Yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea (ven. Всероссийский Центральный Исполнительный Комитет, Vserossijski Tsentralnyi Ispolitelnyi Komitet, VTsIK) oli Neuvosto-Venäjän ja myöhemmin Venäjän neuvostotasavallan ylin lainsäädäntöelin vuosina 1917–1937. Virallisesti kaikkein ylin valtioelin oli yleisvenäläinen neuvostokongressi, mutta kongressien välisenä aikana sen valtaoikeudet kuuluivat nimellisesti toimeenpanevalle keskuskomitealle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimeenpanevan keskuskomitean perusti Pietarissa kokoontunut ensimmäinen yleisvenäläinen neuvostokongressi 30. kesäkuuta (J: 17. kesäkuuta) 1917. Toimeenpanevan keskuskomitean oli tarkoitus käyttää neuvostoille kuuluvaa päätösvaltaa kansallisella tasolla neuvostokongressien välisenä aikana.[1] Lokakuun vallankumouksen jälkeen Vladimir Leninin perustama hallitus eli kansankomissaarien neuvosto ilmoitti vastaavansa toimistaan virallisesti yleisvenäläiselle toimeenpanevalle keskuskomitealle. Vaikka lainsäädäntövallan Neuvosto-Venäjällä olisi näin pitänyt periaatteessa kuulua toimeenpanevalle keskuskomitealle, todellisuudessa kansankomissaarien neuvosto sääti alusta alkaen lakeja sen mielipidettä kysymättä.[2]

Toimeenpaneva keskuskomitea valittiin aina uudelleen jokaisessa neuvostokongressissa. Alkujaan se oli monipuolue-elin, jossa olivat edustettuina kaikki vasemmistopuolueet, mutta bolševikeilla oli enemmistö marraskuussa 1917 pidetystä toisesta neuvostokongressista alkaen ja he saattoivat siten sanella päätökset. Vasemmistososialistivallankumouksellisten ryhtyessä marraskuun 1917 lopussa bolševikkien hallituskumppaneiksi heille tarjottiin lisäpaikkoja, jotka tekivät heistä vähäksi aikaa toimeenpanevan keskuskomitean suurimman ryhmän. Tammikuun 1918 kolmannessa neuvostokongressissa keskuskomiteaa kuitenkin laajennettiin lisää erilaisten työväenjärjestöjen edustajilla siten, että bolševikit saivat taas enemmistön. Sosialistivallankumoukselliset ja menševikit jättäytyivät pois toisen neuvostokongressin valitsemasta toimeenpanevasta keskuskomiteasta protestina bolševikkien toiminnalle, mutta liittyivät siihen maaliskuussa 1918 neljännessä neuvostokongressissa. Menševikkien ja sosialistivallankumouksellisten edustajat erotettiin toimeenpanevasta keskuskomiteasta Venäjän sisällissodan puhjettua kesäkuussa 1918 ja vasemmistososialistivallankumoukselliset heinäkuussa 1918 viidennen neuvostokongressin yhteydessä. Tämän jälkeen toimeenpanevasta keskuskomiteasta tuli päätöksenteossa käytännössä kumileimasin, eikä siellä käyty enää avointa debattia päätettävistä asioista.[2]

Yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean asema vahvistettiin Neuvosto-Venäjän perustuslaissa, jonka viides neuvostokongressi hyväksyi heinäkuussa 1918. Sen mukaan toimeenpanevaan keskuskomiteaan tuli kuulua 200 edustajaa. Toimeenpanevan keskuskomitean istuntojen ulkopuolisena aikana sen päätösvalta kuului sen puhemiehistölle. Kun Neuvostoliitto perustettiin vuonna 1922, sen parlamentiksi luotiin Neuvostoliiton toimeenpaneva keskuskomitea, jolloin yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea jäi pelkän Venäjän neuvostotasavallan hallinnolliseksi elimeksi. Yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea lakkautettiin kun Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslaki astui voimaan. Sen seuraajaksi tuli Venäjän korkein neuvosto.[3]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The All-Russian Central Executive Committee of the first convocation elected (englanniksi) Boris Jeltsinin presidentillinen kirjasto. Viitattu 30.10.2016.
  2. a b Vladimir N. Brovkin: The Mensheviks after October – Socialist Opposition and the Rise of the Bolshevik Dictatorship, s. 19, 35–37, 72, 228–232. Cornell University Press, Ithaca 1987.
  3. ВСЕРОССИЙСКИЙ ЦЕНТРАЛЬНЫЙ ИСПОЛНИТЕЛЬНЫЙ КОМИТЕТ СОВЕТОВ (venäjäksi) Советская историческая энциклопедия, dic.academic.ru. Viitattu 30.10.2016.