Kronstadtin kapina
| Kronstadtin kapina | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Venäjän sisällissotaa | |||||||||
 Puna-armeija hyökkää Kronstadtiin
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
Itämeren laivaston matruusien neuvosto |
|||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
11 000–17 961 |
10 073, 25 000–30 000 | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
1 000 (kuollut taisteluissa) |
527–1 412 | ||||||||
Kronstadtin kapina oli Kronstadtin laivastotukikohdan sotilaiden epäonnistunut kapina bolševikkeja vastaan vuonna 1921. Sitä on pidetty viimeisenä merkittävänä kapinayrityksenä bolševikkeja vastaan neuvosto-Venäjällä.
Kapinan syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1921 joukko anarkistimatruuseja ja sotilaita nousi bolševikkivaltaa vastaan Kronstadtissa. He vaativat sananvapautta, vasemmistolaisten poliittisten vankien vapauttamista, monipuoluejärjestelmää ja oikeutta itsenäiseen ammatinharjoittamiseen, toisin sanoen sitä autonomiaa, jota bolševikit olivat luvanneet 1917 päästäkseen valtaan.
Kapina oli ikävä uutinen bolševikkijohdolle, koska kapinaan nousivat samat matruusit, jotka olivat olleet tärkeässä roolissa lokakuun vallankumouksessa vuonna 1917. Matruusit väittivät bolševikkien pettäneen vallankumouksen.[1]
Kapinaa edelsi Pietarissa Baltian telakan ja Putilovin tehtaan lakkoilu. Käytännössä vaatimuksena oli luopua sotakommunismista ja palauttaa neuvostojen valta. Kronstadtin kapina alkoi kuitenkin vasta neljä kuukautta Pietarin lakkojen jälkeen, joten kapinan ajankohta ei ollut ennalta sovittu.
Matruusien kritiikki kohdistui ennen kaikkea Pobaltiin eli Baltian laivaston poliittiseen johtoon. Kronstadtin matruuseista 5 000 erosi kommunistisen puolueen jäsenyydestä. He eivät myöskään hyväksyneet sota-asiain kansankomissaari Lev Trotskia.
Neuvottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mihail Kalinin tuli neuvottelemaan matruusien kanssa. Neuvotteluaikaa käytettiin noin 100 000 sotilaan armeijan kokoamiseen.lähde? Joukon kokoamiseen käytettiin myös pakkoa.
Merimiesten vaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
28. helmikuuta 1921 Petropavlovskin matruusit esittivät 15-kohtaisen vaatimuslistan:
- Koska nykyiset neuvostot eivät ilmaise työläisten ja talonpoikien tahtoa, on salaisella äänestyksellä toimitettava uudet vaalit. Täydellisen agitaatiovapauden vallittava ennen vaaleja työläisten ja talonpoikien keskuudessa.
- Työläisille ja talonpojille, anarkisteille ja vasemmistolaisille sosialistipuolueille on annettava puhe- ja painovapaus.
- Työläisten taloudellisille järjestöille ja talonpoikien järjestöille taattava kokoontumisvapaus.
- Työläisten, punaisen armeijan sotilaiden ja Pietarin sekä Kronstadtin kuvernementtien merisotilaiden puolueeton kokous on kutsuttava koolle viimeistään 10. maaliskuuta 1921.
- Kaikki sosialistisiin puolueisiin kuuluvat poliittiset vangit samoin kuin työläisten ja talonpoikien liikehtimisen johdosta vangitut työläiset, talonpojat, sotilaat ja merisotilaat on vapautettava.
- On valittava komitea tutkimaan niiden juttuja, joita pidetään vankiloissa ja pidätysleireillä.
- Kaikki valtiolliset erikoistoimistot politotdelit pitää lakkauttaa, koska millekään puolueelle ei saa antaa monopolia ajatusten levittämiselle eikä hallitus saa sellaista tukea. Sen sijaan pitää perustaa kasvatus- ja sivistyskomiteoita, jotka valitaan paikallisesti ja joita hallitus rahoittaa.
- Bolševikkien kaupan estämiseksi ja ruokatarvikkeiden takavarikoimiseksi perustamat aseelliset ryhmät on lakkautettava heti.
- Kaikkien työtätekevien elintarvikeannokset on tasoitettava terveydelle vaarallisissa töissä työskenteleviä lukuun ottamatta.
- Kommunistiset taisteluosastot armeijan kaikissa osissa, samoin kuin tehtaissa vartiopalveluksessa pidetyt kommunistiset suojeluskunnat on lakkautettava. Sellaiset suojeluskunnat tai sotilasosastot, jotka katsotaan tarpeellisiksi, on valittava armeijan miehistöstä ja tehtaissa työläisten harkinnan mukaan.
- Talonpojille on annettava täysi toimintavapaus maahansa nähden ja oikeus pitää karjaa sillä ehdolla, että he hoitavat tilansa omin voimin pitämättä palkkatyöläisiä.
- On pyydettävä armeijan kaikkia joukko-osastoja sekä myös kurssilaisia yhtymään päätöslauselmaamme.
- On vaadittava sanomalehdistöä antamaan mahdollisimman täydellinen julkisuus tälle päätökselle.
- On valittava tarkastuskomitea.
- On sallittava vapaus yksilölliseen, pienehköön, henkilön itsensä ponnistelun tapahtuvaan tuotantoon.
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen hyökkäys 8. maaliskuuta kuitenkin torjuttiin ja puna-armeija menetti 80 % joukoistaan. Siperialainen jalkaväkidivisioona, jonka vahvuus oli 12 000 kului matruusien vastaisessa taistelussa 200 miehen vahvuiseksi.lähde? 18. päivä lähetettiin toinen joukko Mihail Tuhatševskin johdolla, vahvistettuna muun muassa bolševikkipuolueen 10. puoluekokouksen osanottajilla, kukistamaan kapinoivat matruusit. Sotilaita oli tällä kertaa noin 50 000. Hyökkäys myös tapahtui yöllä ja joukot olivat paremmin varusteltuja. Tällä kertaa kapina kukistettiin armottomasti.
Hyökkääjien joukossa oli Pietarin kansainvälisen punaupseerikoulun kurssilaispataljoona, jota johti 25-vuotias suomalainen Uuno Malmberg. Suomalaiset kurssilaiset muodostivat komppanian, jota johti Paavo Toiviainen. Hän oli taistellut aiemmin Muurmannin legioonassa. Kurssilaispataljoona säästyi suurilta tappioilta, koska se eteni Kronstadtiin vasta valtauksen jälkeen.[1]
Kronstadtista pakeni noin 6 400 kapinallista jään yli Suomeen. Suomessa pakolaiset siirrettiin välittömästi Inon, Raivolan, Terijoen ja Koiviston keskitysleireille punavankien kanssa.[2] Suurin osa lähti takaisin armahduksen turvin tai maailmalle, mutta noin 1 600 jäi Suomeen pysyvästi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 158-161. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5.
- ↑ Venäläissurmat Suomessa 1914–22. Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22. VALTIONEUVOSTON KANSLIAN JULKAISUSARJA 3/2004. Lars Westerlund (toim.) / Marjo Haimila: SUOMESSA VUONNA 1921 MENEHTYNEET KRONSTADTIN KAPINALLISET
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wessman, Erkki & Huusari, Pertti & Lintinen, Veikko: Kronstadtin kapina 1921 ja sen perilliset Suomessa. Tampere: Pilot-kustannus, 2004. ISBN 952-464-214-X.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Spartacus: Kronstadt Uprising
- Suomessa elää tuhansia Kronstadtin pakolaisten jälkeläisiä (käyttäjätunnuksella) 13.3.2011. Jussi Konttinen, Helsingin Sanomat Arkisto. Viitattu 14.9.2016. [vanhentunut linkki]
- Kronstadtin kapina, osa 2, Pappa Illarion Josifovits Petrovin jäljillä 11.3.2011. Tuuli Hakulinen, Voima.fi. Arkistoitu 6.10.2013. Viitattu 5.10.2013.
- Kronstadtin kapina ja pakolaistulva rajalla, Suomen Kuvalehti, 02.04.1921, nro 14, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Kronstadt ja Pietari vastakkain, Hakkapeliitta, 03.03.1931, nro 9, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Suolakapina 1648 | Stenka Razin 1670 | Ivan Mazepa 1709 | Jemeljan Pugatšov 1773 | Dekabristit 1825 | Vuoden 1905 vallankumous (Verisunnuntai) | Kazakstanin kapina 1916 | Vuoden 1917 vallankumous (Helmikuun vallankumous · Heinäkuun päivät · Lokakuun vallankumous) | Bolševikkien vastaiset kapinat: Kerenskin–Krasnovin kapina 1917 · Vasemmistoeserrien kapina 1918 · Jaroslavlin kapina 1918 · Tambovin kapina 1920 · Kronstadtin kapina 1921 | Basmatšin kapina 1916–1934 | Storoževoin kapina 1975 | Sumgaitin levottomuudet 1988 | Bakun levottomuudet 1990 | Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991 | Perustuslaillinen kriisi 1993 | Wagner-ryhmän kapina 2023