Johan Kock

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johan Kock
4. kesäkuuta 186113. huhtikuuta 1915
Vuoden 1905 punakaartin päällikkö
Syntymäpaikka Helsinki
Kuolinpaikka Fitchburg, Massachusetts, Yhdysvallat
Maa tai osapuoli Suomi
Suomen punakaarti
Palvelusvuodet Suomen suuriruhtinaskunnan armeija 1885–1897
Suomen punakaarti 19051906
Ylin sotilasarvo alikapteeni
Komentajuudet Suomen punakaarti 19051906
Siviiliammatti toimittaja

Johan Kock (4. kesäkuuta 1861 Helsinki13. huhtikuuta 1915 Fitchburg, Massachusetts, Yhdysvallat) oli Venäjän armeijasta 1897 Viipurissa eronnut alikapteeni. Hän oli vallankumouksellinen aktivisti ja johti punakaartien valtakunnallista organisaatiota vuosina 1905 - 1906.

Kockin vanhemmat olivat merimies Johan Kock ja Johanna Katiska. Hän vamistui Venäjällä upseeriksi 1885 ja palveli Viipurin pataljoonassa eroonsa saakka. Sittemmin hän toimi maanviljelijänäkin, mutta 1900 hän oli oli toimittajana Viipurissa ja järjesteli siellä etappiteitä vallankumouksellisen aineiston salakuljettamiseksi Ruotsista Suomen kautta Venäjälle.

Vuoden 1905 suurlakon yhteydessä luotiin sekä akateemisten piirien että työväen taholla järjestyskaarteja. Kockista tuli näin muodostetun kansalliskaartin komentaja, missä tehtävässä hän nautti Suomen kenraalikuvernööri Ivan Obolenskin luottamusta. Samalla Obolenski kuitenkin neuvotteli myös perustuslaillisten kanssa poliittiseen ratkaisuun pääsemiseksi. Akateemiset kaartinosastot eivät hyväksyneet Kockin valintaa ja siksi ylioppilaiden ja polyteknikkojen osastot erosivat kaartista ja ryhmittyivät Gösta Theslöfin johdolla omaksi järjestökseen. Perustuslailliset halusivat lopettaa suurlakon 5. marraskuuta, kun taas punakaartilaiset pyrkivät jatkamaan sitä. Lakon jatkoa kannattanut Kock oli mukana rauhoittelemassa kärjistynyttä tilannetta osapuolten välillä. Lakon päätyttyä 6. marraskuuta ja seuraavana päivänä pidetyn joukkokokouksen jälkeen Kock veti omat joukkonsa Helsingin poliisiasemilta.

Kock oli mukana Viaporin kapinassa, jonka epäonnistuttua hän pakeni muiden aktivistien avulla Ruotsiin ja sieltä Englantiin ja edelleen Yhdysvaltoihin. Siellä hän jatkoi poliittista toimintaansa lehtimiehenä ja suosittuna puhujana. Vielä Kockin paettua Suomesta hänen mainettaan käytettiin hyväksi ja hänen väärennetyn nimikirjoituksensa avulla annettiin lisäpontta kirjavien vallankumousjoukkioiden asiakirjoille. Kock on kirjoittanut seuraavat teokset:

Kockin puoliso vuodesta 1897 oli Emilia Exell (k. 1946).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sainio, Venla 2001. Suurlakko päivä päivältä Suomen kuvalehti 11/2001
  • Suomen historia osa 6 (1987) Weilin + Göös
  • Arvid Järnefelt; Venehojalaiset (kirjan keskiössä on fiktionalisoitu kuva Viaporin kapinasta, Kockin kaltainen hahmo esiintyy nimellä "Kapteeni")
  • Antti Häkkinen (2000) 'Oletteko te se sama Kokki?' Johan Adolf Kockin elämänkulku. Teoksessa Keulakuvia ja peränpitäjiä: vanhan ja uuden yhteiskunnan rajalla. Helsinki, Suomen historiallinen seura, s. 289-309.
  • Ere Kolu: Aktivisti (2005) Tammi. Kolu (oik. Kustaa Liukonen) tarjoaa muistelmissaan muutaman tuokiokuvan Kockista, jonka henkivartiokaartiin hän kuului.
  • Vsevolod Vladimirov: The Revolution in Finland under Prince John Obolensky. Victor E. Marsden, kääntäjä. London: Wyman & Sons, Ltd., 1911. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 396.