Qingdao

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Kiinan kaupunkia. Olutpanimosta ja -merkistä katso Tsingtao-panimo.
Qingdao
青岛市
Kuvakollaasi Qingdaosta
Kuvakollaasi Qingdaosta
Vaakuna
Vaakuna
Qingdaon sijainti (punaisella) Shandongin maakunnassa (oranssilla)
Qingdaon sijainti (punaisella) Shandongin maakunnassa (oranssilla)
Valtio Kiina
Maakunta Shandong
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kunta
 – Pormestari Zhang Xinqi
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 11 026 km²
Väkiluku (2010) 8 715 100
 – Tiheys 790,4 as./km²

Qingdao (yksink.: 青岛, perint.: 青島, pinyin: Qīngdǎo, suomeksi: Vihreä saari, aiempi translitterointi: Tsingtao) on satamakaupunki Shandongin maakunnassa Kiinassa. Qingdao sijaitsee Keltaisenmeren rannalla Shandongin niemimaalla. Kaupunkialueella on 2,6 miljoonaa (2004)[1] asukasta. Ympäröivä seutu mukaan luettuna Qingdao käsittää 10 654 km² alueen, jolla asuu 7,3 miljoonaa ihmistä (2004). Qingdaossa pidettiin vuoden 2008 Pekingin olympiakisojen purjehduskilpailut.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan siirtomaahallinnon aikainen rakennus Qingdaossa.

Qingdaon perustamispäivänä pidetään 14. kesäkuuta 1891, jolloin Qing-dynastia rakennutti paikalle sotilaiden asuntoja. Vielä tuolloin piakka tunnettiin nimellä Jiao’ao. Saksan keisarikunta miehitti alueen vuonna 1897 sen jälkeen, kun saksalaisia lähetyssaarnaajia vastaan oli hyökätty Juyessä Shandongissa. Jia’aon kiinalaiset sotilaat eivät tehneet vastarintaa ja Kiina allekirjoitti 6. marraskuuta 1898 sopimuksen, jolla alue vuokrattiin Saksalle 99-vuodeksi. Saksalaiset rakennuttivat varsinaisen kaupungin ja sataman, jonka saksalainen nimi Tsingtau johdettiin Qingdao nimisestä saaresta. Vuokrasopimuksen alussa vuonna 1897 kaupungissa oli arviolta 83 000 asukasta. 2. syyskuuta 1898 Qingdao julistettiin vapaaksi satamaksi ja se asetettiin laivaston alaisuuteen siirtomaaviraston sijaan. Sataman ja kuapungin lisäksi saksalaiset rakennuttivat vuonna 1904 valmistuneen rautatien Jinaniin. Kaupungista pyrittiin rakentamaan mallisiirtokunta eurooppalaisittain rakennetun keskustan ja palveluiden kuten sairaaloiden ja koulujen kautta. Taloudellisesti siirtokunnasta ei kuitenkaan tullut kannattava. Saksan vallan ajan loppupuolella kaupungissa asui arviolta 200 000 asukasta, joista noin 98 % oli kiinalaisia.[2]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Japani miehitti kaupungin 7. marraskuuta 1914. Myös Kiina julisti sodan Saksalle vuonna 1917. Versailles’n rauhan nojalla kaupunki jäi kuitenkin Japanin hallintaan. Kiinalle epäedullinen rauhansopimus johti mielenosoituksiin Pekingissä 4. toukokuuta 1919 ja patrioottisen toukokuun neljännen päivän liikkeen syntyyn. Yhdysvallat painosti Japania palauttamaan alueen Kiinalle, johon Japani myöntyi Washingtonin konferenssin seurauksena. Japani luovutti kaupungin Kiinalle 10. joulukuuta 1922, mutta miehitti sen uudelleen toisen maailmansodan aikana vuosina 1937-1945.[2]

Sodan jälkeen Kiinan kansantasavallan vallan alettua vuonna 1949 kaupunki kasvoi ja sulautti itseensä sitä ympäröineitä asutuskeskuksia. Tätä kehitystä jatkui aina vuoteen 1984 saakka. Nykyisin Qingdao on yksi Kiinan 15:ta alimaakuntatason kaupungista. 1990-luvulta lähtien kaupungin keskustaa on siiretty alkuperäiseltä paikaltaan Foshanin lahdelta itään vanhan kaupungin suojelemiseksi. Tämän kehityksen takia kaupungissa voidaan katsoa olevan kaksi varsinaista keskustaa, vanhakaupunki vanhoine siirtomaa-ajan rakennuksineen ja uudempi taloudellinen keskus pilvenpiirtäjineen.[2]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qingdaonssa on suuri tieverkko ja teitä on yhteensä sen alueella lähes 14 000:n kilometrin verran. Alueelta on myös rautatieyhteydet sisämaahan.[2] Qingdaon satama luetaan rahtimääränsä perusteella maailman kymmenen suurimman sataman joukkoon.[3] Yhteyksiä ulkomaille kulkee Qingdao Liutingin kansainvälinen lentokentän kautta. Kaupungista kulkee myös laivareittejä Etelä-Koreaan ja Japaniin.[2]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virallisissa julkaisuissa Qingdaota kuvaillaan usein tekstiili- kemian- ja kevyenteollisuuden keskukseksi. Alun perin saksalaisten perustama Tsingtao-panimo on Kiinan tunnetuin olutpanimo ja sijaitsee Qingdaossa.[2]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qingdaon nähtävyyksiin kuuluu muun muassa Qingdaon televisiotorni, St. Michael’s Cathedral, Ba Da Guan ja Jiaozhou Governor’s Hall. Qingdaonin kaupungissa on paljon vanhoja saksalaistyylisiä taloja koska Qingdaon oli merkittävä kauppa-alue Saksalle ja muille Euroopan maille.

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qingdaon hallinnollinen jako

Qingdao on maakuntatasoinen kaupunki eli itsehallinnollinen kunta, mikä tarkoittaa ettei kaupunki jakaudu prefektuuritasolle. Qingdaon kunta jakautuu kuuteen kaupunkialueen piirikuntaan sekä neljään kunnan alaiseen kaupunkiin.

Piirikunnat
  • Shinan
  • Shibei
  • Huangdao
  • Laoshan
  • Licang
  • Chengyang
Kaupungit

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Qingdao, An Important Coastal City in East China
  2. a b c d e f David Pong: Encyclopedia of Modern China, s. 235-237. Charles Scribner’s Sons, 2009. ISBN 978-0-684-31566-9. (englanniksi)
  3. World port rankings 2010 (pdf) (Maailman suurimpien satamien kokonaisrahtimäärä (t) ja konttiliikenteen määrä (TEU)) 2011. American Association of Port Authorities, aapa-ports.org. Viitattu 2012-12-23. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]