Richmond K. Turner
Richmond Kelly Turner (27. toukokuuta 1885 Portland, Oregon – 12. helmikuuta 1961 Monterey, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen amiraali, joka toimi lukuisten maihinnousujoukkojen komentajana toisen maailmansodan Tyynenmeren sodassa.[1]
Turner valmistui Yhdysvaltain laivastoakatemiasta vuonna 1908. Hän palveli ensimmäisen maailmansodan aikana usealla eri taistelulaivalla. Hän hankki vuonna 1927 myös lentokoulutuksen ja toimi sen jälkeen laivaston lentojoukkojen yhteydessä. Vuosina 1938–1940 hän oli raskaan risteilijän USS Astorian kapteenina.[1] Lokakuussa 1940 Turner nimitettiin laivaston päämajan sotasuunnitelmaosaston johtajaksi ja seuraavana vuonna hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi. Hän ei luottanut saamiinsa tiedustelutietoihin, joiden mukaan Japani suunnitteli iskua Pearl Harborin laivastotukikohtaan, eikä hän siksi varoittanut Tyynenmeren laivaston komentajaa Husband E. Kimmeliä.[2] Joulukuussa 1941 Turnerista tuli laivaston ylipäällikön apulaisesikuntapäällikkö.[1] Heinäkuussa 1942 Turner nimitettiin eteläisen Tyynenmeren alueen maihinnousujoukkojen komentajaksi. Hän johti useita suuria maihinnousuja, joista ensimmäisenä oli maihinnousu Guadalcanalille elokuussa 1942.[2] Vain kaksi päivää maihinnousun alkamisen jälkeen maihinnousujoukkojen huoltoa turvannut Turnerin laivasto kärsi tappion japanilaisille Savon saaren taistelussa, jossa amerikkalaiset tekivät useita kohtalokkaita virheitä. Virallinen tutkinta nimesi myöhemmin pääsyylliseksi Turnerin alaisen, kapteeni Boden, joka teki lopulta itsemurhan.[3]
Menetettyään lippulaivansa USS McCawleyn Rendovan saaren maihinnousun yhteydessä kesällä 1943 Turner luopui tehtävästään, mutta jo saman vuoden elokuussa hänet nimitettiin 5. laivaston maihinnousujoukkojen komentajaksi. Yhdessä kenraalimajuri Holland M. Smithin kanssa hän valtasi Betion, Makinin, Kwajaleinin ja Roi-Namurin saaret osana Gilbert- ja Marshallinsaarten valtausta.[4] Turner oli alkuaan vastustanut tätä operaatiota liian vaarallisena, mutta toteutti sen menestyksellä.[2] Maaliskuussa 1944 hänet ylennettiin vara-amiraaliksi ja nimitettiin koko Tyynenmeren alueen maihinnousujoukkojen komentajaksi.[4] Hän johti vielä Saipanin, Tinianin, Guamin, Iwo Jiman ja Okinawan maihinnousuja. Kesäkuussa 1945 hänet ylennettiin amiraaliksi ja hänen vastuulleen annettiin suunniteltu maihinnousu Japaniin, jota ei lopulta toteutettu. Turner jäi eläkkeelle laivastosta vuonna 1947, mutta jatkoi sen edustajana YK:n esikuntavaliokunnassa vuoteen 1952.[4][1]
Turner kärsi alkoholiongelmasta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Richmond Turner (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 22.6.2017.
- ↑ Brad Reynolds: The Worst Leaders in History: Admiral Richmond Kelly Turner (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Warfare History Network 17.2.2015. Viitattu 22.6.2017.
- ↑ a b c Mark J. Denger: Admiral Richmond Kelly Turner (englanniksi) California Center for Military History. Viitattu 22.6.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Richmond K. Turner Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
