliraja Thaimaan ja Japanin hallinnassa olevien alueiden välillä oli Salween. Kuitenkin Karen heimon alueet kuuluivat Japanin miehittämiin alueisiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Woodburn Kirby, S.: The War against Japan Volume I - The Loss of Singapore. Sussex: Naval Military Press, 2004. ISBN 1-845740-60-2. (englanniksi)
  • Woodburn Kirby, S.: The War against Japan Volume II - India's Most Dangerous Hour. Sussex: Naval Military Press, 2004. ISBN 1-845740-61-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Woodburn-Kirby, S. Volume II s. 23
  2. Woodburn-Kirby, S. Volume II s. 31-32
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Japanese conquest of Burma