Venäjän–Japanin sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäjän–Japanin sota
Venäläiset sotilaat katsovat alas juoksuhaudassa olevien japanilaisten ruumiita Port Arthurissa 1905.
Venäläiset sotilaat katsovat alas juoksuhaudassa olevien japanilaisten ruumiita Port Arthurissa 1905.
Päivämäärä:

8. helmikuuta 19045. syyskuuta 1905

Paikka:

Keltainenmeri, Mantšuria, Korean niemimaa

Casus belli:

Venäjän ja Japanin pyrkimys siirtomaihin, erityisesti Mantšuriaan ja Koreaan

Lopputulos:

Japanin voitto

Vaikutukset:

Ensimmäinen aasialaisen maan saavuttama voitto eurooppalaisesta suurvallasta; Venäjä heikentyi ja levottomuudet johtivat uudistuksiin; Japanin voimistuminen

Osapuolet

Venäjän keisarikunnan lippu Venäjän keisarikunta

Japani

Komentajat

tsaari Nikolai II
amiraali Aleksei Kuropatkin

marsalkka Iwao Ōyama
amiraali Tōgō Heihachirō
keisari Meiji

Vahvuudet

500 000

400 000

Tappiot

vähintään 125 000 kaatunutta, haavoittunutta ja kadonnuttalähde?

vähintään 85 000 kaatunutta, haavoittunutta ja kadonnuttalähde?

Venäjän–Japanin sota käytiin vuosina 1904–1905 Japanin ja Venäjän keisarikuntien välillä. Sota päättyi monien aikalaisten yllätykseksi Japanin voittoon, ja maan suurvaltakauden voi katsoa alkavan konfliktin päättäneestä Portsmouthin rauhansopimuksesta.lähde? Sota aiheutti Venäjällä voimakasta yhteiskunnallista liikehdintää, niin sanotun vuoden 1905 vallankumouksen, joka johti lopulta perustuslailliseen monarkiaan. Suomen suuriruhtinaskunnassa levottomuudet johtivat ensimmäisen sortokauden päättymiseen ja vuoden 1906 eduskuntauudistukseen. Carl Gustaf Emil Mannerheim oli sodassa mukana.

Venäjän–Japanin sotaa on kuvailtu ensimmäisen maailmansodan harjoitukseksi. Sitä on toisinaan pidetty ensimmäisenä nykyaikaisena sotana.[1]

Konfliktin tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä Venäjällä että Japanilla, mutta myös Britannialla ja Saksalla oli laajentumispyrkimyksiä Itä-Aasiassa 1800-luvulta alkaen. Suurvaltapoliittisesti sodan mahdollisti Britannian ja Japanin välinen sopimus, joka varmisti Britannian siirtokunnat Tyynellämerellä ja salli Britannian keskittyä kilpavarusteluun Saksaa sekä Ranskaa vastaan. Japanille sopimus varmisti Venäjän jäämisen ilman liittolaisten tukea. Edellisen Kiinan–Japanin sodan jälkeen 1895 Venäjän, Saksan ja Ranskan kolmiliitto oli vienyt Japanilta sen voitot Kiinassa.

Sodan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sota alkoi, kun Japani hyökkäsi 8. helmikuuta 1904 menestyksellisesti Venäjän laivastotukikohtaan Port Arthuriin (nykyisin Lüshunkou) ilman sodanjulistusta.[2][3] Venäjän laivasto menetti komentajansa amiraali Stepan Makarovin 13. huhtikuuta 1904 taistelulaiva Petropavlovskin ajettua japanilaisten miinakenttään. Tämän jälkeen vara-amiraali Wilhelm Withöft päätti odottaa vahvistuksia Euroopasta.

Ensimmäinen maataistelu Kiinan ja Korean rajalla Jalu-joella päättyi japanilaisten voittoon, ja venäläiset pysyivät puolustuskannalla odottaen vahvistuksia Siperian rautatietä pitkin. Japanilaiset kärsivät suuria tappioita hyökätessään venäläisten linnoitettuja asemia vastaan, mutta venäläiset eivät hyödyntäneet asemaansa. Japani voitti mantereella muun muassa Mukdenin taistelun Mantšuriassa.[2]

Japani aloitti Port Arthurin sataman saarron. Kun Venäjän laivasto viimein tuli ulos Port Arthurista, se oli vain yritys paeta eteneviä Japanin joukkoja. Seuranneessa Keltaisenmeren taistelussa 10. elokuuta 1904 kumpikaan puoli ei kärsinyt merkittäviä menetyksiä, mutta venäläiset perääntyivät takaisin Port Arthuriin yhtä taistelulaivaa lukuun ottamatta. Withöftin lippulaiva Tsessarevitš pakeni kiinalaiseen satamaan, jonne se internointiin sodan loppuun asti, mutta Withöft itse sai surmansa.

Vuoden 1904 taisteluissa japanilaiset menettivät kaksi taistelulaivaa miinoihin. Port Arthur antautui lopulta 2. tammikuuta 1905 ja japanilaiset nostivat sen satamasta neljä upotettua taistelulaivaa, jotka liitettiin Japanin laivastoon.

Japanilaiset ajoivat venäläiset pois Shenyangista maaliskuuhun 1905 mennessä. Koko tämän ajan Venäjän Itämeren laivasto oli purjehtinut Itämereltä Hyväntoivonniemen kautta ja Intian valtameren läpi kahdeksan kuukauden ajan kohti Tyynenmeren rannikkoa. Joukkoon kuului 11 taistelulaivaa.

Tsushiman meritaistelu käytiin 27.–28. toukokuuta 1905 Venäjän amiraali Zinovi Rožestvenskin johtaman Venäjän Itämeren-laivaston ja Japanin amiraali Tōgō Heihachirōn johtaman laivaston välillä. Taistelussa Japani tuhosi Venäjän Itämereltä lähettämät alukset. Venäjän 11:sta taistelulaivasta seitsemän upposi ja neljä jäi japanilaisille. Japanilaiset menettivät vain kolme torpedovenettä. Venäjän miestappiot olivat 4 830 miestä, Japanin 117.

Venäjän laivasto menetti sodassa 28:sta taistelulaivastaan 17, loput kahdeksan olivat Mustallamerellä, josta ottomaanit eivät päästäneet niitä Bosporinsalmen läpi, ja kaksi oli vanhentuneina korjattavana Itämerellä. Tsessarevitš palasi Venäjän Tyynenmeren laivaston vahvuuteen sodan päätyttyä.

Rauhan solmiminen ja sodan seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän ja Japanin delegaatiot solmimassa Portsmouthin rauhansopimusta.

Rauha maiden välillä solmittiin Yhdysvaltain presidentin Theodore Rooseveltin välityksellä. Portsmouthin rauhansopimuksessa Venäjä luovutti Japanille Port Arthurin, Liaotungin niemimaan ja Sahalinin eteläosan sekä tunnusti Korean niemimaan Japanin etupiiriin kuuluvaksi.[2] Voitto Venäjästä nosti Japanin suurvallaksi ja sotilasmahdiksi.

Tsushiman taistelun kokemuksia tutkittiin tarkasti jälkikäteen. Uusi merisodan taktiikka sai Ison-Britannian amiraliteetin ensimmäisen merilordin John ”Jackie” Fisherin kehittämään vuonna 1906 uudenlaisen taistelulaivan, HMS Dreadnoughtin, josta tuli kaikkien varsinaisten nykyaikaisten taistelulaivojen äiti.

Nikolai Rimski-Korsakovin ooppera Kultainen kukko valmistui pian sodan jälkeen, ja se kiellettiin, koska se oli satiiri epäonnisesta Japanin-sotaretkestä. Rimski-Korsakov oli entinen meriupseeri ja oli vastustanut sotaa ankarasti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sisemore 2003, s. 3.
  2. a b c Facta.
  3. Sisemore 2003, s. 7.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]