Ohjusvene

Wikipedia

Ohjusvene on pieni meritorjuntaohjuksin varustettu sota-alus. Uppoamaltaan ne ovat noin 200–300 tonnia ja hieman korvetteja pienempiä. Niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on vihollisen pinta-alusten torjunta. Ohjusveneet ovat kehitetty toisen maailmansodan jälkeen korvaamaan osittain aiemmat torpedoveneet. Aluksi torpedoveneissä osa torpedoista oli korvattu ohjuksin.

Ohjusveneisiin kohdistuva suurin uhka tulee ilmasta, siksi niissä on monipuolinen ilmatorjunta-aseistus. Esimerkiksi suomalaisissa ohjusveneissä on käytössä ilmatorjuntaohjuksia, -tykkejä ja -konekiväärejä. Nykyaikaisissa ohjusveneissä käytettyjen ilmatorjuntaohjusten ulottuma on yli 10 kilometriä ja lisäsuojaa saadaan käyttämällä aluksen havaittavuutta vaikeuttavaa häiveteknologiaa. Suomessa tätä hyödyntää merivoimien Hamina-luokka.

Ensimmäistä kertaa ohjusvenettä käytettiin sotatoimissa kun Egyptin neuvostovalmisteinen Komar -luokan ohjusvene ampui neljä P-15 Termit -ohjusta (NATO -raportointinimi Styx) kohti israelilaista hävittäjä Eilatia Kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Iskussa kuoli 47 israelilaista laivan upotessa. Ensimmäinen ohjusveneiden kesken käyty meritaistelu tapahtui Israelin merivoimien sekä Syyrian ja Egyptin merivoimien välillä Jom kippur -sodassa vuonna 1973. Kumpikin taistelijaosapuoli ampui useita ohjuksia jonka seurauksena seitsemän syyrialais-egyptiläistä venettä upposi.

Sisällysluettelo 1 Ohjusveneitä 1.1 Norja 1.2 Ruotsi 1.3 Suomi 1.4 Yhdysvallat

[muokkaa] Ohjusveneitä

[muokkaa] Norja

• Skjold -luokka

[muokkaa] Ruotsi

• Norrköping -luokka

[muokkaa] Suomi

• Tuima -luokka (neuvostoliittolainen OSA II-luokka)
• Helsinki -luokka
• Rauma -luokka
• Hamina -luokka

[muokkaa] Yhdysvallat

• Pegasus -luokan kantosiipialukset