Mihail Kalinin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mihail Kalinin
Neuvostoliiton valtionpäämies
19191946 (1922–1938 jaettu Neuvostoliiton toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajuus)
Edeltäjä Jakov Sverdlov
Seuraaja Nikolai Švernik
Tiedot
Syntynyt 19. marraskuuta 1875
Romanov Flag.svg Verhnaja Troitsa, Tverin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut 3. kesäkuuta 1946 (70 vuotta)
Neuvostoliiton lippu Moskova, Neuvostoliitto

Mihail Ivanovitš Kalinin (ven. Михаил Иванович Калинин; 19. marraskuuta (J: 7. marraskuuta) 18753. kesäkuuta 1946) oli bolševikkivallankumouksellinen ja neuvostopoliitikko. Maaliskuusta 1919 vuoteen 1938 hän oli toimeenpanevan komitean puhemies, sekä 1919–1946 nimellinen valtionpäämies (tosin vuosina 1922-1938 Kalin oli vuoden 1924 perustuslain mukaisesti yksi useista toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajista, jonkinlainen jaettu valtionpäämiehen rooli).[1]

Kalinin syntyi maatyöläisen perheeseen Verhnjaja Troitsan kylässä (Верхняя Троица), Venäjän keisarikunnan Tverin kuvernementissa lähellä Tveriä. Hän muutti Pietariin 1889 ja meni metallityöläiseksi Putilovin tehtaaseen. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1898 ja bolševikkeihin 1903.

Kalinin oli mukana sekä vuoden 1905 että vuoden 1917 vallankumouksessa. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hänestä tuli Pietarin kaupunginjohtaja.

Maaliskuusta 1919 vuoteen 1938 hän oli neuvostojen toimeenpanevan komitean puhemies, maan valtionpäämies. Kalinin oli politbyroon ehdokasjäsen 1919–1925, jolloin hänestä tuli varsinainen jäsen. Politbyroossa hän oli vuoteen 1946, toimien myös korkeimman neuvoston puhemiehistön (presidium) puheenjohtajana 1919–1946 ja oli tässä asemassa neuvostovaltion seremoniaalinen presidentti 27 vuoden ajan. Hän oli myös puheenjohtajana komiteoissa, joissa vuosina 1923 ja 1936 laadittiin Neuvostoliiton perustuslakia.

Leninin kuoleman jälkeen Kalinin liittoutui Stalinin kanssa puolustamaan NEP-politiikkaa Trotskia ja vasemmisto-opposition kannattajia vastaan. Stalinin muutettua kantaansa ja ryhtyessä ajamaan maatalouden kollektivisointia, Kalinin liittyi Nikolai Buharinin rinnalla vaatimaan maltillisuutta ja vastusti kulakkien kovaa käsittelyä. Stalinia hän ei tosin julkisesti arvostellut.

Stalinin puhdistusten aikana monet kirjoittivat Kalininille vedoten tuomittujen puolesta, ja hänen puuttumisensa joskus auttoi, mikä antoi hänellä maineen lempeänä isoisä Kalininina. Stalin piti Kalininin vaimoa panttivankina Siperiassa.

Kalinin jäi eläkkeelle 1946 ja kuoli pian syöpään Moskovassa. Königsbergin kaupunki nimettiin 1946 uudelleen Kaliningradiksi hänen kunniakseen. Myös Tverin nimi oli 1931–1990 Kalinin.

Stalin, Lenin ja Kalinin maaliskuussa 1919. Suuremmasta ryhmäkuvasta manipuloitu kuva.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tsentralnyi Ispolniteknyi Komitet sojuza Sovetik Sotsialistitšeskih Respublik (TsIK SSSR) (Tietosanakirjan artikkeli verkkomuodossa) Sovjetskaja istoritšeskaja entsiklopedija. 1973—1982. Viitattu 25.8.2013. (venäjäksi)

Lähteet joihin ei viitata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]