Saipanin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saipanin taistelu
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Merijalkaväen ensimmäinen aalto rannalla 15. kesäkuuta 1944
Merijalkaväen ensimmäinen aalto rannalla 15. kesäkuuta 1944
Päivämäärä:

15. kesäkuuta8. heinäkuuta 1944

Paikka:

Saipanin saari, Mariaanit, Tyynimeri

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Yhdysvallat

Japani

Komentajat

Richmond K. Turner,
Holland Smith

Yoshitsugu Saito,
Chuichi Nagumo

Vahvuudet

70 000

31 000

Tappiot

3 426 kuollutta,
13 160 haavoittunutta

24 000 kuollutta,
noin 5 000 itsemurhaa,
921 vangittua

Saipanin taistelu alkoi 15. kesäkuuta 1944 Yhdysvaltain merijalkaväen maihinnousuna Japanin puolustamalle Saipanin saarelle. Yli kolme viikkoa kestäneessä taistelussa kenraaliluutnantti Holland Smithin komentamat 2. ja 4. merijalkaväen divisioonat ja 27. jalkaväkidivisioona löivät Yoshitsugu Saiton komentaman keisarillisen armeijan 43. divisioonan.

Taustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsasta vuotta aiemmin japanilaiset määrittelivät Saipanin osaksi puolustusvyöhykettä, joka suunniteltiin suojaamaan Japanin kotisaaria hyökkäykseltä. Japanin armeijan johto antoi saarella oleville joukoilleen käskyn puolustautua viimeiseen mieheen. Kun yhdysvaltalaisten Tyynenmeren sotaretki – nk. Island Hopping Campaign – eteni Saipanille saakka, japanilaisten odotukset saaren puolustuksen suhteen olivat korkealla. Myös yhdysvaltalaiset pitivät Saipanin puolustuksen tasoa esimerkkinä siitä, millaisia resursseja sota vaatisi Japanin kotisaaria lähestyttäessä. Heille Saipan edusti mahdollisuutta pommittaa Japanin kotisaaria pitkän matkan pommikoneilla Saipanilta käsin.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain laivasto aloitti Saipanin pommituksen kahta päivää ennen hyökkäystä. Kesäkuun 15. päivän aamuna kello 7.00 ensimmäiset hyökkäysveneet irtosivat emäaluksista. Japanilaiset avasivat tulen välittömästi, kun ensimmäiset veneet saapuivat näkyviin. Iltaan mennessä kaksi tuhatta merijalkaväen sotilasta oli kaatunut tai haavoittunut, mutta noin kymmenen kilometriä leveä ja kilometrin syvä sillanpääasema oli saavutettu ja 20 000 yhdysvaltalaista sotilasta oli rantautunut. Seuraavina päivinä amerikkalaiset etenivät syvemmälle saareen, tuhoten pala palalta sitkeitä vastarintapesäkkeitä.

Taistelut heikkenivät 20. kesäkuuta ja jäljellä olevia japanilaisia savustettiin maakuopista, luolista ja piilobunkkereista liekinheittimiä ja kasapanoksia käyttäen. Kaksi päivää myöhemmin saari julistettiin varmistetuksi. Kuitenkin saarella piileskelleet kenraaliluutnantti Saiton johtamat 3 000 japanilaista suorittivat sodan suurimman itsemurhahyökkäyksen 7. heinäkuuta yön laskeuduttua. Yhdysvaltalaiset joutuivat vetäytymään hetkeksi, mutta saivat torjuttua hyökkäyksen aamunkoittoon mennessä. Viimeisistä japanilaisista suurin osa teki itsemurhan hyppäämällä saaren korkeilta kallioilta. Taistelun aikana kuoli myös 22 000 saipanilaista siviiliä, osa Yhdysvaltain laivaston pommituksiin, osa japanilaisten tappamana osana antautumiskieltoa – osa teki japanilaisten sotilaiden tavoin itsemurhan, erittäin monet heittäytymällä mereen korkealta rantakalliolta.

Japanilaisten ylin komentaja vara-amiraali Chūichi Nagumo ampui itseään päähän taistelun loppuvaiheessa.

Japanilaisille tappio Saipanilla merkitsi varmuutta siitä, että sota tullaan häviämään. Yhdysvaltalaisille sitkeä ja uhreja vaatinut puolustus merkitsi atomipommin käytön todennäköisyyden kasvamista.

Kartta Saipanin taistelusta

Saipanin taistelu populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan Windtalkers tapahtumat sijoittuvat Saipanin taisteluun, tosin se kuvattiin Havaijilla ja Etelä-Kaliforniassa. Aiheena olleet Navajo-viestimiehet todella toimivat ansiokkaasti Saipanin taisteluissa.

Navajo-viestimiehiä Saipanilla


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saipanin taistelu.