Viestimies

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viestin koulutushaaramerkki

Viestimies on miehistön sotamiestä vastaava sotilasarvo viestiaselajissa Suomen Puolustusvoimissa. Seuraava ja samalla korkein miehistön sotilasarvo viestijoukoissa on korpraali, jota käytetään myös muissa aselajeissa maavoimien ja ilmavoimien puolustushaaroissa.

Viestimiesopetus on perinteisesti jaettu puhelin- ja radiopuoleen. Sana viesti on venäläistä alkuperää ja tuli suomen kielessä sotilaskäyttöön vasta 1920-luvulla. Sitä ennen oli käytetty nimityksiä tiedonanto, jolla tarkoitettiin pääasiassa puhelinliikennettä, ja merkinanto, jolla tarkoitettiin sähkötystä. Nämä nimitykset johtuivat jääkäriliikkeen saksalaisesta vaikutuksesta. Talvisotaa edeltäneeseen talveen saakka viestijoukot ja pioneerijoukot olivat ylätasolla komentorakenteissa ranskalaisen mallin mukaan yhdistetty teknillinen aselaji, vaikka niiden joukkoyksiköt olivat erilliset.

Aikaisemmin alokkaat suorittivat sähkötyskokeen, jossa menestyneempi puolikas sijoitettiin radiopuolelle opettelemaan sähkötystä. Muut osoitettiin puhelinpuolelle. Sähkötyksessä nopeiten sähkötystasojaan korottaneet jatkoivat radiopuolella, kun taas radiopuolen toinen osa siirrettiin viestiliikennepuolelle.

Puhelinpuolen opetus jatkui puhelinlinjanrakennuksella parikaapelilla ja kenttäkaukokaapelilla, jonka jälkeen osa erikoistui puhelinkeskuksiin ja osa kenttälinkkeihin. Erittäin pieni osa saapumiserästä osoitettiin viestihuoltotehtäviin. Viestihuoltotoiminnon ryhmänjohtajina toimivat sähkö- ja viestiteknillisen koulun asentaja-aliupseerikurssin Riihimäen varuskunnassa käyneet. Samassa varuskunnassa suoritettiin myös viestijoukkojen yleinen puhelinlinjan ja radiolinjan ryhmänjohtaja-aliupseerikurssit I ja II. Yleinen miehistön viestihuoltokurssi järjestettiin 3. erillisessä viestikomppaniassa Mikkelin Karkialammella

Peruskoulutuksen käytyään viestimies voi erikoistua:

  • sähköttäjäksi, käytetään morse-aakkosia
  • puhelinmieheksi, puhelinkeskusten osaaja
  • puheradiomieheksi
  • linkkimieheksi
  • viestihuoltomieheksi
  • Tele-mieheksi (kaapelinrakentaja)

Sähkötyksessä viestimies voi käyttää sähkösanomalaitetta, väläyteltäviä valoja tai lippujärjestelmää.

Puhelinmies hoitaa langallisia viestiyhteyksiä eri organisaatioyksiköiden välillä rakentaen parikaapelia puhelinkeskuksesta esimerkiksi komentokeskukseen ja linkkilaitteelle. Linjaa voidaan rakentaa maahan kaivettuna, maassa sellaisenaan kulkevana tai ilmajohtona. Puhelinmiehen tulee hallita kaapeleiden liittämiset ja korjaamiset.

Puheradiolla viestitetään esimerkiksi tulenjohtueen tulenantokomentoja tykistön tai kranaatinheittimistön tuliasemaan. Tässä tehtävässä toimiessaan häntä voidaan kutsua tulenjohtueradistiksi. Nykyään valtaosa liikenteestä tapahtuu käyttäen sanomalaitetta eli sanlaa. Tällöin viestimiehellä on selässä puheradio ja rintamuksella siihen kytketty sanomalaite, jolla viestit kirjoitetaan, koodataan ja lähetetään lyhyenä purskeena eteenpäin.

Viestimiehiä koulutetaan esimerkiksi seuraavissa yksiköissä:

Panssariprikaatissa (PsPr) panssariviestimiehiksi Hämeenlinnassa (Hattula), Pohjois-Suomen Viestipataljoonassa (P-SVP, Kainuun Prikaati (KaiPr), Kajaani), Keski-Suomen Viestipataljoonassa (K-SVP), Etelä-Suomen Viestipataljoonassa (E-SVP, Viestirykmentti (ViestiR), Riihimäki) ja Länsi-Suomen Viestipataljoonassa (L-SVP) Säkylässä sekä Itä-Suomen viestipataljoonassa viestimiehiksi.

Reservissä viestimies voi osallistua taitojensa ylläpitoon reservinharjoitusten lisäksi vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa esimerkiksi Uudenmaan Viestikillassa.

Varusmiesten ja -naisten koulutushaaramerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestimiesten, varusmiesten ja -naisten, koulutushaaramerkin pohja on teknillisten aselajien ranskalaisesta perinteessä johtuen sama violetti kuin pioneerijoukoillakin. Erotuksena edelliseen ei reunus ole hopeanharmaa, vaan kullankeltainen. Kaksi salamaa ovat valkoisia. Keskellä olevat kaksi salamaa kuvaavat sähkömagneettista säteilyä, radioaaltoja.

Aikaisemmin koulutushaaramerkeissä on ollut tarkempi jaottelu. Esimerkiksi puhelinviestimiehillä on ollut toisen salaman paikalla kuulopuhelin, mistä käytetään suomen kielessä kansanomaisesti ruotsalaisperäistä nimeä luuri.

Viestimiesten tapaan samaa koulutushaaramerkkiä käyttävät korpraalit, alikersantit, alikersanttiin rinnastettavat upseerioppilaat, kersantit ja kersanttiin rinnastettavat, näitä kuitenkin ennemmin yleensä ylennetyt upseerikokelaat.

Keskusmies Radiomekaanikko Puhelinmies Puhelinmekaanikko
Keskusmies koulutushaaramerkki
Keskusmies koulutushaaramerkki
Radiomekaanikko koulutushaaramerkki
Radiomekaanikko koulutushaaramerkki
Puhelinmies koulutushaaramerkki
Puhelinmies koulutushaaramerkki
Puhelinmekaanikko koulutushaaramerkki
Puhelinmekaanikko koulutushaaramerkki
Viestisuuntaaja Kengitysseppä Lääkintämies Lennätinmies
Kengitysseppä koulutushaaramerkki
Kengitysseppä koulutushaaramerkki
koulutushaaramerkki
koulutushaaramerkki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]