Sergei Witte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sergei Witte
Sergei Yulyevich Witte 1905.jpeg
Venäjän pääministeri
6. marraskuuta 19055. toukokuuta 1906
Monarkki Nikolai II
Seuraaja Ivan Goremykin
Tiedot
Syntynyt 29. kesäkuuta 1849
Tbilisi
Kuollut 13. maaliskuuta 1915 (65 vuotta)
Petrograd
Allekirjoitus Signature of Sergei Witte.jpg
Sergei Witten muotokuva Ilja Repinin maalaamana

Kreivi Sergei Juljevitš Witte (ven. Сергей Юльевич Витте, 29. kesäkuuta (J: 17. kesäkuuta) 1849 Tbilisi13. maaliskuuta (J: 28. helmikuuta) 1915 Petrograd) toimi Venäjän keisarikunnan rautatieasioiden johtajana finanssiministeriössä 18891891, kulkulaitosministerinä 1892, finanssiministerinä 18921903, ministerikomitean puhemiehenä 19031905 ja ministerikonsejin puhemiehenä (pääministeri) 19051906.

Sergei Witte syntyi Tiflisissä Georgia vuonna 1849, hänen isänsä oli venäläistynyt luterilainen hollantilainen. Hän opiskeli Odessan yliopistossa ja erikoistui matematiikkaan. Valmistuttuaan 1870 hän työskenteli rautateillä. Odessan rautatie osoittautui strategisesti tärkeäksi vuoden 1877 Turkin sodassa. Menestyksekkäänä johtajana hänet nimitettiin hallitukseen 1889 vastaamaan rautatieasioista.

Finanssiministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Aleksanteri III nimitti Witten 1892 finanssiministeriksi hoitamaan Venäjän horjuvaa taloutta. Hänen kautensa oli menestyksekäs ja valtio koki ennennäkemättömän taloudellisen kasvun kauden. Witte halusi kannustaa ulkomaisia sijoituksia Venäjälle, ja hän liitti ruplan kultakantaan 1897. Hän kannusti Siperian rautatien laajentamista ja järjesti Kiinan itäisen rautatien rakennuksen. Asetetut tuontitariffit käänsivät kauppataseen Venäjän hyväksi. Teollisuus kasvoikin voimakkaasti, etenkin metalli-, polttoaine- ja kuljetusteollisuus. Talouskasvua houkutellakseen Witte kannusti myös yksinvaltaisuudesta luopumista. Witten mukaan teollisuus työllisti hänen aikanaan 4–5 miljoonaa ihmistä lisää.

Huolimatta monista uudistusyrityksistä maatalous pysyi takapajuisena ja talonpoikien asema heikkeni. Tämä johti kasvaviin levottomuuksiin maaseudulla. Witteä kunnioitettiin, mutta hänen menestyksensä toi hänelle myös korkea-arvoisia vihamiehiä. Näistä syistä Nikolai II korvasi hänet finanssiministerinä ja antoi hänelle aseman ministerikomitean puhemiehenä 1903, nimellisesti hallituksen korkeimpana virkamiehenä.

Rauhanneuvottelija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Witte palasi tärkeään asemaan 1905, kun keisari antoi hänelle tehtävän neuvotella rauha Venäjän–Japanin sodassa. Witte matkusti Yhdysvaltoihin, jossa hän pystyi neuvottelemaan Venäjälle suhteellisen edullisen rauhan huolimatta tappiosta taistelukentällä.

Pääministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän-Japanin sodan tappio aiheuttaman pettymyksen ja Verisunnuntain aiheuttaman järkytyksen synnyttämät levottomuudet olivat levinneet Venäjällä vallankumouksen uhan asteelle, jolloin Sergei Witte oli luonnostellut ohjelman, jolla mielialat rauhoitetaan ja keisarinvalta suuntautuu jatkuviin uudistuksiin. Pietarissa oli yleislakko. Witte luonnosteli ohjelman ja ilmoitti Nikolai II:lle, että tällä on kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyä uudistusohjelma tai valita pääministeriksi diktaattori, joka väkivalloin tukahduttaa levottomuudet. Seuraavana päivänä Nikolai II pyysi ehdotuksia vanhemmilta neuvonantajiltaan. Witte ilmoitti suostuvansa pääministeriksi vain jos hänen raporttinsa toimenpiteet suoritetaan. Sitä seuraavana päivänä 30. lokakuuta 1905 hoviministeri Voldemar Freedricksz selitti suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsille, että tämän pitäisi ryhtyä diktatoriseksi pääministeriksi, koska Witteä ei saada pääministeriksi kuin hänen omilla ehdoillaan. Suuriruhtinas otti pistoolin taskustaan ja sanoi Frederiksille:Näettekö tämän revolverin? Aion mennä tsaarin luokse ja pyytää häntä allekirjoittamaan kreivi Witten ohjelman ja manifestin. Joko hän tekee tämän tai ammun itseäni päähän. Saman päivän iltapäivällä Nikolai II allekirjoitti ja Wittestä tuli pääministeri.[1]

Tämän jälkeen Witte sai hoitaakseen sodasta seuranneen mellakoinnin ja kapinoinnin ja Verisunnuntain jälkiseuraukset. Witte taivutteli keisarin hyväksymään marraskuun manifestin, jota hän itse oli ollut laatimassa. Witte itse kuvasi manifestia hätäisesti laadituksi, eikä ollut varma allekirjoittaisiko keisari sen. 4. marraskuuta 1905 annettu manifesti lakkautti helmikuun manifestin soveltamisen ja palautti kokoontumis-, yhdistymis- ja painovapauden ja siten päätti mm. sortokaudet Suomessa. Myös maasta karkotetut saivat palata. Manifestilla luotiin myös vaaleilla valittu kansanedustuslaitos, duuma, jolla laaditut lait piti hyväksyttää. Tämä muutti Venäjän yksinvallasta perustuslailliseksi monarkiaksi.

Witten liberaalit uudistukset huolestuttivat konservatiiveja, eikä vallankumouksellisia levottomuuksia saatu päättymään. Nikolai II pakotti lopulta Witten eroamaan 5. toukokuuta 1906.

Eläkkeelle jäätyään jälkeen hän kirjoitti muistelmansa ja jatkoi poliittisten mielipiteiden esittämistä. Vuonna 1914 hän vastusti Venäjän liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja kannatti myöhemmin rauhantekoa Saksan kanssa. Witte kuoli Pietarissa 13. maaliskuuta 1915.

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Russia and the Soviet union: an introduction from Kievan State to the Present, sixth edition, pages 193-194, John M. Thomson, ISBN: 978-08133-4395-2
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sergei Witte.