Sisilian kuningaskunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Regnu di Sicilia
Sisilian kuningaskunta
11301816
Bandiera del Regno di Sicilia 4.svg   Armoiries Manfred de Sicile.svg
Sisilian lippu Sisilian vaakuna
Kingdom of Sicily 1154.svg
Sisilian kuningaskunta sen perustajan Roger II:n kuoleman aikaan vuonna 1154. Rajat säilyivät lähes muuttumattomina 700 vuotta.
Valtiomuoto Absoluuttinen monarkia
Kuningas Sisilian kuningas
Pääkaupunki Palermo
Uskonnot Roomalaiskatolisuus
Valuutta Sisilian piastra
Edeltäjä(t) Sisilian kreivikunta
Seuraaja(t) Napolin kuningaskunta (irtaantui Sisiliasta 1285)
Molempain Sisiliain kuningaskunta

Sisilian kuningaskunta (Italiaksi: Regno di Sicilia, Latinaksi: Regnum Siciliae, Katalaaniksi: Regne de Sicília, Sisiliaksi: Regnu di Sicilia) oli historiallinen valtio eteläisessä Italiassa. Sen perusti normannihallitsija Roger II vuonna 1130, ja valtio oli olemassa vuoteen 1861 asti. Sisilian kuningaskunta käsitti Sisilian pääsaaren lisäksi koko Mezzogiornon (Etelä-Italia), joskin toisinaan niemimaan alueita hallittiin Sisilian saaresta erillisinä. Sisilian kuningaskunnan kruunu joutui usein ulkopuolisen monarkin, kuten Espanjan kuninkaan tai Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin haltuun. Sisilian kuningaskunnan seuraaja, Molempain Sisiliain kuningaskunta, liitettiin lopulta Italiaan valtion yhdistyessä 1861.

Normanniaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apulian herttuan Vilhelm II:n kuoltua 1127 Sisilian kreivi Roger II yhdisti Apulian herttuakunnan ja Sisilian kreivikunnan. Roger II asettui tukemaan vastapaavi Anacletus II:sta ja sai tältä kruunauksen Sisilian kuninkaaksi joulupäivänä 1130. Roger taisteli seuraavan vuosikymmenen kuninkuuttaan vastustavia keisaria, paavia ja sisäisiä kapinallisia vastaan, mutta sai lopulta Mignanon rauhassa 1139 vahvistuksen kuninkuudelleen varsinaiselta paavilta. Keskitetyn hallinnon luonutta Rogeria seurasi hänen poikansa Vilhelm I Paha, joka murskasi aatelisten kapinat ja sai liikanimensä heitä tukeneilta kronikoitsijoilta.

Vilhelm I:n kuollessa 1166 hänen poikansa Vilhelm II oli vielä lapsi. Vilhelm II:n sijaishallitsijakauden aikana valtakunta ajautui kaaokseen, joka lähes kaatoi hallitsijasuvun. Lopulta järjestys kuitenkin palautui ja Vilhelmin kaksi vuosikymmentä kestänyttä hallitsijakautta pidetään lähes jatkuvana rauhan ja kukoistuksen aikana. Hänen kuolemansa ilman perillistä 1189 ajoi kuitenkin valtakunnan kaaokseen. Roger II:n tyttären Constancen nainut keisari Henrik VI valloitti kuningaskunnan ja kruunu siirtyi 1194 Hohenstaufen-suvulle. Hauteville-suvun verenperintö siirtyi kuitenkin Constancen kautta seuraavalle hallitsijalle, keisari Fredrik II:lle.

Hohenstaufenien kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmän keisarin Fredrik II:n valtaannousu lapsena Sisilian kuninkaaksi (nimellä Fredrik I) 1197 vaikutti suuresti Sisilian tulevaan historiaan. Maassa, joka oli perinteisesti monarkin keskitetysti hallitsema, aiheutti kuninkaan nuori ikä vakavan valtatyhjiön. Fredrik II:n sijaishallitsijat joutuivat sotimaan vallantavoittelija Briennen Walter III:sta ja tämän liittolaisia vastaan vuosina 1202-1207, kunnes Fredrikin asema oli turvattu.

Fredrik II rakensi lainsäädäntötyössä isoisänsä Roger II:n nk. Arianon käräjillä vuonna 1140 aloittamien lakireformien perustalle. Hänen tavoitteensa olivat nähtävillä jo Capuan käräjillä (1220), mutta saivat lopullisen muotonsa Melfin asetuksissa (tunnettu myös nimellä Liber Augustalis, 1231). Ne sisälsivät lakikokoelman, jotka tekivät Sisiliasta absoluuttisen monarkian, ensimmäisen keskitetyn valtion Euroopassa feodalismin synnyn jälkeen ja toimivat esimerkkeinä tulevalla lainsäädännölle. Liber Augustalis säilyi Sisilian lain pohjana vuoteen 1819.

Fredrik II rakennutti myös Castel del Monten ja vuonna 1224 perusti Napolin yliopiston (nykyisin Università Federico II), joka oli vuosisatoja ainoa yliopisto eteläisessä Italiassa.

Anjoun ja Aragonian kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hohenstaufenin ja paavin välinen riita johti vuonna 1226 Anjoun herttuan Kaarle I:n suorittamaan Sisilian valtaukseen. Ranskalaisen hallitusvallan ja verotuksen vastustus johti vuonna 1282 Sisilian iltamessuksi kutsuttuun kapinaan, jonka yhteydessä Aragonian Pedro III valloitti Sisilian. Syttynyt Sisilian iltamessun sota kesti vuonna 1302 solmittuun Caltabellottan rauhaan. Rauha jakoi Sisilian kuningaskunnan kahtia. Sisilian saari (jota kutsuttiin "Sisilian kuningaskunnaksi majakan takana") siirtyi Fredrik III:lle ja niemimaan alueet (joita kutsuttiin omana aikanaan Sisilian kuningaskunnaksi, mutta jota myöhemmät historioitsijat ovat kutsuneet Napolin kuningaskunnaksi) siirtyivät Kaarle II:lle.

Aragonian kuninkaiden sukulaiset hallitsivat Sisiliaa erillisenä kuningaskuntana vuoteen 1409, jonka jälkeen se liitettiin Aragonian kruunuun. Alfonso V yhdisti kaksi kuningaskuntaa väkivalloin piirittämällä ja valloittamalla Napolin 26. helmikuuta 1443. Jälleenyhdistyneen Sisilian kruunua hallitsivat Aragonian kuninkaat vuoteen 1516, jonka jälkeen se oli Espanjan kuninkailla vuoteen 1707. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarit pitivät kruunua vuosina 1707-1735, kunnes Parman herttua, myöhempi Espanjan kuningas Kaarle hyökkäsi Napoliin ja otti kruunun tittelinään "Kaarle VII, Napolin ja Sisilian kuningas". Hänen jälkeläisensä hallitsivat kuningaskuntaa Italian vuonna 1861 tapahtuneeseen yhdistymiseen asti. Vuosien 1816 ja 1861 välillä maa tunnettiin nimellä Molempain Sisiliain kuningaskunta.