Ranskan historia
Wikipedia
Ranskan historia voidaan aloittaa esimerkiksi vuodesta 843, jolloin frankkien valtakunnan länsiosasta alkoi muodostua Ranska.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Esihistoria
 |
Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
[muokkaa] Keskiaika
-
Pääartikkeli: Ranska keskiajalla
Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta. Julius Caesar valloitti maan vuosina 58–50 eaa., jolloin siitä tuli Rooman valtakunnan provinssi.
Rooman valtakunnan jälkeen Ranskan alue kuului frankkien valtakuntaan, jonka hallitsijoina olivat ensin merovingit ja myöhemmin karolingit. Valtakunnan mahtavin hallitsija oli Kaarle Suuri, joka vuonna 800 kruunattiin myös Rooman keisariksi.
Vuonna 843 Kaarle Suuren kolme pojanpoikaa jakoivat valtakunnan keskenään Verdunin sopimuksella. Valtakunnan länsiosasta, Länsi-Frankiasta, joka jaossa joutui Kaarle Kaljupäälle, syntyi Ranska. Kuninkaan valta oli heikko läänityslaitoksen takia, mutta alkoi taas vahvistua kapetingikuninkaiden aikana (987-1328). Kapetingit polveutuivat Hugo Capet'ssta, joka nousu valtaan vuonna 987. Hänen jälkeläisiään olivat kaikki Ranskan myöhmmät kuninkaat, myös saman suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valoisit ja Bourbonit.
Verdunin sopimuksella perustetuista valtakunnista keskimmäinen, Lotharin valtakunta jäi lyhytikäiseksi ja hajosi pian moniksi ruhtinaskunniksi. Osa niistä kuten Burgundi, Provence, Franche-Comté, Alsace ja Lothringen, liitettiin myöhempien vuosisatojen kuluessa yksi toisensa jälkeen Ranskaan.
Ranska osallistui ristiretkiin 1096-1270. Ranskasta käynnistyi 1100-luvun renessanssi. Kolmas sääty nousi, kaupunkielämä alkoi kukoistaa ja katedraaleja perustettiin. Se jatkui 1200-luvulle.
Myöhäiskeskiajalla Ranska soti pitkään Englantia vastaan. Satavuotisessa sodassa (1337-1453) Jeanne d'Arc sai aikaan kansallisinnostuksen, joka johti englantilaisten karkottamiseen maasta.
[muokkaa] Uuden ajan alku
-
Pääartikkeli: Esimoderni Ranska
Valtakunnan yhteyttä heikensivät uskonsodat hugenotteja vastaan (1562–1598). Henrik IV:n Nantesin edikti antoi hugenoteille uskonnonvapauden 1598. Ludvig XIV (1643-1715) kuitenkin riisti sen vuonna 1685. Yksinvaltiuden aika kesti vuodet 1643–1792, jona aikana kolme kuningasta ehti hallita: Ludvig XIV (1643-1715), Ludvig XV (1715-1774) ja Ludvig XVI (1774-1792). Aurinkokuningas Ludvig XIV oli yksinvaltiuden huipentuma, hänen sanomakseen on laitettu toteama että ”L’État c'est moi." (suom. Valtio olen minä.). Pariisilaisten kapinan jälkeen hän ei luottanut pariisilaisiin ja rakennutti ja muutti Versailles'hin 1678. Aurinkokuninkaan aikana Ranska oli Euroopan johtava valtio.
[muokkaa] Ranskan vallankumous ja Napoleonin sodat
-
Pääartikkelit: Ranskan suuri vallankumous ja Napoleonin sodat
Muun muassa yhteiskunnan epäkohdat ja Pohjois-Amerikan vapaussodan esimerkki johtivat lopulta vallankumoukseen. Toukokuussa 1789 Ranskan säätyvaltiopäivät kutsuttiin koolle ensimmäisen kerran lähes kahteensataan vuoteen. Tällöin kansan keskuudessa heräsi suuria toiveita saada pitkäaikaiset epäkohdat korjatuiksi. Ranskassa puhkesi myös mellakoita, ja vallankumouksen onkin usein katsottu alkaneen 14. heinäkuuta 1789 tapahtuneesta hyökkäyksestä Bastiljin linnoitukseen, jota oli kauan käytetty vankilana. Vuonna 1792 Ranska julistettiin tasavallaksi. Valtansa menettänyt kuningas Ludvig XVI teloitettiin seuraavan vuoden alussa. Pian sen jälkeen alkoi Maximilien Robespierren hirmuvalta, vastustajat kohtasivat verisen lopun. Lopulta 1794 hän koki verisen lopun itse. Sen jälkeen vallankumous alkoi laantua.
Ranska aloitti vallankumoussodat 1792 sodanjulistuksilla Itävallalle ja Preussille. Napoleon valloitti 1796 Italian voittaen Itävallan ja 1799 Napoleon kaappasi direktiohallitukselta vallan tehden itsestään ensimmäisen konsulin. Napoleon kruunasi itsensä keisariksi 1804. Monarkia palasi Ranskaan, vaikka alun perin oli tarkoitus päästä siitä.
Vallankumoussodat jatkuivat Napoleonin sotina; Napoleon valloitti puoli Eurooppaa ja palautti Ranskan menetetyn itsetunnon. Napoleon kukistettiin lopullisesti 1815 ja hänet karkotettiin Saint Helenalle. Wienin kongressissa vuonna 1815 pyrittiin mahdollisuuksien mukaan palauttamaan vallankumousta edeltäneet olot ennalleen, ja niinpä konservatiivista politiikkaa harjoittava Bourbon-suku palautettiin valtaan.
[muokkaa] 1800-luku
-
Pääartikkeli: Ranska 1800-luvulla
Bourbonien taantumuksellinen politiikka johti heinäkuun vallankumoukseen 1830. Valtaan tuli Ludvig Filip, mutta kun hänen hallituksensa suosi vahvasti porvaristoa, siihen muissa väestönosissa kohdistunut tyytymättömyys johti uuteen vallankumoukseen eli helmikuun vallankumoukseen 1848. Työväenkapinan jälkeen perustettiin Toinen tasavalta. (1848-1852).
Toisen tasavallan aikana vallan itselleen keskittäneestä Lòuis Napoleon Bonapartesta tehtiin vuonna 1852 kansanäänestyksellä keisari, joka otti hallitsijanimekseen Napoleon III. Hänen valtakautenaan eli Ranskan toisen keisarikunnan aikana talous kehittyi nopeasti.
Vuonna 1870 Ranska joutui sotaan Preussia vastaan ja hävisi sodan. Silloin Napoleon III syrjäytettiin vallasta. Ranska menetti Saksalle Elsass-Lothringenin. Sodan aikana kapinalliset perustivat Pariisin kommuunin. Se kuitenkin tuhottiin pian, ja perustettiin Ranskan kolmas tasavalta (1875-1940), joka oli tarkoitettu väliaikaisratkaisuksi, mutta koska mikään sen muuttamiseen tähdänneistä ryhmistä ei onnistunut saamaan enemmistöä missään vaiheessa, siitä tuli pitkäikäinen ja se pysyi toiseen maailmansotaan saakka.
1800-luvun lopulla Ranskan siirtomaita laajennettiin Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Lopulta Afrikassa sijainneet Ranskan siirtomaat muodostivat laajan yhtenäisen alueen, joka ulottui Algeriasta Kongo-joelle saakka.
[muokkaa] 1900-luku
-
Pääartikkeli: Ranska 1900-luvulla
Ensimmäisessä maailmansodassa (1914-1918) Ranska oli Saksaa vastaan ja sai sodan jälkeen suuren sotakorvauksen ja Ranskan-Preussin sodassa menetetyn Elsass-Lothringenin takaisin. Kun Natsi-Saksa syyskuussa 1939 aloitti Toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan, Ranska julisti Saksalle sodan, mutta ei käytännössä ryhtynyt mainittaviin sotatoimiin. Seuraavana vuonna Saksa kuitenkin suoritti massiivisen hyökkäyksen Belgian kautta Ranskaan, joka joutui antautumaan jo kesäkuussa 1940. Aseleposoimuksen mukaan Pohjois- ja Länsi-Ranska jäivät Saksan miehittämiksi. Maan eteläosaa, Vichyn Ranskaa, hallitsi marsalkka Pètainin hallitus, mutta käytännössä sekin oli Saksan vasallivaltio. Länsiliittoutuneet tekivät Ranskaan kesäkuussa 1944 Normandian maihinnousun, ja maa vapautui. Sodan jälkeistä vaihetta vuosina 1946–1958 on kutsuttu Neljänneksi tasavallaksi.
Toisen maailmansodan jälkeen siirtomaat alkoivat itsenäistyä, ensimmäisinä Kaukoidässä sijainneet. Siirtomaiden itsenäistymiseen liittyi joukko sotia ja niiden aiheuttamia ongelmia. Vuoden 1958 perustuslakiuudistus aloitti Viidennen tasavallan ajan. Verinen Algerian sota käytiin 1954–1962, ja se päättyi Algerian itsenäistymiseen Ranskasta. Muut Ranskan afrikkalaiset siirtomaat sen sijaan itsenäistyivät jokseenkin rauhanomaisesti muutaman viikon kuluessa vuonna 1960. Presidentti Charles de Gaulle pyrki saamaan Ranskan suuruuden takaisin toimimalla itsenäisesti ulkopolitiikassa. Ranskaa koettelivat 1970-luvulla talousvaikeudet.
[muokkaa] Uusin historia
Maastrichtin sopimus astui voimaan 1. marraskuuta 1993. Tammikuussa 1996 Ranska päätti maanalaisen ydinkokeen sarjansa ja oli elokuussa 1996 mukana hyväksymässä ydinkoekieltosopimusta Geneven aseidenriisuntakokouksessa ja YK:n yleiskokouksessa. Ranskan osuus Euroopan rahaliiton EMUn kolmannen vaiheen toteutumisessa 1. tammikuuta 1999 oli ratkaiseva Saksan ohella
29. toukokuuta 2005 Ranskan kansanäänestys vastusti (54,87% vastaan) Euroopan unionin perustuslakiluonnosta.
[muokkaa] Katso myös
Alankomaat · Albania · Andorra · Armenia¹ · Azerbaidžan² · Belgia · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Espanja · Georgia² · Irlanti · Islanti · Italia · Itävalta · Kazakstan² · Kreikka · Kroatia · Kypros¹ · Latvia · Liechtenstein · Liettua · Luxemburg · Makedonian tasavalta · Malta · Moldova · Monaco · Montenegro · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Romania · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovakia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Turkki² · Ukraina · Unkari · Valko-Venäjä · Vatikaanivaltio · Venäjä³ · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta (Englanti · Skotlanti · Pohjois-Irlanti · Wales)
1: Valtiot eivät ole Euroopassa, mutta lasketaan sen kulttuuripiiriin.
2: Osittain Euroopan puolella.
3: Pääosin Aasiassa
