Venäjän vuoden 1905 vallankumous

Mielenosoittajia matkalla Talvipalatsiin Pietarin verisunnuntaina

Venäjän vuoden 1905 vallankumous oli Venäjällä maanlaajuinen hallituksenvastainen tapahtuma, jolla ei ollut varsinaista johtoa, eikä siihen ollut yksittäistä syytä tai tavoitetta. Neuvostoliiton historiankirjoituksessa perustuslailliseen hallintotapaan siirtymistä kutsuttiin vallankumoukseksi, mistä tämä nimitys on periytynyt vielä Neuvostoliiton jälkeiselle Venäjälle. Ajatus perustuu siihen, että ennen sosialistista vallankumousta tulee edetä järjestyksessä ja irtaantua feodalismista tekemällä porvarillinen kansalaisvapauksia puolustava vallankumous.

Kyseessä ei ollut keisarin vallan kumoaminen, vaan keisarin itsevaltiuden muuttaminen perustuslailliseksi monarkiaksi. Tuloksena perustettiin parlamentti eli valtioduuma, jonka asema ei kuitenkaan ollut vakaa. Ideatasolla duuman perustaminen oli neuvostonäkökulmasta siirto kohti porvarillista demokratiaa, joka toteutui maaliskuussa 1917 tapahtuneessa helmikuun vallankumouksessa. Siinä Nikolai II pakotettuna yritti siirtää keisarinoikeutensa veljelleen, joka kieltäytyi siitä aikaansaaden sen, että keisarinvaltaa alkoi käyttää duuma. Näin Venäjästä tuli käytännössä tasavalta, joka kuitenkin oli edelleen yhtenäisvaltio poikkeuksenaan muodolliset tai tosiasialliset autonomiat, kuten Suomen suuriruhtinaskunta.

Tapahtumia

Verisunnuntai

Tsaarin sotilaat ampuvat rauhanomaisia mielenosoittajia Talvipalatsin edustalla

Pääartikkeli: Verisunnuntai (1905)

Joulukuussa 1904 alkanut laaja lakko oli jättänyt Pietarin ilman sähköä ja sanomalehtiä. Ortodoksinen pappi Georgi Gapon johti rauhanomaisen marssin Pietarissa viemään vetoomusta keisarille Talvipalatsiin 22. tammikuuta 1905. Väkijoukko kantoi ikoneita ja lauloi hymnejä, mutta hermostuneet turvallisuusjoukot avasivat tulen. Verisunnuntaina tunnettu tapahtuma vaati lehtitietojen mukaan jopa tuhansia kuolonuhreja ja johti yleislakkoon ja mellakointiin. Varsovassa ammuttiin yli sata ja Riiassa ammuttiin 70 mielenosoittajaa.

Sota Japania vastaan tuotti runsaita tappioita Venäjälle. Helmikuussa armeija menetti 90 000 miestä taistelussa Japania vastaan. Lakot levisivät Kaukasiaan ja huhtikuussa Uralin taakse. Toukokuussa menetettiin lähes koko Itä-Aasiaan avuksi lähetetty Venäjän Itämeren laivasto Tsushiman meritaistelussa.

Laivastokapinat

Laivaston osastot kapinoivat Sevastopolissa, Vladivostokissa ja Kronstadtissa.

Panssarilaiva Potemkinin kapina

Kesäkuussa panssarikansilaiva Potjomkinin miehistö kapinoi purjehtien laivansa Romaniaan. Jopa 2 000 merimiestä teloitettiin järjestyksen palauttamiseksi.

Ilja Repinin maalaus 17. lokakuuta 1905, 1906–1911.

Panssarilaiva Potjomkin

Lokakuun manifesti

Sergei Witten ja Aleksis Obolenskin kirjoittamassa Lokakuun manifestissa keisari viimein myöntyi perusihmisoikeuksien tunnustamiseen, sallimaan poliittiset puolueet ja äänioikeuteen. Nikolai II itse katui manifestia, joka johti itsevaltiuden loppuun. Lakot päättyivät pian manifestin jälkeen, viimeiset taistelut käytiin kuitenkin vielä joulukuussa bolševikkien ja hallituksen välillä Moskovassa.

Venäjän–Japanin sodan tappiorauha

Vuoden 1905 vallankumoukseen johtaneet levottomuudet ja diplomaattinen painostus pakottivat Venäjän rauhaan Japanin kanssa. Yhdysvaltain presidentti Theodore Rooseveltin välittämässä sopimuksessa Venäjä luovutti Sahalinin saaren eteläosan Japanille ja Port Arthurin sotilastukikohdan ja tunnusti sen herruuden Koreassa ja Mantšuriassa.

Suomen suurlakko

Mielenosoitus Pietarsaaressa

Suomen suurruhtinaskunnassa SDP ja perustuslailliset pysäyttivät Suomen suurlakolla ja järjestivät mielenosoituksia. Punakaartit perustettiin entisen alikapteeni Johan Kockin johdolla. Yrjö Mäkelin kirjoitti Tampereella Punaisen Julistuksen, jossa vaadittiin Suomen senaatin hajoittamista ja yleistä äänioikeutta kaikille sekä poliittisen vankien vapauttamista. Perustuslaillisten johtaja Leo Mechelin kirjoitti Marraskuun manifestin, jossa vaadittiin säätyvaltiopäivien hajoittamista ja modernin parlamentaristisen Eduskunnan perustamista. Nikolai II:n 15. marraskuuta 1905 antama ja Mechelinin sanelema marraskuun manifesti kumosi 15. helmikuuta 1899 annetun helmikuun manifestin ja sitä seuranneet laittomat määräykset ja sortokausi (1899–1905) päättyi. Marraskuun manifestin sanellut perustuslaillisten johtaja Leo Mechelin sai koota senaatin (hallituksen), joka sääti Suomeen eduskunnan, yleisen ja yhtäläisen ääni- ja vaalioikeuden sekä sanan-, paino-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden.

Viaporin kapina

Pääartikkeli: Viaporin kapina

Venäjän levottomuuksista seurasi 1906 Helsingissä tapahtunut venäläisten matruusien järjesteämää Viaporin kapina, jolle Helsingin punakaartin päällikkö Johan Kock oli luvannut tukensa.

Katso myös

• Vuoden 1905 suurlakko

Aiheesta muualla

• Sata vuotta Pietarin verisunnuntaista (EU:n vastainen kansanrintama-sivusto)