Venäjän vuoden 1905 vallankumous
Wikipedia
Venäjän vuoden 1905 vallankumous oli Venäjällä maanlaajuinen hallituksenvastainen tapahtuma, jolla ei ollut varsinaista johtoa, eikä siihen ollut yksittäistä syytä tai tavoitetta. Neuvostoliiton historiankirjoituksessa perustuslailliseen hallintotapaan siirtymistä kutsuttiin vallankumoukseksi, mistä tämä nimitys on periytynyt vielä Neuvostoliiton jälkeiselle Venäjälle. Ajatus perustuu siihen, että ennen sosialistista vallankumousta tulee edetä järjestyksessä ja irtaantua feodalimista tekemällä porvarillinen kansalaisvapauksia puolustava vallankumous.
Kyseessä ei ollut keisarin vallan kumoaminen, vaan keisarin itsevaltiuden muuttaminen perustuslailliseksi monarkiaksi. Tuloksena perustettiin Venäjän valtakunnanduuma, jonka asema ei ollut vakaa. Ideatasolla valtakunnanduuman perustaminen oli neuvostonäkökulmasta siirto kohti porvarillista demokratiaa, joka toteutui maaliskuussa 1917 tapahtuneessa helmikuun vallankumouksessa, jossa Nikolai II pakotettuna yrittää siirtää keisarinoikeutensa veljelleen, joka kieltäytyy siitä aikaansaaden sen, että keisarinvaltaa alkaa käyttää valtakunnanduuma, jolloin Venäjästä tulee käytännössä tasavalta, joka kuitenkin on edelleen yhtenäisvaltio poikkeuksenaan muodolliset tai tosiasialliset autonomiat, kuten Suomen suuriruhtinaskunta.
-
Katso myös: Vuoden 1905 suurlakko
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tapahtumia
[muokkaa] Verisunnuntai
Joulukuussa 1904 alkanut laaja lakko oli jättänyt Pietarin ilman sähköä ja sanomalehtiä. Ortodoksinen pappi Georgi Gapon johti rauhanomaisen marssin Pietarissa viemään vetoomusta keisarille Talvipalatsiin 22. tammikuuta 1905. Väkijoukko kantoi ikoneita ja lauloi hymnejä, mutta hermostuneet turvallisuusjoukot avasivat tulen. Verisunnuntaina tunnettu tapahtuma vaati lehtitietojen mukaan jopa tuhansia kuolonuhreja ja johti yleislakkoon ja mellakointiin. Varsovassa ammuttiin yli sata ja Riiassa ammuttiin 70 mielenosoittajaa.
Venäjän sota Japania vastaan tuotti runsaita tappioita Venäjälle. Helmikuussa armeija menetti 90 000 miestä taistelussa Japania vastaan. Lakot levisivät Kaukasiaan ja huhtikuussa Uralin taakse. Toukokuussa menetettiin lähes koko kauko-Itään avuksi lähetetty Venäjän Itämeren laivasto Tsushiman meritaistelussa.
[muokkaa] Laivastokapinat
Laivaston osastot kapinoivat Sevastopolissa, Vladivostokissa ja Kronstadtissa.
 |
Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
[muokkaa] Panssarilaiva Potemkinin kapina
Kesäkuussa panssarikansilaiva Potjomkinin miehistö kapinoi purjehtien laivansa Romaniaan. Jopa 2 000 merimiestä teloitettiin järjestyksen palauttamiseksi.
[muokkaa] Lokakuun manifesti
Sergei Witten ja Aleksis Obolenskin kirjoittamassa Lokakuun manifestissa keisari viimein myöntyi perusihmisoikeuksien tunnustamiseen, sallimaan poliittiset puolueet ja äänioikeuteen. Nikolai II itse katui manifestia, joka johti itsevaltiuden loppuun. Lakot päättyivät pian manifestin jälkeen, viimeiset taistelut käytiin kuitenkin vielä joulukuussa bolševikkien ja hallituksen välillä Moskovassa.
[muokkaa] Venäjän-Japanin sodan tappiorauha
Vuoden 1905 vallankumoukseen johtaneet levottomuudet ja diplomaattinen painostus pakottivat Venäjän rauhaan Japanin kanssa. Yhdysvaltain presidentti Theodore Rooseveltin välittämässä sopimuksessa Venäjä luovutti Sahalinin saaren eteläosan Japanille ja Porth Arhturin sotilastukikohdan ja tunnusti sen herruuden Koreassa ja Mantšuriassa.
[muokkaa] Suomen suurlakko
Suomen suurruhtinaskunnassa SDP ja perustuslailliset pysäyttivät Suomen suurlakolla ja järjestivät mielenosoituksia.Punakaartit perustettiin kapteeni Johan Kockin johdolla. Yrjö Mäkelin kirjoitti Tampereella Punaisen Julistuksen jossa vaadittiin Suomen senaattin hajoittamista ja yleistä äänioikeutta kaikille, poliittisen vankien vapauttamista.Perustuslaillisten johtaja Leo Mechelin kirjoitti Marraskuun manifestin jossa vaadittiin sääty valtiopäivien hajoittamista ja modernin parlamentaristisen Eduskunnan perustamista. Nikolai II:n 15. marraskuuta 1905 antama ja Mechelinin sanelema marraskuun manifesti kumosi 15. helmikuuta vuonna 1899 annetun helmikuun manifestin ja sitä seuranneet laittomat määräykset ja sortokausi (1899–1905) päättyi. Marraskuun manifestin sanellut perustuslaillisten johtaja Leo Mechelin sai koota senaatin (hallituksen), joka sääti Suomeen eduskunnan, yleisen ja yhtäläisen ääni- ja vaalioikeuden sekä sanan-, paino-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden.
[muokkaa] Viaporin kapina
Venäjän levottomuuksista seurasi 1906 Helsingissä tapahtunut venäläisten matruusien järjesteämää Viaporin kapina, mille Helsingin punakaartin päällikkö Johan Kock oli luvannut tukensa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
 |
Kapinat ja vallankumoukset Venäjän historiassa |
|
Stenka Razin 1670 | Ivan Mazepa 1709 | Jemeljan Pugatšov 1773 | Dekabristit 1825 | Vuoden 1905 vallankumous | Helmikuun vallankumous 1917 | Lokakuun vallankumous 1917 | Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991 | Perustuslaillinen kriisi 1993 |
|
