Ranskan toinen tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan historia
Varhaishistoria
  Esihistoriallinen Ranska
  Gallia
  Rooman Gallia (50 eaa.–486)
  Frankit
      Merovingit (481–751)
Ranska keskiajalla
  Karolingit (751–987)
  Kapetingit (987–1328)
  Valois-dynastia (1328–1498)
Esimoderni Ranska (1492–1792)
  Valois-Orléans (1498–1515)
  Valois-Angoulême (1515–1589)
  Bourbon-suku (1589–1792)
  Ranskan suuri vallankumous (1789)
Ranska 1800-luvulla
  Ensimmäinen tasavalta (1792–1804)
      Kansalliskokous (1792–1795)
      Direktorio (1795–1799)
      Konsulaatti (1799–1804)
  Ensimmäinen keisarikunta (1804–1814)
  Restauraatio (1814–1830)
  Heinäkuun vallankumous (1830)
  Heinäkuun monarkia (1830–1848)
  Helmikuun vallankumous (1848)
  Toinen tasavalta (1848–1852)
  Toinen keisarikunta (1852–1870)
  Kolmas tasavalta (1870–1940)
      Pariisin kommuuni (1871)
Nyky-Ranska
  Vichyn Ranska (1940–1944)
  Provisionaalinen hallinto (1944–1946)
  Neljäs tasavalta (1946–1958)
  Viides tasavalta (1958–)

Ranskan toinen tasavalta oli jakso vuosina 18481852, jolloin Ranskassa oli tasavaltalainen perustuslaki. Jakso alkoi helmikuun vallankumoukseksi kutsutusta kansannousujen sarjasta, ja päättyi kun Louis Napoléon Bonaparte kaappasi vallan ja perusti Ranskan toisen keisarikunnan, jota johti nimellä Napoleon III.

Toinen tasavalta otti viralliseksi motokseen Vapaus, veljeys ja tasa-arvo - Liberté, Égalité, Fraternité.

Viimeinen kuningas Ludvig Filip luopui kruunusta nuoren pojanpoikansa, yhdeksänvuotiaan Ludvig Filipinin hyväksi 24. helmikuuta 1848 ja pakeni Englantiin. Kansalliskokous päätti aluksi nimittää nuoren Philippen kuninkaaksi, mutta valitsi presidentiksi Louis Napoléon Bonaparten. Bonaparte teki vallankaappauksen 1. joulukuuta 1851 ja julisti itsensä elinikäiseksi presidentiksi ja keisariksi.

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.