Habsburg

Wikipedia
Ohjattu sivulta Habsburg-suku
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Habsburgien lippu. Käytetty myös Itävallan keisarikunnan lippuna vuoteen 1867 (Ausgleich).

Habsburg-suku on eräs merkittävimmistä eurooppalaisista historiallisista hallitsijasuvuista.

Tärkeimpiä Habsburgien hallitsijapaikkoja olivat:

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aargaun lähellä sijaitseva Habsburgien linna

Habsburg-suvun varhaisimpia juuria voidaan jäljittää 900-luvulle, jolloin sillä oli omistuksia nykyisen Sveitsin alueella. Sukunimi Habsburg on väännös suvun alkuperäisen sukulinnan, Sveitsissä lähellä Aargauta sijaitsevan, noin vuonna 1030 rakennetun Habichtsburgin (”haukkalinna”) nimestä. Vuonna 1111 kuollut Otto otti Habsburg-nimen linnan mukaan. 1200-luvulle asti Habsburgit olivat melko vähäpätöinen kreivillinen suku, joka hallitsi hajanaisia alueita Sveitsin ja Lothringenin alueilla.

Ratkaiseva käänne suvun historiassa tapahtui vuonna 1273, jolloin Rudolf Habsburgilainen valittiin Saksan kuninkaaksi. Köyhän Habsburg-suvun edustajan valitseminen kuninkaaksi oli kompromissiratkaisu tilanteessa, jossa pitkän interregnum-kauden jälkeen valtakunnalle haluttiin saada yleisesti hyväksytty hallitsija. Kuninkuuden suomin valtuuksin Rudolf läänitti pojilleen Albertille ja Rudolfille Itävallan herttuakunnan, jota hallinnut Babenberg-suku oli sammunut.

Habsburgit eivät onnistuneet pitämään kuninkuutta pysyvästi, mutta Itävallan herttuoiksi nouseminen takasi heille aseman mahtavimpien saksalaisten ruhtinaiden joukossa. Rudolf Habsburgilaisen pojanpojanpoika Rudolf IV otti asemaansa korostaakseen käyttöön arkkiherttuan arvonimen.

Habsburgien nousu mahtavuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habsburgien hallitsemat alueet vuoden 1547 Mühlbergin taistelun jälkeen. Lähde: The Cambridge Modern History Atlas (1912).
Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarien vaakunassa esillä hallitut alueet. Lähde: Johann Siebmacherin vaakunakirja vuodelta 1605.

Fredrik III Habsburg valittiin 1440 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi, ja hänestä alkoi 1700-luvun alkuun asti jatkunut katkeamaton linja Habsburg-keisareita.

Habsburgien laajentumispolitiikkaan kuului alusta asti alueiden hankkiminen naittamalla suvun jäseniä eri hallitsijasukuihin. Fredrik naitti poikansa Maksimilianin Burgundin herttuan Kaarle Rohkean tyttärelle Marialle, ja Kaarlen kuoltua Habsburgit perivät saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluneet Burgundin alueet, eli Franche-Comtén ja Alankomaat. Maksimilian I laajensi edelleen Habsburgien valtaa kahdella onnistuneella naimakaupalla. Hän naitti poikansa, arkkiherttua Filip Komean, Espanjan prinsessalle Johanna Mielipuolelle, jonka kautta Habsburgit perivät Espanjan ja eteläisen Italian. Lapsenlapsensa Ferdinandin ja Marian Maksimilian puolestaan naitti Böömin ja Unkarin kuninkaan Vladislav II:n lapsille, mikä takasi näiden alueiden periytymisen Habsburgeille. Nämä onnekkaat avioliitot synnyttivät lentävän lauseen: "Käykööt muut sotia, harrasta sinä, onnellinen Itävalta, naimakauppoja!" (lat. Bella gerant alii, tu felix Austria, nube!).

Filip Komean poika Kaarle V peri keisariksi noustessaan kaikki suvun omistukset: Itävallan, Unkarin, Böömin, Franche-Comtén, Alankomaat, Espanjan ja eteläisen Italian. Lisäksi valtakuntaan kuuluivat Espanjan siirtomaat. Tämä mahtava valtakunta pysyi kuitenkin yhden hallitsijan alaisuudessa vain sukupolven ajan.

Dynastian jakautuminen: Itävallan ja Espanjan Habsburgit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Kaarle V asetti veljensä Ferdinand I:n keisariksi ja poikansa Filip II:n Espanjan kuninkaaksi, suku jakautui kahteen haaraan: itävaltalaiseen ja espanjalaiseen. Itävallan Habsburgit kantoivat Saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruunua ja hallitsivat Itävaltaa, Böömiä ja Unkaria, kun taas Espanjan Habsburgit hallitsivat Espanjaa, Alankomaita, Espanjan omistuksia Italiassa ja ajoittain Portugalia.

Espanjan haaran valta kesti vajaan kahden vuosisadan verran. Viimeinen Espanjan Habsburg-kuningas Kaarle II kuoli vuonna 1700 jättämättä jälkeläisiä. Tämä aloitti Espanjan kruununperimyssodan, mikä päättyi Ranskan Bourbon-kuningassuvun nousemiseen Espanjan valtaistuimelle. Myös Itävallan Habsburg-suku katkesi, kun keisari Kaarle VI vuonna 1740 kuoli jättämättä miespuolista perillistä, mikä johti Itävallan kruununperimyssotiin. Kaarlen tyttärestä Maria Teresiasta tuli Itävallan, Unkarin ja Böömin hallitsija, ja hän kruunautti keisariksi aviomiehensä, Lothringenin herttuan Franz Stefanin. Maria Teresian ja Fransin liitosta syntyi Habsburg-Lothringenin suku.

Itävallan Habsburg-Lothringenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1806 Napoleon, joka oli kukistanut saksalaiset valtiot, lakkautti tuhatvuotisen Saksalais-roomalaisen keisarikunnan. Viimeinen saksalais-roomalainen keisari Frans II oli kuitenkin jo kaksi vuotta aiemmin muodostanut Habsburgien perintömaista uuden Itävallan keisarikunnan. Näin Habsburg-Lothringenit menettivät saksalais-roomalaisen keisariuden mutta jatkoivat Itävallan keisareina. Vuonna 1867 valtakunta muuttui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi ja Habsburg-Lothringenit jatkoivat sen hallitsemista kaksoisarvonimellä Itävallan keisari ja Unkarin kuningas.

11. lokakuuta 1918, ensimmäisessä maailmansodassa kärsityn häviön tuloksena, Itävalta-Unkarin viimeinen keisari Kaarle I luopui vallasta. Itävalta-Unkarin valtakunta pirstoutui ja Habsburg-Lothringenit karkoitettiin uudesta Itävallan tasavallasta. Suku on kuitenkin yhä elossa ja sen nykyinen päämies on Karl Habsburg-Lothringen, viimeisen keisarin Kaarle I:n pojanpoika.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]