Midwayn taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee toisen maailmansodan aikana käytyä meritaistelua. Midwayn taistelu voi tarkoittaa myös Jack Smightin ohjaamaa vuoden 1976 elokuvaa.
Midwayn taistelu
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Kuvakooste Midwayn taistelusta
Kuvakooste Midwayn taistelusta
Päivämäärä:

4.7. kesäkuuta 1942

Paikka:

Midwaysaaret

Lopputulos:

Yhdysvaltain voitto

Osapuolet

Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvallat

Japani

Komentajat

Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Frank J. Fletcher
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Raymond A. Spruance

Japanin lippu Isoroku Yamamoto
Japanin lippu Chuichi Nagumo
Japanin lippu Tamon Yamaguchi

Vahvuudet

3 lentotukialusta
7 raskasta risteilijää
1 kevyt risteilijä
17 hävittäjää
19 sukellusvenettä
233 lentotukialusten lentokonetta
127 lentokenttien lentokonetta

Taisteluun osallistui[1]
4 lentotukialusta
2 taistelulaivaa
2 raskasta risteilijää
1 kevyt risteilijä
11 hävittäjää
15 sukellusvenettä
248 lentotukialusten lentokonetta

Tappiot

1 lentotukialus
1 hävittäjä
307 kaatunutta[2]

4 lentotukialusta
1 raskas risteilijä
n. 4 800 kaatunutta[2]

Dioraama Midwayn taistelusta

Midwayn taistelu oli toisen maailmansodan aikana Tyynellä valtamerellä käyty meritaistelu. Taistelu käytiin 4.7. kesäkuuta 1942 Yhdysvaltain ja Japanin välillä Midwaysaarten ympäristössä. Taistelu oli Tyynenmeren sotanäyttämön kannalta taitekohta − sen myötä Japanin sotamenestys kääntyi tappiolliseksi. Taistelu oli toinen kerta merisodankäynnissä, kun laivastot ottivat yhteen ainoastaan ilmavoimin ja yksi historian harvoista avomerellä käydyistä taisteluista.[3]

Taistelussa Yhdysvaltain kolme lentotukialusta voittivat Japanin neljä tukialusta. Japani menetti kaikki tukialuksensa, mutta Yhdysvallat vain yhden. Taistelun jälkeen aloite Tyynellämerellä siirtyi Yhdysvalloille.[3]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen Japani toteutti laajentumissuunnitelmaansa ja eteni Tyynellämerellä nopeaan tahtiin alkuvuodesta 1942. Japanin laivaston komentaja amiraali Isoroku Yamamoto suunnitteli Midwayn valtaamista puolustuksen kulmakiveksi Havaijin suuntaan (operaatio MI). Hän piti Yhdysvaltain Tyynellämerelle olleiden lentotukialusten tuhoamista välttämättömänä puolustuksen varmistamiseksi. Midway oli strategisesti tärkeä, ja Yamamoto pyrki sitä uhkaamalla houkuttelemaan vihollisen taisteluun.[3]

Yhdysvaltain tiedustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisten radiotiedustelu oli pystynyt selvittämään japanilaisten viesteissään käyttämän salakielen. Salauksen purkanutta ryhmää johti komentaja Joseph Rochefort.[2] Toukokuun alussa todettiin viesteissä viitattavan usein kohteisiin AF ja AL, joista AL tiedettiin Aleuttien saariryhmäksi ja AF:n epäiltiin tarkoittavan Midwaytä. Jotta epäilylle saataisiin vahvistus käski Nimitzin tiedustelu Midwayn tukikohtaa lähettämään radiosanoman, jonka mukaan saarella vallitsi vesipula[4]. Itse käsky voitiin lähettää merikaapelin kautta, joten Midwayn radioliikenne pysyi normaalina. Parin päivän kuluttua saatiin tulkittua japanilaisten viesti, jonka mukaan kohteessa AF on juomavesipula, joten kohde saatiin varmistettua. Koska yhdysvaltalaiset oli murtaneet japanilaisten viestinnän, saattoivat he asettua salaa Midwayn ympäristöön jo ennakolta.[3]

Japanin tiedustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yamamoto oletti, että yhdysvaltalainen lentotukialus Yorktown oli uponnut Korallimeren taistelussa toukokuun 1942 alussa. Alus kuitenkin saatiin merikelpoiseksi telakan väen äärimmäisten ponnistusten ja laivaston komentajan vetoomuksen ansiosta. Tämän vuoksi japanilaiset eivät saaneet selvyyttä vihollisen lentotukialusten määrästä Midwayn taistelun aikana.[2]

Japanin laivaston operaatiosuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnitelma oli neliosainen:[5] [6][7]

  1. 5. Laivasto komentajanaan vara-amiraali Boshiro Hosogawa hyökkää Dutch Harboriin Aleuteille ja valtaa Attun ja Kiskan, jotta Yhdysvallat lähettäisi laivastonsa pohjoiseen. Laivastoon kuuluivat tukialukset Ryūjō ja Junyō, raskaat risteilijät Nachi, Maya ja Takao, kevyet risteilijät Abukuma ja Tama.[2]
  1. Iskuryhmä tuhoaa Midwayn puolustuksen. Ryhmässä olivat:
    1. 1. Laivaston päävoima komentajanaan amiraali Yamamoto, johon kuuluivat kevyt lentotukialus Hōshō, taistelulaivat Yamato, Nagato ja Mutsu, kevyt risteilijä Sendai sekä hävittäjät Fubuki, Shirayuki, Murakumo, Hatsuyuki, Isonami, Uranami, Shikinami, Ayanami ja Yukaze sekä pohjoinen tukiryhmä, jossa oli taistelulaivat Hiuga, Ise, Fuso, Jamashiro sekä kaksi kevyttä risteilijää ja 12 hävittäjää
    2. 1. Laivaston iskuryhmä vara-amiraali Chuichi Nagumon komennossa, tukialukset Kaga, Akagi, Sōryū ja Hiryū. Lisäksi osastoon kuuluivat taistelulaivat Haruna ja Kirishima, raskaat risteilijät Tone ja Chikuma sekä kevyt risteilijä Nagara.[2] Osaston lähisuojana olivat hävittäjät Akigumo, Makigumo, Yugumo, Isokaze, Hamakaze, Arashi, Kazagumo, Urakaze, Tanikaze, Nowaki, Hagikaze ja Maikaze. Osaston tukena oli kahdeksan tankkeria.
    3. 2. Laivasto komentajanaan vara-amiraali Nobutake Kondo. Laivastoon kuuluivat kevyt lentotukialus Zuihō, taistelulaivat Hiei ja Kongo, raskaat ristelijät Atago, Chokai, Myōkō ja Haguro, kevyt risteilijä Yura.[2] Osaston lähisuojana olivat hävittäjät Murasame, Yudachi, Harusame, Samidare, Asagumo, Minegumo, Natsugumo ja Mikazuki. Osaston tukena oli neljä tankkeria.
    4. 2. Laivaston saattajavoimat komentajanaan kontra-amiraali Raizo Tanaka)
    5. 2. Laivaston valtauksen tukiyksiköt komentajanaan kontra-amiraali Takeo Kurita, neljä raskasta risteilijää ja kaksi hävittäjää
    6. Erikoistehtäväyksikkö, jossa vesilentokoneiden emälaivat Chiyoda ja Nisshin
    7. 1. Tukiosasto, jossa hävittäjä Ariaken suojaamat kaksi rahtilaivaa

Midwaytä vastaan suunnattuun kokonaisoperaatioon osallistui kahdeksan japanilaista lentotukialusta, 11 taistelulaivaa, 12 raskasta risteilijää, viisi kevyttä risteilijää ja 47 hävittäjää ja 15 sukellusvenettä.[2][8]

Yhdysvaltain laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat keskitti Midwayn koillispuolelle kolme lentotukialusta, kahdeksan risteilijää ja 15 hävittäjää. Alukset jaettiin kahteen osastoon, joille annettiin nimet ryhmä 16 ja ryhmä 17. Kontra-amiraali Raymond A. Spruancella oli komennossa ryhmä 16, joka koostui lentotukialuksista Hornet ja Enterprise sekä viidestä raskaasta risteilijästä. Kontra-amiraali Frank J. Fletcher komensi toista ryhmää, joka kuului lentotukialus Yorktown, kaksi raskasta risteilijää ja kuusi hävittäjää. Yhteensä osastoissa oli 233 lentokonetta.[2][9]

Aleuteille lähetettiin viisi risteilijää ja 13 hävittäjää[10].

Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Midwayn taistelu

Kaikki ajat paikallista aikaa.

Keskiviikko 3.6.1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aamuyöllä japanilaiset pommittavat Dutch Harboria
  • 9.25 Amerikkalainen Catalina-tiedustelukone löytää japanilaisten maihinnousuosaston 1 100 km länteen Midwaystä.
  • 12.30 Yhdeksän B-17-pommikonetta lähtee hyökkäykseen Midwayltä.
  • 16.40 Pommitus ei tuota tuloksia. Ei tappioita kummallekaan puolelle.
  • 21.30 Torpedolla varustetut Catalinat lähtevät hyökkäykseen Midwayltä.

Torstai 4.6.1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yorktowniin osuu ilmasta laukaistu torpedo
Yorktown tulessa ensimmäisen ilmahyökkäyksen jälkeen
  • 01.20 Catalina-hyökkäys aiheuttaa japanilaislaivoille torpedo-osumia, mutta ei vakavia vaurioita
  • 04.30-05.00 Nagumon iskuosasto lähettää matkaan seitsemän tiedustelukonetta.
  • 04.45 Nagumo lähettää hyökkäykseen Midwaylle 36 pommikonetta, 36 syöksypommittajaa ja 36 hävittäjää. Sama määrä koneita jää lentotukialuksille varustettuna torpedoilla reserviksi laivastohyökkäystä varten.
  • 05.30 Catalina-tiedustelukone löytää japanilaiset tukialukset.
  • 05.40 Toinen Catalina havaitsee japanilaisten hyökkäysosaston 240 kilometrin etäisyydellä Midwaysta.
  • 06.16 Midwayn puolustuksen tutka havaitsee japanilaiset lentokoneet.
  • 06.31-07.01 Japanilaiset pommittavat Midwaytä.
  • 07.10-07.30 Midwayltä nousseet lentokoneet hyökkäävät japanilaisia vastaan tuloksetta.
  • 07.15 Nagumo päättää lähettää reservissä olleet koneensa Midwaylle. Koneet varustetaan torpedojen sijasta pommeilla.
  • 07.28 Japanilainen tiedustelukone löytää amerikkalaiset laivat, mutta ei ilmoita mukana olleista lentotukialuksista.
  • 07.45 Nagumo määrää jo vaihdetut pommit vaihdettavaksi torpedoihin.
  • 07.50-08.40 Toinen ilmahyökkäys Midwaylta, yhtä tulokseton.
  • 08.20 Japanilainen tiedustelukone ilmoittaa havainneensa yhden lentotukialuksen.
  • 06.07 Yhdysvaltain amiraali Spruance päättää lähettää lentotukialuksiltaan ensimmäisen ilmahyökkäyksen kello 7, jotta sen koneet saapuisivat kohteeseen kun Midwayltä palaava japanilaisten hyökkäysosasto olisi juuri laskeutunut.
  • 07.02 Ensimmäiset Enterprisen ja Hornetin hyökkäysosaston koneista nousevat ilmaan. Osastoon kuuluu neljä syöksypommituslaivuetta (67 konetta) ja kaksi laivuetta torpedokoneita (29 konetta), sekä niitä suojaavat 20 hävittäjää.
  • 08.06 Kaikki 116 konetta ovat ilmassa ja laivue suuntaa kohti japanilaisia. Spruance ei jätä koneita reserviin.
  • 08.36 Fletcher lähettää Yorktownilta ilmaan 17 pommikonetta ja 12 torpedokonetta, sekä kuusi suojahävittäjää. Hän jättää puolet koneistaan reserviksi.
  • 09.17 Viimeinen Midwayltä palannut kone laskeutuu japanilaistukialukselle.
  • 09.20 Ensimmäiset yhdysvaltalaiset torpedokoneet hyökkäävät. Tulokset ovat heikot, hyökkäysaalto tuhoutuu, mutta hyökkäys saa japanilaiset suuntaamaan ilmatorjunnan tulen matalalle. Toinenkin hyökkäysaalto tuhoutuu ilman tuloksia.
  • 10.15 Yhdysvaltalaiset ovat menettäneet 83 konetta saamatta yhtäkään osumaa japanilaisten laivoihin. Japanilaisten tappiot ovat kuusi konetta. Japanilaisten vastaisku lähtisi noin viidessätoista minuutissa.[3]
  • 10.20 Enterprisen ja Yorktownin syöksypommittajat saapuvat paikalle ja hyökkäävät.
  • 10.25-10.30 Taistelun kulku kääntyy. Japanilaisten torjuessa aikaisempia aaltoja pääsevät syöksypommittajat hyökkäämään vapaasti. Useita osumia japanilaistukialuksiin. Akagi sai kaksi osumaa, Kaga neljä ja Sōryū kolme. Kaikista tulee toimintakyvyttömiä räjähdysten ja voimakkaiden tulipalojen takia. Ainoastaan Hiryū jää jäljelle ja valmistautuu vastaiskuun.[3]
  • 11.00 Hiryūlta nousee 18 syöksypommittajaa ja kuusi hävittäjää kohti amerikkalaisia.
  • 11.30 Nagumo siirtää lippunsa risteilijä Nagaraan.
  • 12.05 Hiryūn koneet saavat osuman Yorktowniin, mutta alus korjataan toimintakuntoon kello 13.40 mennessä.
  • 13.00 Japanilaisille selviää, että paikalla on kolme amerikkalaista isoa tukialusta.
  • 13.30 Hiryu lähettää ilmaan 10 torpedokonetta ja viisi hävittäjää.
  • 14.45 Hiryun lentokoneet saavat torpedo-osumia Yorktowniin, joka kallistuu ja pysähtyy.
  • 15.30 Enterprise lähettää ilmaan 24 syöksypommituskonetta.
  • 16.00 Hornetilta nousee 16 taistelukonetta.
  • 17.03 Enterprisen koneet saavat kolme osumaa Hiryūun, joka syttyy palamaan.
  • Illalla amerikkalaiset alukset vetäytyvät kohti itää.

Perjantai 5.6.1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 09.00 Amiraali Yamamoto peruuttaa Midwayn operaation.
  • Japanilaiset raskaat risteilijät Mikuma ja Mogami törmäävät toisiinsa aamun pimeydessä. Törmäyksen jälkeen kumpikaan ei pysty liikkumaan täydellä nopeudella ja ne jäävät jälkeen muista laivoista.
  • Hosogawan johtama osasto valtaa Attun.[2]
  • 20.20 Hiryū uppoaa.[2]

Lauantai 6.6.1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uppoava Mikuma
  • Enterprisen koneet löytävät Japanin laivaston risteilijät Mikuman ja Mogamin. Ilmahyökkäyksessä Mikuma vaurioituu ja uppoaa samana iltana. Mogami vaurioituu pahasti, mutta pääsee takaisin tukikohtaansa.[2]

Sunnuntai 7.6.1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yorktown ei uppoa, jolloin miehistö palaa alukseen. Japanilainen sukellusvene I-168 torpedoi ja upottaa juuri liikkeelle lähtevän lentotukialuksen, sekä hävittäjä Hammannin.
  • Hosogawan osasto valtaa Kiskan.[2]

Tappiot ja taistelun seuraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japani menetti Midwayn taistelussa neljä lentotukialustaan − Kagan, Akagin, Sōryūn ja Hiryūn, eikä maan varusteluteollisuus pystynyt enää korvaamaan aluksia. Henkiin jääneet lentäjät eristettiin syrjäiselle saarelle, jottei tieto tappiosta leviäisi kansan keskuuteen. Yhdysvallat menetti taistelussa aluksistaan ainoastaan lentotukialus Yorktownin ja sitä hinanneen hävittäjä Hammannin. Yhdysvaltain telakat pystyivät helposti korvaamaan menetykset. Lisäksi Yorktownin lentokoneet ja lentomiehistöt pelastuivat muille tukialuksille.

Japani oli hallinnut merta 7. joulukuuta 1941 lähtien tuhottuaan merkittävän osan Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastosta ilmahyökkäyksessä Pearl Harboriin. Midwayn tappioiden myötä maan sotamenestys kuitenkin kääntyi tappiolliseksi. Midwayn taistelun jälkeen aloite Tyynellämerellä siirtyi Yhdysvalloille.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erkki Arni: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
  • Black, Jeremy (toim.): Maailman suurimmat taistelut. (The seventy great battles of all time, 2005.) Suomentanut Jukka Nyman. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20693-1.
  • Walter Lord: Incredible Victory. HarperCollins, 1967. ISBN 0-06-092360-1.
  • Malkki, Marjomaa, Raitasalo, Karasjärvi, Sipilä: Sodan historia, s. 184–185. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2.
  • Dan van der Vat: The Pacific Campaign. Simon&Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2.
  • Tim Newark: 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa. Suom. Irmeli Kuhlman. WSOY. ISBN 951-20-6139-2.
  • Battle of Midway Viitattu 22.2.2011.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arni s.76-79
  2. a b c d e f g h i j k l m Black
  3. a b c d e f g Malkki ym.
  4. Lord s.23
  5. http://www.combinedfleet.com/battles/Battle_of_Midway
  6. Arni s.76-79
  7. Lord
  8. Arni s. 76-79
  9. Arni s.84
  10. Arni s.84

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Midwayn taistelu.