Mihail Tuhatševski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mihail Tuhatševski

Mihail Nikolajevitš Tuhatševski (ven. Михаил Николаевич Тухачевский, puol. Michaił Tuchaczewski, 16. helmikuuta 189312. kesäkuuta 1937) oli neuvostoliittolainen sotilaskomentaja, Neuvostoliiton marsalkka ja sotateoreetikko[1], joka teloitettiin Stalinin puhdistuksissa.

Tuhatševski syntyi lähellä Smolenskia aristokraattiseen perheeseen. Hän valmistui Aleksanterin sotilasopistosta 1914 ja liittyi Semjonovskin kaartinrykmenttiin. Hän palveli luutnanttina ensimmäisessä maailmansodassa ja joutui saksalaisten vangiksi ja Ingolstadtin linnoitukseen, jossa pidettiin myös Charles de Gaullea.

Tuhatševski palasi Venäjälle 1917 ja liittyi vallankumouksen jälkeen bolševikkipuolueeseen. Hänestä tuli Puna-armeijan upseeri, ja hän eteni urallaan nopeasti kyvykkyytensä ansiosta. Sisällissodassa hän puolusti Moskovaa ja sai puolustuksen kansankomissaari Lev Trotskilta viidennen armeijan komennon 1919. Hän valloitti Aleksandr Koltšakin joukkojen hallitseman Siperian ja löi Anton Denikinin Krimillä 1920. Tuhatševskin joukot kukistivat sekä Kronstadtin että Tambovin kapinat.

Tuhatševski johti Puna-armeijaa Neuvosto-Venäjän–Puolan sodassa 1920, mutta Józef Piłsudski löi hänet Varsovan edustalla. Stalin ja Tuhatševski syyttivät toisiaan tappiosta, joka johti sodan häviöön ja Puolan irtautumiseen. Epäsopu kesti 1930-luvulle.

Tuhatševski toimi Puna-armeijan komentajana 19251928 ja puolustuksen varakansankomissaarina. Hän muutti Puna-armeijan hyvin harjoitetuksi, ammattimaiseksi armeijaksi. Hän kirjoitti useita kirjoja modernista sodankäynnistä ja sai 1931 tehtävän uudistaa armeija. Hän kehitteli teorioita ilmavoimien ja panssareiden käytöstä. Stalinin liittolaiset Kliment Vorošilov ja Semjon Budjonnyi kuitenkin vastustivat uudistuksia.

Vuonna 1935 Tuhatševskista tuli Neuvostoliiton marsalkka 42-vuotiaana. Tammikuussa 1936 hän vieraili Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa. Tuhatševski viittasi 1936 epäluuloisena Suomessa toteutettuihin "laajamittaisiin lentokenttien rakennustoimiin" ja piti niitä yrityksenä luoda Suomesta tukikohta natsi-Saksan hyökkäykselle Leningradiin.

Tuhatševski pidätettiin 22. toukokuuta 1937 syytettynä sotilas-trotskilaisesta salaliitosta ja vakoilusta natsi-Saksan hyväksi. Salaisessa oikeudenkäynnissä Tuhatševski ja kahdeksan muuta korkeaa sotilaskomentajaa tuomittiin ja teloitettiin 12. kesäkuuta 1937.

Tuhatševskin ja hänen kollegoidensa kunnia palautettiin 31. tammikuuta 1957 ja heidät julistettiin syyttömiksi kaikkiin syytteisiin.

Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että armeijassa oli todella salaliitto Stalinia vastaan. Historioitsija Robert Conquest taas on väittänyt kirjassaan The Great Terror (1968), että saksalaiset agentit väärensivät Heinrich Himmlerin aloitteesta dokumentit, jotka osoittivat Tuhatševskin syyllisyyden, näin heikentääkseen Neuvostoliiton puolustusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McPadden, Christopher Paul: Mikhail Nikolayevich Tukhachevsky (1893–1937): Practitioner and Theorist of War (pdf) 2006. The Institute of Land Warfare. Association of the United States Army. Viitattu 17.8.2010. (englanniksi)
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.