Haruna (1913)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kuvaa keisarillisen Japanin laivaston Kongō-luokan taistelulaivaa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Haruna / 榛名
Haruna
Haruna
Naval Ensign of Japan.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Kawasaki, Kōbe
Kölinlasku 16. maaliskuuta 1912
Laskettu vesille 14. joulukuuta 1913
Palveluskäyttöön 19. huhtikuuta 1915
Palveluskäytöstä Romutettu 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 26 650 t (kuiva)
32 715 t (kuormattu)
Pituus 214,58 m (kokonaispituus)
211,84 m (vesiraja)
Leveys 28,04 m
Syväys 8,38 m
Koneteho 36 Yarrow-höyrykattilaa, Brown Curtis -turbiinimoottori: 64 000 hv
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 1221
Panssarointi 230 mm päätykkitornit
200mm panssarivyö
38 mm– 70 mm panssarikansi
Aseistus 8 x 14" tykkiä kaksoistorneissa
16 x 6" tykkiä yksiputkisina asennuksina
16 x 3" tykkiä
8 x 21" torpedoputkea

Haruna (jap. 榛名) oli Keisarillisen Japanin laivaston Kongō-luokan taisteluristeilijä. Alus valmistui 1915 ja se palveli sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haruna tilattiin Kawasakin telakalta Kōbesta. Aluksen köli laskettiin 16. maaliskuuta 1912, ja alus laskettiin vesille 14. joulukuuta 1913. Alus valmistui 19. huhtikuuta 1915 ja se liitettiin laivastoon ensimmäisenä päällikkönään Kajishirō Funakoshi.[1][2] Taisteluristeilijäksi luokiteltuna aluksella tuli olla suurempi nopeus kuin taistelulaívoilla, joten siihen asennettiin 36 höyrykattilaa, jotka tuottivat Brown Curtis -turbiinimoottorin tarvitseman voiman. Kattilat olivat hiilikäyttöisiä, niissä oli öljysuihkutus ja ne oli sijoitettu kahdeksaan huoneeseen, jotka muodostivat neljä laipioiden erottamaa tilaa. Suoravetoturbiini, joka tuotti 64000 hevosvoimaa, pyöritti aluksen neljää akselia, joiden avulla Harunan huippunopeus oli 27,5 solmua.[3]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitsuzō Nunome vastaanotti aluksen päällikkyyden 13. joulukuuta 1915, ja samalla alus liitettiin Japanin 2. laivaston 3. taistelulaivaviirikköön. Alus lähti 9. huhtikuuta 1916 Sasebosta Kiinan rannikolle ja palasi Saseboon 19. huhtikuuta. Alus lähti 8. marraskuuta Kōbesta sisaraluksensa Hiein kanssa.[2]

Saburō Hyakutake vastaanotti aluksen päällikkyyden 1. joulukuuta. Alus lähti 1. huhtikuuta 1917 Kiinan rannikolle ja palasi Saseboon 11. huhtikuuta. Aluksen päälliköksi tuli 15. syyskuuta Naomi Taniguchi ja 1. joulukuuta Tsuneha Sano, kun alus siirrettiin reserviin. 20. joulukuuta aluksen päälliköksi tuli Shōkichi Ōishi.[2] Alus vaurioitui 1917selvennä osuttuaan kaakkoisella Tyynellämerellä Saksan keisarikunnan laivaston kaappari Wolfin laskemaan miinaan.[4]

Haruna palasi 1. joulukuuta 1918 palvelukseen 2. laivaston 3. taisteluviirikköön. Alus lähti 25. maaliskuuta Shibushinlahdelta Pohjois-Kiinan rannikolle, mistä se palasi Saseboon 9. huhtikuuta. 28. kesäkuuta 1919 allekirjoitetun Versaillesin rauhansopimuksen mukaisesti Japanille siirtyivät Saksan Tyynenmeren siirtomaat Qingdaon satamakaupunkia lukuun ottamatta.[2]

Alus lähti 29. elokuuta 1920 Tateyamasta Neuvostoliiton rannikolle ja se palasi 7. syyskuuta Otaruun. Aluksen ollessa 12. syyskuuta tykistöammunnoissa Motsudanniemen edustalla Hokkaidōlla sillä tapahtui putkiräjähdys, joka repi 14 tuuman tykin putken kahtia ja lennätti etummaisen tykkitornin panssarikaton paikaltaan. Tornissa olleet seitsemän miestä saivat surmansa. Yokosukan laivastoarsenaali korjasi tykkitornin ja samalla elevaatiota kasvatettiin 25 asteesta 33 asteeseen.[2]

Heishirō Ōmi vastaanotti aluksen päällikkyyden 20. marraskuuta 1920. Alus siirrettiin 1. joulukuuta reserviin. Heinäkuussa 1926 aluksen ammusvarastojen ja konehuoneiden suojaa parannettiin Yokosukassa. Samalla alukselle asennettiin torpedovyöt, ja alukselle rakennettiin tilat kolmelle tyypin 90 malli 0 -kellukekoneelle. Kaikki aluksen 36 Yarrow-kattilaa korvattiin kuudellatoista uuden tyyppisellä kattilalla, ja sille asennettiin Brown–Curtis-suoravetoturbiinit. Muutostöiden seurauksena savuhormeista poistui yksi. Aluksen aseistuksesta poistettiin neljä torpedoputkea. Muutostyöt valmistuivat heinäkuussa 1928, jolloin alus luokiteltiin taistelulaivaksi.[2]

Haruna liitettiin 10. joulukuuta 2. laivaston 4. taisteluviirikköön päällikkönään Akira Gotō. Keisari Hirohiton pikkuveli, prinssi Nobuhito Takamatsu saapui 1. helmikuuta 1929 kadettina alukselle. Alus lähti 28. maaliskuuta 1929 Kuresta Kiinan rannikolle Yantain edustalle. Se saapui 3. huhtikuuta Port Arthuriin.[2]

Alus liitettiin 30. marraskuuta 1. laivaston 1. taisteluviirikköön ja Gotō ylennettiin kontra-amiraaliksi. Gotō luovutti aluksen päällikkyyden Jūgorō Arichille. Alus lähti 28. maaliskuuta 1930 Sasebosta Kiinan rannikolle Qingdaon edustalle. Se saapui 3. huhtikuuta Dalianiin Kiinaan. Haruna siirrettiin 1. joulukuuta reserviin.[2]

Aluksen muutostyöt valmistuivat 1. lokakuuta 1931, ja se lähti 8. marraskuuta Yokosukasta vierailemaan Kumamoton prefektuurissa. Tokutarō Sumiyama vastaanotti aluksen päällikkyyden 1. joulukuuta. Alus liitettiin 20. toukokuuta 1933 1. laivaston 1. taisteluviirikköön ja se lähti 29. kesäkuuta Sasebosta Kiinan rannikolle Maanin saaren edustalle. Alus saapui 4. heinäkuuta Keelungiin Formosalle.[2]

Alus lähti Makosta Peskadoreilta 13. heinäkuuta purjehdukselle Japanin eteläpuoleisille merialueille. Se saapui 20. elokuuta Kisarazuun. Aluksen toinen modernisointi alkoi 1. elokuuta 1933 Kuressa.[2]

Washingtonin laivastosopimuksen rajoitusten poistuttua Haruna muutettiin lentotukialusten suojaustehtäviin. Sen perää venytettiin 26 jalkaa ja sille tehtiin pagoda-tyyppinen kansirakenne. Aluksen kattilat korvattiin yhdellätoista öljykäyttöisellä Kanpon-kattilalla, jotka kytkettiin uusiin turbiinimoottoreihin. Aluksen nopeus kasvoi 30 solmuun. Alukselle asennettiin takakannelle tykkitornin nro 3 taakse katapultti ja kiskot kolmelle kellukekoneelle. Koneet vaihdettiin Nakajima E8N1 tyyppi 95 (Dave) - ja Kawanishi E7K1 tyyppi 94 (Alf) -kellukekoneiksi. Pääaseiden korotuskulmat kasvatettiin 33:sta 43:een asteeseen. Alus siirrettiin 15. marraskuuta reserviin, jolloin Shunzō Mito vastaanotti aluksen päällikkyyden. Alus siirrettiin 1. kesäkuuta 1934 Yokosukan laivastoalueelta Sasebon laivastoalueen alaisuuteen. Muutostyöt valmistuivat syyskuussa ja se luokiteltiin nopeaksi taistelulaivaksi.[2]

Haruna sijoitettiin 15. marraskuuta 1. laivaston 1. taisteluviirikköön. Alus lähti 29. maaliskuuta 1935 Sasebosta Kiinan rannikolle Maan saaren edustalle. Se saapui 4. huhtikuuta 1936 Saseboon, mistä se lähti Kiinan rannikolle Qingdaon edustalle 13. huhtikuuta. Alus palasi 22. huhtikuuta Saseboon.[2]

Alus siirrettiin 1. kesäkuuta 1. laivaston 3. taisteluviirikköön ja se lähti 4. elokuuta Keelungista Formosalta Kiinan rannikolle Amoyn edustalle. Alus saapui 7. elokuuta Makoon. Alus lähti 27. maaliskuuta 1937 Sasebosta Kiinan rannikolle Qingdaon edustalle, mistä se palasi 6. huhtikuuta Saseboon.[2]

Marco Polon sillan tapahtumat 7.-8. heinäkuuta aloittavat Kiinan ja Japanin välisen sodan. Haruna lähtee 20. elokuuta Atsutasta suojaten joukkojen siirtoa Kiinaan. Alus saapu 24. elokuuta Saseboon, josta se lähtee 15. syyskuuta Kiinan pohjoisrannikolle. Alus saapuu Port Arthuriin 17. syyskuuta, ja se palaa 21. syyskuuta pohjoisrannikolle. Alus siirretään 1. joulukuuta reserviin, mistä se palautetaan palvelukseen 15. marraskuuta 1939 liitettynä 1. laivaston 3. taistelulaivaviirikköön.[2]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus liitettiin 10. huhtikuuta 1941 sisämerelle sijoitettuun vara-amiraali Gun’ichi Mikawan johtamaan 3. taistelulaivalaivueeseen, jonka muut alukset olivat Kongō, Hiei ja Kirishima. Tomotsu Takama vastaanotti aluksen päällikkyyden Susumu Kimuralta 20. elokuuta. Alus liitettiin elokuussa laivueensa mukana Japanin 3. laivastoon.[4][2]

Laivueen 2. viirikköön kuuluneet Haruna ja Kongō liitettiin 29. marraskuuta Malaijan niemimaalle hyökänneen osaston rungon muodostaneeseen vara-amiraali Nobutake Kondōn 2. laivastoon. Laivaston muut osat olivat 4. risteilijälaivueen Atago, Takao ja Maya sekä niitä suojanneet kahdeksan hävittäjää. Osasto lähti vielä samana päivänä Hashirajimasta Makoon, jonne se saapui 2. joulukuuta aloittaen valmistautumisen Malakan maihinnousun tukemiseksi. Osasto jatkoi 4. joulukuuta matkaansa Makosta Indokiinaan ja se saapui viikkoa myöhemmin Camranhinlahteen. Maihinnousun Malakan niemimaalle ja Filippiineille alettua jo 8. joulukuuta.[2]

Keisarillisen Japanin laivaston sukellusvene I-65 ilmoitti 9. joulukuuta havainneensa Britannian kuninkaallisen laivaston osaston, johon kuuluivat HMS Prince of Wales, HMS Repulse ja niitä suojanneet hävittäjät. Haruna lähti välittömästi laivaston mukana merelle kohdatakseen brittiosaston, mutta osastot eivät kohdanneet. Seuraavana päivänä Japanin laivasto-osastoa vahvennettiin ja se lähti iltapäivällä merelle etsimään vihollista. Osasto palasi 11. joulukuuta Camranhinlahteen saatuaan tiedon vihollisalusten tuhoutumisesta ilmahyökkäyksessä.[2]

Alus lähti osaston mukana 14. joulukuuta suojatakseen toista Malakaan saapuvaa maihinnousulaivastoa palaten tehtävän suoritettuaan 17. joulukuuta. Seuraavana päivänä alus lähti osaston mukana tukemaan Linggayenlahden maihinnousua Filippiineillä. Osasto saapui 20. joulukuuta 300 merimailia Luzonista länteen, ja se makasi seuraavat kolme päivää ankkurissa Luzonin rannikolla. Osasto palasi 23. joulukuuta Camranhlahteen, josta se jatkoi matkaansa edelleen Formosalle.[2]

Osasto saapui Takaoon 25. joulukuuta, missä aloitettiin alusten huolto ja täydennykset. Se saapui 11. tammikuuta 1942 Makoon, josta se jatkoi 14. tammikuuta edelleen Palaulle. Osasto saapui 18. tammikuuta Palaulle suojaten Hollannin Itä-Intian maihinnousua. Laivasto-osasto jaettiin kahtia 21. tammikuuta, jolloin Haruna, lentotukialusviirikkö 2, Maya risteilijäviirikkö 4:stä sekä neljä suojaavaa hävittäjää operoivat Palaun edustalta Mindanaon itäpuolelle olevalla merialueella. Operaation päätyttyä 25. tammikuuta osastot jälleen yhdistyivät.[2]

Taistelulaivaviirikkö 3 lähti 18. helmikuuta Palaulta Staringinlahdelle lähelle Kendaria nykyiseen Sulawesiin, jonne se saapui 21. helmikuuta. Hyökkäys Hollannin Itä-Intiaan (operaatio J) alkoi 25. helmikuuta, jolloin Haruna lähti laivasto-osaston mukana Staringinlahdelta suojatakseen maihinnousua tukevaa lentotukialusosastoa.[2]

Alus oli 1. maaliskuuta Bandamerellä matkalla Ombainsalmen kautta Joulusaaarille. Alus tulitti 7. maaliskuuta viirikön ja 17. hävittäjäviirikön Urakazen, Hamakazen, Isokazen ja Tanikazen kanssa Joulusaaria. Hollannin Itä-Intian antauduttua alus palasi laivasto-osaston mukana Staringinlahdelle 9. maaliskuuta.[2]

Taistelulaivaviirikkö 3 purjehti 26. maaliskuuta Timorinmeren kautta Intian valtamerelle. Tankkeri Kenyomarulta tankattiin 1. huhtikuuta alukselle 550 tonnia polttoöljyä. Iskuosaston mukana alus suojasi lentotukialuksia, joiden lentokoneet hyökkäsivät 5. huhtikuuta Ceylonille operaatio C:ssä. Seuraavana päivänä vara-amiraali Nagumo määräsi osaston paluukurssille koilliseen. Haruna siirsi 7. huhtikuuta 200 tonnia polttoöljyä Kagerolle ja 215 tonnia Kasumille.[2]

Harunan suojaama iskuosasto lähetti 9. huhtikuuta lentokoneensa hyökkäämään Trincomaleehen. Harunan lähettämä E8N2-kellukekone havaitsi HMS Hermeksen ja sitä suojanneet alukset, jotka upotettiin ilmahyökkäyksellä. Seuraavien parin päivän aikana osasto palasi koilliseen Andamaninmerellä läpäisten Malakansalmen. Yön laskeutuessa 13. huhtikuuta osasto ohitti Singaporen ja se siirtyi Etelä-Kiinan merelle suunnaten Japaniin. Tankkeri Kokuyomaru tankkasi 15. huhtikuuta Harunaan 1520 tonnia polttoöljyä. Alus saapui osaston mukana 23. huhtikuuta Hashirajimaan, josta se siirrettiin Kureen telakalle huollettavaksi.[2]

Alus palasi telakalta toukokuussa ja 23. toukokuuta se lähti viirikön osana 1. ja 3. laivaston mukana kaksi päiväisiin sotaharjoituksiin, mistä alus palasi 23. toukokuuta Hashirajamaan.[2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Haruna (1913).
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Hore, Peter: The Ironclads. Lontoo, Englanti: Southwater, 2006. ISBN 1-84476-299-8. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whitley, M. J. s. 179
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x [1]
  3. Whitley, M. J. s. 180
  4. a b Whitley, M. J. s. 185