Ino

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo linnakkeesta. Ino on myös kreikkalaisen mytologian hahmo.

Ino on paikka Terijoella. Sinne rakennettiin 19091916 välisenä aikana 60 kilometrin päähän Pietarista Inon linnake. Sinne perustettiin 305 mm:n rannikkotykistöpatteri osaksi Pietarin puolustusta.

Linnakkeen rautatiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnakkeelle tehtiin jo rakennettaessa oma rautatie vaikka sinne ei vielä silloin ollut yhteyttä valtion rataverkolta. Radalle hankittiin kaksi saksalaista 1524 mm Rheinmetall Borsig -veturia, 7268/1909 ja 7858/1910, molemmat tasoluistein varustettuja 0-4-0wt -tyyppisiä märkähöyryvetureita. Veturit välitti pietarilainen E. Tillmans co. Veturit ja muukin kalusto tuotiin laivoilla koska ratayhteys saatiin vasta myöhemmin; keisarillinen käsky radan rakentamisesta annettiin 29. huhtikuuta 1914, väliaikainen tavaraliikenne Terijoelta Inoon käynnistyi joulukuussa 1915 ja täydellinen väliaikainen liikenne 1. tammikuuta 1916.

Inon asemalle rakennettiin kolmipilttuinen veturitalli tiilestä ja sen yhteyteen 20 m kääntöpöytä. Asemalta vedettiin kilometrin pituinen sivuraide linnakkeelle.

Sotilasliikenteelle Inon rata avattiin helmikuussa 1916 ja väliaikaiselle liikenteelle 1.6.1916. Vakinainen liikenne sai alkaa 1.9.1916.

Linnakkeen loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

14. toukokuuta 1918 joitain laitteita evakuoitiin Kronstadtiin suomalaisten ottaessa linnakkeen haltuunsa. Tarton rauhansopimuksen perusteella linnoitus hävitettiin. Vetureista vanhempi jäi vielä neljäksi vuodeksi purkutöihin, uudempi myytiin teollisuusveturiksi Pietarsaareen.

Satama olisi haluttu säästää siviililiikenteeseen, mutta se tuhoutui täysin tavallista rajummassa myrskyssä syksyllä 1924.

Inon asema jäi sivuun varsinaisesta liikenteestä. Veturitallia käytettiin 30-luvulla osittain suojeluskuntatalona, ja jatkosodan aikana siitä osa purettiin tiiliä tarvittaessa. Tallin rauniot jäivät rauhanteossa Venäjälle.

Sotilaat poistuivat alueelta noin vuonna 2003 ja sen jälkeen muutamat suomalaiset harrastajaryhmät ovat käyneet tutkimassa aseman raunioita.[1]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 8 x 158 mm:n Canet-tykkiä kahdessa patterissa
  • 8 x 254 mm:n tykkiä kahdessa patterissa
  • 8 x 279 mm:n haupitsia
  • 8 x 305 mm:n tykkiä kahdessa patterissa 19121916

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Resiina 3/2010, s. 27 - 28

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alex Goss: [1] Fort Ino