Punainen julistus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punainen julistus painettiin punaiselle paperille.

Punainen julistus on 1. marraskuuta 1905 Tampereella annettu julistus, joka vaati Suomen senaatin eroa ja yleistä ja yhteistä äänioikeutta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä sensuurin lopettamista.

Julistuksen laati Kansan Lehden päätoimittaja Yrjö Mäkelin Suomessa 30. lokakuuta alkaneen Venäjän vallankumoukseen liittyneen suurlakon aikana. Sen luki 1. marraskuuta runoilija Kössi Lindström Tampereen Raatihuoneen parvekkeelta.

Julistus oli painettu punaiselle paperille, mistä sen nimikin juontuu. Se ei viitannut mitenkään vasemmistoon. Punainen julistus sisälsi työväen vaatimukset, mutta myös perustuslailliset hyväksyivät sen sisällön.[1]

Julistus ja suurlakko oli varsin rohkeaa kansalaisaktivismia. Osittain tämä johtui väärinkäsityksestä, että myös Venäjällä oli laajaa liikehdintää keisarivaltaa vastaan. Tamperelaisten aktiivisuuden mahdollisti myös venäläisen sotaväen vähäinen määrä kaupungissa. Kaupungin pienilukuista keskiluokkaa houkutteli lakkoväen puolelle siveellisyystavoitteet: Suljettiin kapakat ja julistettiin kunnallinen kieltolaki. Haureuden harjoittaminen kiellettiin.[1]

Helsinkiin lähtenyt toimikunta sai 3. marraskuuta pääkaupungissa hyväksynnän ohjelmalle. Rautatientorin kokouksessa valittiin 4. marraskuuta väliaikainen hallitus. Samana päivänä saapui Helsinkiin keisari Nikolai II:n marraskuun manifesti, joka lakkautti (mutta ei kumonnut) helmikuun manifestin soveltamisen ja siten ensimmäisen sortokauden.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b YLE: Suomen historian myytit: Ensimmäiset vaalit. TV Ohjelma, lähetetty YLE Teemalla 16.12.2010 klo 18.20.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]