Internointi
Sivulta puuttuu 
Internointi tarkoittaa ryhmänä epäiltävien henkilöiden ottamista kiinni tai tarkkailun alaiseksi. Tällöin kiinni ottamiseen ei tarvita yksilölliseen tekoon liittyvää syytä, vaan vain ryhmään kohdistuva epäilys siihen kuuluvien mahdollisesti tuottamasta vaarasta. Internointi toimeenpannaan muun muassa silloin, kun maat ajautuvat sotatilaan eikä vihollismaan kansalaisten anneta enää toimia vapaasti toisen osapuolen hallussa olevilla alueilla.
Laajan internoinnin aloittivat buurisodan aikana britit, jotka aitasivat vastustajan siviiliväestöä piikkilangoin eristettyihin keskitysleireihin. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat internoi suuren määrän japanilaisperäistä ja saksalaista[1] väestöä.
Puolueettomat maat internoivat sodan osapuolten sotilaita ja sotakalustoa vakuuttaakseen osapuolet siitä, ettei puolueeton maa suosi tai salli sotatoimia omalta alueeltaan toista osapuolta vastaan.
Suomessa internoitiin valvontakomission määräyksestä jatkosodan päätyttyä Saksan ja Unkarin kansalaisia.[2]
Lähteet [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Mikko Määttälä, Vihollisina vangitut. Internointleirit neuvostosuhteiden välikappaleina 1944–1947, Atena
- Niklas Jensen-Eriksen, Saksan ja Unkarin kansalaisten sekä heidän suomalaisten puolisoidensa internointi 1944-1947, Kansallisarkisto, 2009 ISBN 978-951-53-3200-42009
