Arabikevät
Arabikevät tai arabien kevät (Arabiaksi: الثورات العربية, al-Thawrāt al-ʻArabiyyah ) on mielenosoitusten, kansannousujen ja sisällissotien aalto, joka alkoi Tunisian vallankumouksesta vuodenvaihteessa 2010–2011. Arabikevään syynä pidetään mm. diktatuurihallinnosta aiheutunutta viranomaisten mielivaltaa, korrupiota ja talousvaikeuksia. Arabikevään moottorina pidetään korkeasti koulutettua tyytymätöntä nuorisoa. Arabikevät oli vastareaktio paikoilleen jämähtäneille itsevaltaisille hallinnoille. Arabikeväässä näkyi myös islamistien näkyvä nousu politiikkaan[1] korvaamaan perinteistä arabinationalismia sekä eri islamilaisten suuntausten valtataistelu. Arabikevättä auttoivat nykyaikainen tiedonvälitys, käsipuhelimet, televisio ja internet. Ulkomaat eivät kapinoita aiheuttaneet. Arabikevään aktivistit vastustivat ainakin osin myös länttä, joka oli tukenut mm. Egyptin hallintoa. Hallituksen vastaus kansan mielenosoituksiin ja mellakoihin vaihteli maittain. Joissain maissa hallitus kaatui tai suostui neuvotteluihin, joissain käytti väkivaltaa protestijoukkojen hajottamisessa.
Arabikevään aiheuttamat levottomuudet jatkuivat yhä eri asteisina vuoden 2012 lopuilla monissa maissa. Arabikevättä on usein verrattu kommunismin kaatumiseen Itä-Euroopassa 1989[2], mutta monet tarkkailijat näkevät vallankumouksissa huomattavia erojakin. Samoin arabikevät tuo mieleen Iranin vallankumouksen, jossa ajatolla Khomeinin johtavat islamistit syöksivät šaahin vallasta.
Sisällysluettelo |
Taustaa [muokkaa]
Arabikevättä edelsivät muualla islamilaisessa maassa mm. Iranin mielenoitukset 2009 ja Kirgisian vallankumous 2010, jotka saattoivat olla esikuvana arabikeväälle. Vuosina 2007-2008 oli ruuan hintakriisi, joka köyhdytti ihmisiä arabimaissa ja synnytti tyytymättömyyttä hallituksia kohtaan. Arabimaailman yhteiskunnan rakennemuutos synnytti vanhaan valtaan kielteisesti suhtautuvan nuorison. Mielenoitukset eivät olleet arabimaissa tuntematon käsite ennen arabikevättä. Hajanaisia protesteja esiintyi arabimaissa 2000-luvulla, mutta viranomaiset onnistuivat kukistamaan ne.
Tunisian vallankumous [muokkaa]
Tunisian vallankumouksessa 23 vuotta presidenttinä toiminut Zine el-Abidine Ben Ali pakotettiin lähtemään maasta 14. tammikuuta 2011.[3]. Kansannousu alkoi erään korruptioon kyllästyneen katukauppiaan 17. joulukuuta 2010 tekemästä polttoitsemurhasta. Kansannousun syynä olivat lisäksi mm. hintojen nousu, keskiluokan tyytymättömyys valtaeliitin rikastumiseen ja poliittisten vapauksien puute[4]. Työttömyys oli pahentunut ja hinnat nousseet ennen kansannousua[5]. Tiedonvälitys, muun muassa internet ja Al Jazeera-tv-kanava auttoivat mielenosoitusten organisoinnissa.
Arabikevät [muokkaa]
Kun Tunisian hallitus kaatui, tarkkailijat ennustivat onnistuneen kansannousun rohkaisevan muiden arabimaiden oppositioita, ja luovan levottomuuksia Lähi-itään vuoksiksi eteenpäin[6]. Tämä johtui siitä, että muissakin arabimaissa oli samoja itsevaltaisuudesta johtuvia ja muita ongelmia kuin Tunisiassa[7].
Tunisian vallankumouksen innoittamat protestit levisivätkin lähes kaikkialle arabimaailmaan. Monissa arabimaissa autoritaarinen hallinto oli pysäyttänyt yhteiskunnan ja talouden kehityksen. 28. joulukuuta 2010 alkoivat protestit Algeriassa[8], ja tammikuussa arabikevät oli levinnyt moniin arabimaihin mm Libanoniin ja Jemeniin. Egyptin kansannousu johti nopeaan vallanvaihtoon, kun 18 päivää kestäneiden mielenosoitusten jälkeen maan presidentti Hosni Mubarak pakotettiin eroamaan virastaan.[9] Libyassa tilanne ajautui sisällissotaan ja lopulta Muammar Gaddafin kiinniottamiseen ja surmaamiseen.[10] Syyrian ja Jemenin levottomuudet ovat jatkuneet tammikuusta 2011 lähtien koko vuoden.[11]. Algeriassa presidentti Bouteflika onnistui hillitsemään protestit lakkauttamalla poikkeustilan ja lupaamalla uudistuksia, ja niinpä vallankumousta ei maassa tapahtunut. Laajoja protesteja on ollut myös Bahrainissa ja Saudi-Arabiassa.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Ulkomaiden uutisvuodesta poimittua: EU:n kriisistä arabikevään viilenemiseen Mtv3 Uutiset Ulkomaat 31.12.2012
- ↑ The Arab Spring Is 2011, Not 1989 New York Times The Opinion Pages April 21, 2011
- ↑ Tunisia: President Zine al-Abidine Ben Ali forced out 15.1.2011. BBC News. (englanniksi)
- ↑ Tunisian vallankumous voi levitä muihin arabimaihin Yle Uutiset Ulkomaat 15.1.2011
- ↑ Tunisian vallankumous Tiedonantaja.fi 28.01.2011
- ↑ Tutkija: Tunisian kansannousu ainutlaatuinen arabimaissa Yle Uutiset Ulkomaat
- ↑ Tunisian vallankumous voi levitä muihin arabimaihin Mtv3 Uutiset Ulkomaat 15.01.2011
- ↑ http://english.aljazeera.net/news/africa/2010/12/2010123012345588575.html
- ↑ Egyptissä repesi riemu: presidentti Mubarak eroaa 11.2.2011. YLE Uutiset.
- ↑ Libya aikoo viedä Gaddafin surmaajat oikeuteen Helsingin Sanomat. 27.10.2011. Viitattu 28.12.2011.
- ↑ Jemenin presidentti pelaa aikaa 1.5.2011. HS.fi Uutiset.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Ylen 8-osainen radiosarja Arabikevään historiaa
- Taustatietoa Arabimaista kartalla
- Yleuutisten teemasivut
- Kohti arabikevättä -esityssarja elokuva-arkistossa
Kirjallisuus [muokkaa]
- Lilly Korpiola & Hanna Nikkanen: Arabikevät. Avain, 2012. ISBN: 978-951-692-912-8
