Turkin sota

Wikipedia

Turkin sota
Turkin sodan muistomerkki Moskovassa
Päivämäärä: 1877–1878 Paikka: Balkan Kaukasus Lopputulos: Venäjän voitto
Taistelijat
Venäjä Romania Serbia Bulgarialaiset vapaaehtoiset Montenegro	Ottomaanien valtakunta

Turkin sota käytiin Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan välillä vuosina 1877–1878. Sotaa on nimitetty eri maissa myös Romanian itsenäisyyssodaksi ja Bulgarian itsenäisyyssodaksi.

Sisällysluettelo 1 Sodan alku 2 Sodan tapahtumat 2.1 Kaukasus 3 Sodan jälkeen 4 Muuta 5 Aiheesta muualla 6 Lähteet

[muokkaa] Sodan alku

Vuonna 1876 turkkilaiset kukistivat Bulgarian kapinan, jolloin Euroopan lehdistössä nostettiin meteli turkkilaisjoukkojen Bulgariassa tekemistä hirmuteoista. Venäjän joukot hyökkäsivät maahan 1877. Nimellisesti venäläiset hyökkäsivät suojellakseen Bulgarian kristittyjä ja vapauttaakseen slaavit Turkin vallasta, käytännössä myös turvatakseen Venäjän etuja Mustallamerellä.

Venäjän joukot ylittivät Tonavan ponttoonein ja etenivät lähelle Istanbulia. Venäjän joukkoihin kuului myös Suomen kaarti. Suomen kaarti kunnostautui erityisesti, ja huomionosoituksena tsaari antoi sille kunnianimen Vanhan kaartin pataljoona. Nykyisin joukko-osasto tunnetaan Kaartin jääkärirykmenttinä.

[muokkaa] Sodan tapahtumat

Sodan alussa, Venäjä ja Romania tuhosivat kaikki laivat Tonavan varrelta ja miinoittivat joen. Kesäkuussa 1877 venäläinen sotajoukko siirtyi Tonavalta jokisuistoon Galatiassa ja jatkoi kulkua kohti Rosea. Heinäkuussa 1877, venäläiset rakensivat sillan yli Tonavan Svishtovissa ja aloittivat ylittämisen. Ottomaanien sotamarsalkka Osman Pasha siirtyi Plevnaan. Venäläinen kenraali Mikhail Skobele hyökkäsi kaupunkiin. Venäläiset taistelivat vallatakseen Grivitsan Plevnan läheltä.^[1][2] Plevnan saarto (heinäkuu − joulukuu 1877) kääntyi voitoksi venäläisille ja romanialaisille joukoille, niiden katkaistessa kaikki huoltoyhteydet Turkkiin.

Romanian armeija (130 000 miestä, joista 10 000 kaatui ja 12 000 bulgarialaista) osallistui taisteluun Venäjän puolella.

[muokkaa] Kaukasus

Sotavoimat Georgiassa ja Armeniassa koostuivat venäläisten 75 000 miehestä ja turkkilaisten 20 000 miehestä.^[3] Ensimmäinen hyökkäys tapahtui Bayczidissa 29. huhtikuuta 1877. Lokakuussa 1877 turkkilaiset käynnistivät laajan hyökkäyksen venäläisiä joukkoja vastaan Ajariassa. Turkkilaisten tappiot Ajarian taistelussa nousivat 5000 - 6000 kuolleseen ja yli 8 500 jäi sotavangeiksi. Venäläisten kuolleiden määrä oli 15 500.^[4]

[muokkaa] Sodan jälkeen

Venäjän ja ottomaanien väliset sodat
1500-luku
Venäjän–Turkin sota (1568–1570)
Venäjän–Krimin sodat
Venäjän–Krimin sota (1571)
1600-luku
Venäjän–Turkin sota (1676–1681)
Venäjän–Turkin sota (1686–1700)
1700-luku
Venäjän–Turkin sota (1710–1711)
Venäjän–Turkin sota (1735–1739)
Venäjän–Turkin sota (1768–1774)
Venäjän–Turkin sota (1787–1792)
1800-luku
Venäjän–Turkin sota (1806–1812)
Kreikan vapaussota (1821–1829)
Venäjän–Turkin sota (1828–1829)
Krimin sota (1853–1856)
Turkin sota (1877–1878)
1900-luku
Kaukasuksen rintama (1914–1917) (osa ensimmäistä maailmansotaa)
Neuvosto-Venäjän–Turkin sota (1917–1918) (osa Venäjän sisällissotaa)

San Stefanon rauha maaliskuussa 1878 liitti Venäjään itäosan Armeniaan ja loi Suur-Bulgarian, johon kuului laajat alueet Balkanista. Ison-Britannian ja Saksan vastustuksen vuoksi kutsuttiin koolle Berliinin kongressi, jossa Venäjä menetti voittamansa alueet. Serbia, Romania ja Montenegro saivat itsenäisyyden. Bulgaria sai autonomian.

Vuonna 1879 demokraattisesti valittu kansankokous valitsi Bulgarian tsaariksi saksalaisen Battenburgin prinssin Alexanderin. Aleksanteri II nimitti kenraaliluutnantti Johann Casimir Ehrnroothin (1833 – 1913) vuonna 1880 Bulgarian sotaministeriksi. Vuonna 1885 Bulgarian Aleksanteri liitti Itä-Rumelian Bulgariaan, minkä johdosta venäläiset upseerit vangitsivat hänet ja hänet pakotettiin eroamaan. Ehrnroothista tuli maan diktaattori. Häntä ei kuitenkaan asetettu kuninkaaksi Itävallan vastustuksen vuoksi.

Sota aiheutti Kansainvälisen Punaisen Ristin liikkeen symbolien jakaantumisen Ristiä kannattavien kristittyjen ja Puolikuuta kannattavien turkkilaisten muslimien välille. Jako on voimassa edelleen tänäkin päivänä, ja yhdistykset toimivat yhdessä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisenä liittona.

[muokkaa] Muuta

Turkin sotaan liittyen on olemassa kuuluisa kirjailija Leo Tolstoin kirjoittama romaani, Anna Karenina, jonka kehyksenä on Turkin sotaan liittyvä panslavistinen isänmaallinen henki.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Vääpeli Lemminkäisen päiväkirja Suomen kaartin retkestä Konstantinopolin muurien edustalle vuosina 1877-1878. (e-tekstinä Projekti Lönnrotin sivulla

[muokkaa] Lähteet

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.