Vallankumous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bastiljin valtaus aloitti Ranskan suuren vallankumouksen 1789.

Vallankumous on poliittisena käsitteenä syvällinen mullistus, dramaattinen vallansiirto, jossa yhteiskunta syrjäyttää hallituksensa ja instituutionsa. Vallankumouksiin liittyy usein mielenosoituksia, väkivaltaa ja jopa vallanpitäjien teloituksia. Vallankumouksen seurauksena entinen hallintatapa ja elämäntapa korvautuvat uusilla, ja omaisuus ja työ jaetaan uudelleen. Vallankumouksen taustalla on usein tarve päästä eroon itsevaltiaasta tai korruptoituneesta hallinnosta.[1]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumouksen voi laukaista moni yhteiskunnallinen, poliittinen tai aatteellinen tekijä, kuten:[2]

  • aineellisten olojen heikkeneminen, kuten taloudellinen alamäki, elintason äkillinen lasku, raskas verotus, kuivuus, nälänhätä tai epidemiat
  • tunne epäoikeudenmukaisuudesta, joka syntyy sorrosta tai äärimmäisestä köyhyydestä
  • hävitty sota, joka vie hallituksen uskottavuuden
  • vieras hallinto, joka on tukahduttava tai tehoton
  • hallitsijan samastuminen epäsuosittuun ulkomaiseen liittolaiseen
  • hallituksen pyrkimys tukahduttaa mielipiteet, etenkin uskonnolliset
  • uusien ajatusten nousu

Vallankumouksia ja vallankumousyrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtuma Aika Maa
Englannin vallankumous 1642–1653 Englanti
Mainio vallankumous 1688–1689 Englanti
Amerikan vallankumous 1775–1783 Yhdysvallat
Ranskan suuri vallankumous 1789–1799 Ranska
Haitin vallankumous 1791–1804 Haiti
Heinäkuun vallankumous 1830 Ranska
Helmikuun vallankumous 1848 Ranska
Euroopan hullun vuoden vallankumoukset 1848 Saksa, Italia, Itävalta-Unkari
Pariisin kommuuni 1871 Ranska
Vuoden 1905 vallankumous 1905 Venäjä
Xinhai-vallankumous 1911 Kiina
Helmikuun vallankumous 1917 Venäjä
Lokakuun vallankumous 1917 Venäjä
Suomen työväen vallankumous 1918 Suomi
Saksan vallankumous 1918–1919 Saksa
Unkarin neuvostotasavalta 1919 Unkari
Meksikon vallankumous 1910–1920 Meksiko
Espanjan sisällissota 1936–1939 Espanja
Kiinan kommunistinen vallankumous 1949 Kiina
Unkarin kansannousu 1956 Unkari
Kuuban vallankumous 1959 Kuuba
Kulttuurivallankumous 1966–1976 Kiinan kansantasavalta
Neilikkavallankumous 1974 Portugali
Iranin vallankumous 1979 Iran
Nicaraguan vallankumous 1979 Nicaragua
Filippiinien vallankumous 1986 Filippiinit
Samettivallankumoukset 1989 Unkari, Puola, Tšekkoslovakia
Romanian vallankumous 1989 Romania
Laulava vallankumous 1987–1991 Baltian maat
Ruusuvallankumous 2003 Georgia
Oranssi vallankumous 2004–2005 Ukraina
Tulppaanivallankumous 2005 Kirgisia
Arabikevät:
 Tunisian vallankumous
 Egyptin vallankumous 2011
 Libyan sisällissota
2011 Tunisia, Egypti, Libya
Kiovan vallankumous 2014 Ukraina

Vallankumouksellisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumousjohtajiksi lasketaan usein henkilöt, jotka joko konkreettisesti tai välikäsiä hyväksi käyttäen johtivat vallankumouksen onnistuneesti loppuun. Monet vallankumousjohtajat ovat saaneet lopulta vallan itsevaltaisesti itselleen, ja näin ollen heistä on tullut maansa diktaattoreita. Myös useissa maissa, joissa vallankumouksen jälkeen ollaan siirrytty demokraattisempaan järjestelmään, on vallankumouksen johtajilla erityinen virka valtion hallinnossa. Osa vallankumousjohtajista on epäonnistunut, kuollut tai lähtenyt maanpakoon.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumouksiksi kutsuttuja suuria rauhanomaisia muutoksia:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Almond, Mark: Vallankumous: 500 vuotta taistelua muutoksen puolesta. (Revolution: 500 years of struggle for change, 1996.) Suomennos: Kaarina Turtia. 1. painos 1999. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15990-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Almond 1999, s. 9–10.
  2. Almond 1999, s. 13–15.