Kongō-luokka (taisteluristeilijä)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kuvaa keisarillisen Japanin laivaston taisteluristeilijäluokkaa. Muita vastaavasti nimettyjä alusluokkia on listattu täsmennyssivulla.
Kongō-luokka
Kongō-luokan nimikkoalus Kongō
Kongō-luokan nimikkoalus Kongō
Naval Ensign of Japan.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 26 650 [tonni
Pituus 214,58 m (kokonaispituus)
211,84 m (vesiraja)
Leveys 28,04 m
syväys 8,38 m
Koneteho 64 000 shp
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 1 221
Aseistus
Meritorjunta 8 × 14" tykkiä kaksoistorneissa
16 × 6" tykkiä
16 × 3" tykkiä

Kongō-luokka oli Keisarillisen Japanin laivaston neljän aluksen muodostama taisteluristeilijäluokka. Alusten suunnittelunimenä oli B-46 eli Sir George Thurstonin tekemä Vickers design 472C.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japani aloitti 1909 dreadnought-tyyppisten taistelulaivojen valmistuksen. Se tilasi kaksi Kawachi-luokan alusta osana vuoden 1907 laivasto-ohjelmaa, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin hylätty Venäjää vastaan käydyn sodan aiheuttamien talousongelmien vuoksi. Taistelulaivat oli aseistettu kahdellatoista 12 tuuman tykillä, jotka oli asennettu kaksiputkisiin torneihin, ja niiden voimanlähteenä olivat turbiinimoottorit. Alukset valmistettiin Japanissa, mutta tykit tilattiin Britanniasta ja koneet valmistettiin lisenssillä Japanissa. Hankittaessa taistelulaivoja suunniteltiin samalla taisteluristeilijöiden hankintaa, mutta Britannian kuninkaallisen laivaston hankkimat 13,5 tuuman tykein aseistetut Lion-luokan alukset kiinnostivat japanilaisia. Japani halusi olla alusten suhteen kärkimaita niin teknologisesti kuin laadullisesti. Japanin ja Britannian lähes liittolaisuuteen verrattavat suhteet tekivät mahdolliseksi saada oppia uudesta teknologiasta ja saman aikaisesti hankkia tehokas uusi alus, mikäli tilaus osoitettaisiin brittiläiselle telakalle.[1]

Lion-luokan taisteluristeilijät olivat aikansa moderneimpia ja vahvimpia tyyppinsä aluksia, joten oli luontevaa osoittaa tilaus Vickerille Barrow-in-Furnessiin. Samoin oli luontevaa, koska kyseessä ei ollut varsinaisesti Britannian amiraliteetin tilaus, muokata Sir George Thurstonin tekemiä Lion-luokan piirustuksia Japanin laivaston vaatimuksien mukaiseksi.[2]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisen suunnitelman mukaan alusten tuli olla 12 tuuman tykein aseistettuna uppoumaltaan 19000 tonnia. Uppouma kuitenkin kasvoi suunnittelun edetessä 27500 tonniin ja pääaseistukseksi tuli 13,5 tuuman tykit ja aluksen mitat vastasivat Lion-luokan alusten mittoja lukuun ottamatta suurempaa leveyttä. Alusten suojana oli ammusvarastojen ja konehuoneiden suojana kahdeksan tuuman panssarivyö, joka oheni kolmituumaiseksi päihin mentäessä. Vyön alapuolella oli kolmituumainen kate, mikä pohjautui japanilaisten Venäjän sodan kokemuksiin. Vyön yläpuolella oli kuuden tuuman panssarointi ja apuaseiden suojana oli vastaava panssarointi. Asejärjestelmien alue oli eristetty kahdeksan tuuman vesitiiviillä panssaroiduilla laipioilla. Panssarikansi oli kaksituumainen. Tornien jalustat olivat kymmenen ja tornien seinät yhdeksän tuumaa paksut. Ajantavan mukaisesti hiilivarastot asetettiin aluksen laidoille lisäsuojaksi. Panssarointi painoi kaikkiaan noin 6500 tonnia eli noin neljänneksen aluksen uppoumasta.[2]

Taisteluristeijöinä alusten nopeuden tuli olla suurempi kuin vastaavasti aseistettujen ja vahvemmin panssaroitujen taistelulaivojen, joten Kongo-luokan koneet tuottivat suuremman tehon. Höyryn koneille tuottivat kolmekymmentäkuusi hiilikattilaa, joissa oli öljysuihkutus. Ne oli ryhmitelty kahdeksaan huoneeseen. Huoneet oli ryhmitelty pareittain neljään erilliseen osastoon, joiden välissä oli vesitiivis laipio. Hormit oli liitetty kolmeen yhtä suureen savupiippuun. Höyry pyöritti neljään akseliin kytkettyjä Parsonsin suoravetoturbiineja, jotka tuottivat 64000 hevosvoimaa kuhunkin akseliin. Täten alus saavutti vaaditun 27,5 solmun nopeuden. Koeajoissa alukset saavuttivat 27,54 - 27,78 solmua, joiden saavuttamiseksi tuotettiin 782275-82000 hevosvoimaa.[2]

Thurstonin piirustusten 13,5 tuuman tykit korvattiin lopulta 14 tuuman tykeillä japanilaisten vaatiessa alukselleen suurimmat mahdolliset tykit. Vickers suunnitteli aivan uuden tykin Vickers Mk J:n, joka kykeni ampumaan 1485 naulan kranaatin 38550 jaardin päähän. Tykit asennettiin pareittain neljään torniin, joista kaksi asennettiin etu- ja kaksi takakannelle. Kaikki tornit olivat keskilinjalla ja aluksella jätettiin asentamatta keskilaivan Q-torni, mikä mahdollisti paremman sisätilojen suunnittelun. Etummainen takakannen torneista asetettiin aivan taaimman savuhormin viereen ja taain torni kauas siitä, mikä mahdollisti hyvän ampuma-alan tykeille. Kaikki apuaseina olleet kuusitoista Vickersin valmistamaa kuuden tuuman 50 pituuskaliiperin Mk M -tykkiä asennettiin kasematteihin niin kutsuttuina P asennuksina tasan kummallekin laidalle lukuun ottamatta neljää eteen suunnattua ja neljää taaksesuunnattua tykkiä. Apuaseilla oli mahdollista ampua 30 korkeuskulmaan asti 100 naulan kranaatteja. Kongolle asennettiin lisäksi kuusitoista kolmen tuuman jalalle asennettua tykkiä, joista puolet pääkannelle ja loput tornien katoille, mutta lopuille luokan aluksille ei asennettu kolmituumaisia tornien katoille. Aseistuksen täydensi kahdeksan kiinteä vesirajan alle asennettua 21 tuuman torpedoputkea.[3]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoastaan nimikkoalus Kongo tilattiin Britteinsaarilta ja loput kolme Japanista. Toisena tilatun Hiein materiaaleista 30 prosenttia tuotettiin ulkomailta, mutta loppujen materiaalihankinnat kohdennettiin Japaniin.[4]

Kongō-luokan taisteluristeilijät[5]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
Kongō Vickers-Armstrong, Barrow-in-Furness 17.1.1911 18.5.1912 16.8.1913 uponnut 21.11.1944
Hiei Jokosukan laivastontelakka 4.11.1911 21.11.1912 4.8.1914 uponnut 13.11.1942
Kirshima Mitsubishi, Nagasaki 17.3.1912 1.12.1913 19.4.1915 uponnut 15.11.1942
Haruna Kawasaki, Kobe 16.3.1912 14.12.1913 19.4.1915 uponnut 28.7.1945
romutettu 1946

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Lengerer, Hans: The Battlecruisers of the Kongô Class. Warship, 2012, XXXIV. vsk, s. 142-161. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 978-1-84486-156-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whitley, M. J. s. 179-180
  2. a b c Whitley, M. J. s. 180
  3. Whitley, M. J. s. 180-181
  4. Whitley, M. J. s. 181
  5. Gardiner, Robert 1906-1921 s. 234