Torpedovene

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalainen ensimmäisen maailmansodan torpedovene
Kuninkaallisen laivaston MTB-moottoritorpedoveneitä.
Kriegsmarinen Schnellboot.
Yhdysvaltalainen PT-boat.

Torpedovene on pienehkö ja nopea sota-alus, jonka tarkoitus on hyökätä suurempia pinta-aluksia, erityisesti taistelulaivoja ja muita suuria, hitaita ja vahvasti aseistettuja aluksia vastaan nopeudellaan ja ketteryydellään, aseistuksena torpedot.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun lopulla, kun ryhdyttiin rakentamaan suuria metallirunkoisia aluksia ja kun gyroskoopin avulla tasattiin aaltojen vaikutusta, voitiin kehittää erittäin suuria tykeillä aseistettuja laivoja, erityisesti taistelulaivoja ja myöhemmin suurimpia dreadnought-luokan aluksia. Näiden rakentaminen oli niin kallista, että vain rikkaimmilla mailla oli varaa pysytellä laivastokilpavarustelussa näiden alustyyppien osalta. Samanaikaisesti lisääntyvä panssarointi hidasti suuria taistelulaivoja ja järeiden tykkien, joita tarvittiin tämän panssaroinnin lävistämiseen, tulinopeus oli huono. Tämän takia ryhdyttiin tutkimaan mahdollisuutta hyökätä pienillä ja nopeilla aluksilla sekä pienemmillä kustannuksilla taistelulaivoja vastaan. Torpedon kehittäminen antoi aseen, jolla pystyi vaurioittamaan ja upottamaan minkä tahansa taistelulaivan.

Ensimmäiset torpedoveneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat laivastot aloittivat torpedoveneiden rakentamisen 1800-luvun lopulla. Nämä olivat pieniä, noin 30–50-metrisiä aluksia, jotka oli aseistettu muutamalla torpedonlaukaisimella ja kevyillä tykeillä. Voimanlähteenä käytettiin höyrykoneita, joilla saatiin nopeudeksi 20–30 solmua (37–56 km/h). Tällaiset alukset olivat suhteellisen halpoja ja niitä voitiin rakennuttaa suuria määriä mahdollistaen näin massahyökkäykset suurempia laivastoja vastaan. Vaikka osa tuhoutuisi suurempien laivojen tykkitulessa ennen ampumaetäisyydelle pääsemistä, niin yhdenkin taistelulaivan upottaminen olisi voitto, jos verrataan kustannuksia.

Ensimmäinen torpedovene oli Norjan laivaston KNM Rap (suom. Nopea), joka tilattiin Cheswickistä, Englannista vuonna 1873. Ensimmäisen raportoidun torpedojen laukaisun torpedoveneestä (joka oli laskettu liikkeelle taistelulaivasta) taistelutilanteessa suoritti Venäjän keisarikunnan laivaston upseeri Stepan Makarov 16. tammikuuta 1877 käyttäessään itse liikkuvia Whitehead-torpedoja turkkilaista taistelulaivaa vastaan Turkin sodassa.

Vastatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torpedoveneiden ilmestyminen merille aiheutti toimintaa laivastoissa ympäri maailmaa, kun pienempiä ja tulinopeudeltaan nopeampia tykkejä alettiin asentaa laivoihin, jotta uusi uhka pystyttäisiin torjumaan. Lopulta muodostui kokonaan uusi laivaluokka, torpedovenehävittäjät, torjumaan torpedoveneitä. Nämä uudet laivat, jotka nykyään tunnetaan yksinkertaisesti hävittäjinä, olivat itse asiassa suurennettuja torpedoveneitä, yhtä nopeita, mutta niissä oli suuremmat tykit, jotta ne voivat hyökätä torpedoveneitä vastaan ennen kuin ne olisivat lähellä laivaston pääjoukkoa. Hävittäjät olivat aseistettu myös torpedoilla. Laivastotaktiikkaa hiottiin, jotta hävittäjät voisivat toimia tarpeeksi kaukana pääjoukosta torjuakseen torpedoveneet, mutta ollakseen kuitenkin tarpeeksi lähellä, jottei vihollinen pystyisi tuhoamaan niitä.

Hävittäjät olivatkin niin paljon käytännöllisempiä, monipuolisempia ja merikelpoisempia kuin torpedoveneet, joten ne lopulta syrjäyttivät suurimman osan torpedoveneistä. Ennen toista maailmansotaa klassisia torpedoveneitä oli käytössä vain pienissä määrin joissain laivastoissa, esimerkiksi Saksan ja Ranskan laivastoilla. Tuon aikaiset torpedoveneet olivat 70–100 metrisiä ja ne oli aseistettu torpedoputkien lisäksi 2–3 tykillä, jotka olivat tyypillisesti kaliiperiltaan 100 mm. Muun muassa tällaisista aluksista luovuttiin sodan jälkeen.

Maailmansodat ja nykyisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen torpedovene laukaisee torpedon Skagerrakin meritaistelussa 31. toukokuuta 1916.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa, kun torpedoveneiden koko kasvoi ja niitä aseistettiin raskaimmilla tykeillä, ilmestyi niiden rinnalle uusi, erilainen torpedovenetyyppi, jotka olivat jälleen alkuperäisen periaatteen mukaisesti nopeita ja pieniä aluksia. Polttomoottorin sijoittaminen voimanlähteeksi mahdollisti paljon suuremman tehon saamisen pienemmästä koneesta.

Tuloksena syntyi pieni torpedovene, noin 15–30 metriä (50–100 jalkaa) pituudeltaan ja 30–50 solmua (56–93 km/h) nopeudeltaan, aseistuksena 2–4 torpedoa kiinteissä torpedoputkissa ja useita konekivääreitä. Ensimmäinen tällainen torpedovene oli Italiassa 1916 kehitetty MAS-vene. Saksalaiset kehittivät 30-luvulla dieselkäyttöiset S-veneet, jotka hallitsivat Englannin kanaalia toisen maailmansodan alkuvuodet, kunnes britit saivat Fairmile-luokan veneissä dieselit luotettaviksi. Brittien pienet, vaneriset, bensiinimoottoreilla varustetut veneet eivät pärjänneet nopeudessa ja meriominaisuuksissa saksalaisille; tämänkaltaiset torpedoveneet pysyivät käyttökelpoisina 40-loppuun asti, mainittavampina edustajina brittien Kuninkaallisen laivaston moottoritorpedoveneet (MTB), Kriegsmarinen S-Booten (Schnell-boot, brittien nimitys E-boat) ja Yhdysvaltain PT-boats (Patrol Torpedo). Klassinen torpedovenetaistelu oli helmikuussa 1942 suoritettu operaatio Kerberos, jossa saksalaiset S-veneet ja hävittäjät puolustivat taisteluristeilijöitä Scharnhorstia ja Gneisenauta sekä risteilijää Prinz Eugen ja useita pienempiä aluksia Kuninkaallisen laivaston moottoritorpedoveneiden hyökkäyksiltä.

Laivojen nopeudet kasvoivat kuitenkin koko ajan, ja torpedoveneiden hyödyllisyys kärsi siitä, vaikkakin niillä oli vielä pieni nopeusetu suurempiin laivoihin nähden. Tätä etua pystyi kuitenkin käyttämään vain lyhyillä matkoilla, kuten operaatio Kerberos osoitti. Vielä suurempi muutos oli partiolentokoneiden laajeneva käyttö, jolloin torpedoveneet olivat itse maaleina ennen kuin edes ehtivät nähdä omia kohteitaan. Laivatyyppi ei hävinnyt kokonaan ohjusten ansiosta. Nykyään monilla laivastoilla on vanhojen torpedoveneiden kokoisia ja tyyppisiä aluksia, jotka on aseistettu torpedojen sijaan meritaisteluohjuksilla, joiden kantomatka on 30–70 kilometriä. Tämä vähentää nopeuden merkitystä kohteiden etsinnässä ja sallii laajemmat liikkeet kohdetta lähestyttäessä. Lentokoneet ovat edelleen tällaisten alusten suurin uhka, joten niillä operointi ilman ilmasuojaa on erittäin riskialtista. Torpedoveneitä on tiettävästi tällä hetkellä eniten Pohjois-Korean laivastolla. Arvioitu määrä on noin sata alusta.

Torpedoveneet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkaallinen laivasto käytti Koivistolta Augustus Agarin johdolla moottoritorpedoveneitä Kronstadtin vastaiseen hyökkäykseen menestyksellä kesällä 1919. Tämä sai Suomenkin hankkimaan torpedoveneitä puolustuksekseen.

Torpedovene S2
  • Venäjän Itämeren laivastolta perityt Torpedoveneet S1, S2, S3, S4, S5 ja S6 kuuluivat Suomen laivastoon 1920-luvun alkuvuosina. Tarton rauhansopimuksen mukaisesti veneistä kolme (S3, S4 ja S6) palautettiin Neuvostoliittoon. Torpedovene S2 upposi myrskyssä Pohjanlahdella 4. lokakuuta 1925.
  • Britannian torpedoveneet operoivat Suomenlahden itäosissa erityisesti Kronstadtia vastaan vuosina 19191920.
  • Suomen laivastolle hankittiin moottoritorpedoveneitä 1920-luvulla. Ensimmäiset kaksi - Sisu ja Hurja - hankittiin Italialaiselta Fratelli Orlandon telakalta vuonna 1920. Yksi koealus - Isku - rakennettiin Porvoon telakalla ja otettiin käyttöön vuonna 1926. Vuosina 1928-1929 hankittiin brittiläiseltä Thronycroftilta moottoritorpedoveneet Syöksy, Nuoli, Vinha ja Raju.
  • Sotasaaliina saatiin vuosina 1941-1943 useita neuvostoliittolaisia moottoritorpedoveneitä, joista käyttöön otettiin neljä: Vasama ja Viimat 1-3.
  • Talvisodan aikana Baglietolta Italiasta tilatut viisi H-luokan alusta Hyöky, Hirmu, Hurja, Hyrsky ja Häijy saatiin käyttöön keväällä 1943.
  • Neljä italialaista MAS-merkkistä moottoritorpedovenettä operoi osana Suomen Laatokan-laivastoa jatkosodan aikana vuonna 1942. Suomi osti ne Italialta keväällä 1943 ja niistä tuli J-luokka: Jylhä, Jyry, Jyske ja Jymy.
  • Vuonna 1943 valmistui Turun Veneveistämöltä kuusi T-luokan alusta Tarmo, Taisto, Tyrsky, Tuima, Tuisku ja Tuuli.
  • Vuonna 1947 Turun Veneveistämöltä valmistui vielä kaksi T-luokan alusta, Taisto 7 ja Taisto 8.
  • Suomalaiset moottoritorpedoveneet upottivat toisen maailmansodan aikana useita neuvostoliittolaisia ja saksalaisia aluksia. Venepäällikkö ja laivueenkomentaja Jouko Pirhonen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi.
  • Pariisin rauhansopimus 1947 kielsi Suomea pitämästä moottoritorpedoveneitä. Laivastolle hankittiin 1950- ja 1960-luvuilla moottoritykkiveneitä, jotka erosivat käytännössä vain niin, että rauhan aikana niissä ei ollut torpedoputkia.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Torpedovene.