Esivalta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Esivalta on ylätyylinen nimitys, jolla tarkoitetaan julkista (valtio)valtaa ja hallituksen oikeuksia käyttäviä virkamiehiä.[1] Sana viittaa etenkin yksilön velvollisuuteen noudattaa valtion säätämiä lakeja ja muita määräyksiä.

Luterilaisen kirkon piirissä termiä on käytetty korostamaan vallan jakamista hengelliseen ja maalliseen valtaan. Martti Luther uskonpuhdistuksen yllyttyä myös uskonpuhdistusta kannattaneiden ruhtinaiden vastaiseksi talonpoikaiskapinaksi korosti sitä, että kristillinen kirkko voi olla maallisen vallan, ajankohtaisessa tilanteessa ruhtinasvallan, puolella. Perustelu näkemykselle on haettu Raamatusta, Paavalin roomalaisille osoittaman kirjeen 13. luvun 4. jakeesta, jonka mukaan Esivalta ei turhaan miekkaa kanna. [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja, Kielikone 2008
  2. Kenttäpiispa Hannu Niskanen: Kristityllä on oikeus puolustautua, Reserviläinen 8/2005 luettu 23.6.2008 (Internet Archive)