AK-47
Sivulta puuttuu | AK-47 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | rynnäkkökivääri |
| Valmistaja | Ižhmash |
| Valmistusmaa |  Neuvostoliitto Venäjä |
| Valmistusvuodet | 1947 - |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 7,62×39 mm |
| Aseen pituus | 870 mm |
| Piipun pituus | 415 mm |
| Paino (tyhjänä) | 4,3 kg |
| Lipas | tanko- / rumpulipas |
| Kapasiteetti | 30/40/75 patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | n. 710 m/s |
| Tehokas kantama | n. 300-400 m |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 600 lks/min |
AK-47 Kalašnikov (ven. Автомат Калашникова (образца 1947 года), Avtomat Kalašnikova (obraztsa 1947 goda), 'Kalašnikovin rynnäkkökivääri (vuosimallia 1947)') on menestyksekäs neuvostoliittolainen rynnäkkökivääri, jonka suunnitteli Mihail Kalašnikov. Ase otettiin puna-armeijan käyttöön vuonna 1949.[1]
Nykyisin AK-47:n rakenteeseen perustuvat rynnäkkökiväärit ovat maailman yleisimpiä aseita.[2] AK-47-tyyppisten aseiden suosio perustuu niiden rakenteelliseen varmatoimisuuteen, helppoon huollettavuuteen ja edullisuuteen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Toisen maailmansodan aikana Mihail Kalašnikov alkoi kehittää Neuvostoliiton joukoille parempia jalkaväen aseita. Kehitystyön tulos oli sodan jälkeen vuonna 1947 esitelty AK-47 (Avtomat Kalašnikova malli 1947).[1] AK-47 hylkäsi perinteisen pitkän kivääripatruunan ja käytti uutta, vuoden 1943 mallia olevaa, muihin silloisiin patruunoihin verrattuna kevyttä 7,62×39 mm:n patruunaa. Tämä patruuna oli otettu jo aiemmin käyttöön Simonovin itselataavassa SKS-kiväärissä. Vaikka patruuna lyheni aiempaan, Mosin-Naganteissa käytettyyn reunakantaiseen 7,62×54R-patruunaan verrattuna huomattavasti, luodin lähtönopeus säilyi tehokkaalla, yli 700 m/s tasolla. Tuohon aikaan ymmärrettiin, että aseen ei tarvitse kantaa pidemmälle kuin sotilas pystyy yleensä taistelutilanteessa tähtäämään.
Ase ja sen 1959 käyttöön otettu AKM-malli (jonka runko on teräslevystä prässätty, kun taas AK-47:n runko on jyrsitty umpiteräksestä) oli Neuvostoliiton käytössä aina 1980-luvulle, jolloin se korvautui aseen 5,45×39 mm kaliiperisella muunnoksella AK-74, joskin nykyäänkin esimerkiksi Tšetšeniassa venäläiset käyttävät myös vanhoja AKM-kivääreitä. Pienempi kaliiperi ja siten kevyempiluotinen patruuna valittiin suuremman lähtönopeuden ja suoremman lentoradan saavuttamiseksi. Lisäksi 5,45-kaliiperien luotien pysäytystehoa pidettiin parempana johtuen pitkän luodin niin kutsutusta kaatumisesta maalissa ja nopean luodin kavitaatiosta, joka aiheutti laajemman ja repaleisemman haavakanavan. Myös huollon tarpeet patruunan keventymisen takia sekä patruunan hinta ovat vaikuttaneet valintaan. Lisäksi kevyempää luotia käyttävissä aseissa on pienempi rekyyli, ja ase on helpommin hallittavissa myös sarjatulella. Pienemmästä ruutitilavuudesta ja kevyen luodin mahdollistamasta nopeamman ruudin käytöstä syntyy myös pienempi ampujan viholliselle paljastava suuliekki.
[muokkaa] Ominaisuudet
AK-47:n liikkuvien osien käyttövoimana on ruutikaasujen paine. Se on toimintavarma ja helppo puhdistaa sekä korjata myös kenttäolosuhteissa. Aseessa on vakiona metallinen tai punaruskea bakeliittinen 30 patruunan tankolipas (RPK:n 40 panoksen tanko-, ja 75 panoksen rumpulipasta voidaan myös käyttää) ja sillä voidaan ampua sekä sarja-, että kertatulta.
[muokkaa] Tuotanto
AK-47 on maailman yleisin ampuma-ase. Sitä, ja sen valmistusluvattomia kopioita, on eri versioina valmistettu Neuvostoliitossa ja Venäjällä, Kiinassa sekä useissa muissa maissa yhteensä arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Kalašnikov-sarjan nykyinen virallinen valmistaja on Ižhmash Iževskissä.
Kalašnikovin perusrakenteeseen perustuu myös RPK-pikakivääri. Suomen maavoimien käyttämät RK 62, RK 95 TP, RK 72, RK 56 TP ja RK 54 ovat myös kehitetty AK-47:n pohjalta.
[muokkaa] Neuvostoliittolaiset ja venäläiset versiot
- AK-47 1948–51, 7,62×39 mm — Ensimmäiset mallit. Teräslevyrunko.[3]
- AK-47 1952, 7,62×39 mm — Jyrsitty runko, puiset tukkiosat. Piippu ja kaasumäntä ovat kromipinnoitetut korroosiokestävyyden lisäämiseksi. Paino 4,2 kg.[3]
- AKS-47 Metallisella MP-40 -konepistoolin mallisella taittotukilla varustettu versio, joka oli tarkoitettu lähinnä panssari- ja maahanlaskujoukkojen käyttöön.[3]
- RPK, 7,62×39 mm Pitemmällä piipulla ja haaratuella varustettu pikakivääriversio.[4]
- AKM, 7,62×39 mm — Yksinkertaistettu ja kevyempi versio AK-47:stä, jonka runko on prässätty ja niitattu teräslevystä. Ase on myös varustettu piipun nousua ehkäisevällä kompensaattorilla. Paino 3,61 kg.[3]
- AKMS, 7,62×39 mm — taittotukilla varustettu versio, joka oli tarkoitettu lähinnä panssari- ja maahanlaskujoukkojen käyttöön.[3]
- AK-74 -sarja, 5,45×39 mm[5]
- AK-100-sarja:
[muokkaa] AK-47 symbolina
Mosambikin lipussa on AK-47 symboloimassa maan itsenäisyyden alkuajan sotaisuutta, tosin viime aikoina on keskusteltu siitä, pitäisikö AK-47 poistaa lipusta, kun rauha on nyt palannut. AK-47 ei ole kuitenkaan ainoa kansallislipussa kuvattu nykyaikaiseksi määriteltävä ase, sillä Guatemalan lipussa on kuvattuna ristikkäin olevat kiväärit.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b http://kalashnikov.guns.ru/mk.html
- ↑ http://www.csae.ox.ac.uk/workingpapers/pdfs/2006-13text.pdf
- ↑ a b c d e http://world.guns.ru/assault/rus/ak-akm-e.html
- ↑ http://world.guns.ru/machine/rus/kalashnikov-rpk-e.html
- ↑ http://world.guns.ru/assault/rus/ak-74-e.html
- ↑ http://world.guns.ru/assault/rus/ak-101-e.html
- ↑ http://world.guns.ru/assault/rus/ak-103-e.html
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Chivers, C. J.: Aseiden ase: Kalasnikovin tarina. (The gun, 2010.) Suomentanut Mika Tiirinen. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6179-8.
- Salo, Pauli: Rynnäkkökivääri 7,62x39. 2. painos. Omakustanne, 2008. ISBN 978-952-92-1328-3.
[muokkaa] Aiheesta muualla
