AK-47
| AK-47 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | rynnäkkökivääri |
| Valmistaja | Ižhmash |
| Valmistusmaa |  Neuvostoliitto Venäjä |
| Valmistusvuodet | 1947– |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 7,62×39 mm |
| Aseen pituus | 870 mm |
| Piipun pituus | 415 mm |
| Paino (tyhjänä) | 4,3 kg |
| Lipas | tanko- / rumpulipas |
| Kapasiteetti | 30/40/75 patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | noin 710 m/s |
| Tehokas kantama | noin 300–400 m |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 600 lks/min |
AK-47 Kalašnikov (ven. Автомат Калашникова (образца 1947 года), Avtomat Kalašnikova [obraztsa 1947 goda], ’Kalašnikovin rynnäkkökivääri [vuosimallia 1947]’) on neuvostoliittolainen rynnäkkökivääri, jonka suunnitteli Mihail Kalašnikov. Ase otettiin puna-armeijan käyttöön vuonna 1949.[1]
Nykyisin AK-47:n rakenteeseen perustuvat rynnäkkökiväärit ovat maailman yleisimpiä aseita.[2] AK-47-tyyppisten aseiden suosio perustuu niiden rakenteelliseen varmatoimisuuteen, helppoon huollettavuuteen ja edullisuuteen.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Runsaasti kirjoitus- ja termivirheitä. |
AK-47:ää on sanottu Sturmgewehr 44:n kopioksi, mikä ei pidä paikkaansa, koska aseiden ulkonaisesta samankaltaisuudesta huolimatta aseiden koneistot ovat erilaiset. Neuvostoliitto sai Saksalta toisessa maailmansodassa sotasaaliiksi[3] Waltherin suunnittelemia MKb.42(W)[4] ja Haenelin suunnittelemia MKb.42(H)[5] -rynnäkkökivääreitä, jotka olivat myöhemmän Sturmgewehr 44:n edeltäjiä, sekä niiden 7.92 mm Kurz -patruunoita[6]. Kurz-patruuna oli pienempi kuin siihen aikaan yleensä käytetyt pitkät patruunat,[6] mikä mahdollisti aiempaa kevyemmän aseen suunnittelun ja metallin säästön patruunoita valmistettaessa.[7] Patruunan läpäisykyky oli silti kyllin hyvä.[8] Niinpä venäläiset loivat uuden M1943 patruunan[8] Kurz-patruunan tai tämän johdannaisen pohjalta.
Uuden aseen kehittelystä järjestettiin armeijan piirissä vuonna 1945 kilpailu,[9] [10] jossa suunnittelutoimistojen nimet oli salattu niin, ettei ylin johto suosisi tunnettuja asesuunnittelijoita kuten Fedor Tokarevia.[11]
Monien ajan aseiden[12] ja pohjalta tuli luoda kevyt, yksinkertainen[9] ja varmatoiminen ase jalkaväelle. Aseen tuli toimia luotettavasti pakkasessa, mudassa ja kosteissa rintamaoloissa. Sillä piti pystyä ampumaan konekiväärin tavoin, mutta yhden miehen voimin ja konepistoolia kauemmas.[9] Aseella ei tarvinnut ampua kauas, koska monissa taistelutilanteissa ei sellaista tarvittu.[7] Kehittelytyön alkuvaiheessa syntynyt Sudajev AS-44 oli sitä testanneiden sotilaiden mielestä hyvä, mutta liian painava.[13] Sudajev sairastui ja kuoli 1946, joten AS-44:n kehittely jäi kesken.
Eri suunnittelutoimistot rakensivat omat aseensa kilpailua varten. AK-47:n välittömiä edeltäjiä olivat muun muassa AK-46, AB-46.[14]
Kalašnikovin ehdotelma pääsi kilpailussa jatkoon Bulkinin ja Dementjevin aseiden kanssa.[15]
Seuraavan kierroksen voitti Mihail Kalašnikovin ehdotelma uudeksi aseeksi. Vaikka Kalašnikovia yleensä pidetään aseen keksijänä, niin AK-47 oli laajan, kymmenien ihmisten työn tulos[16]. Kalašnikov myönsi, että aseessa oli piirteitä muun muassa M1 Garandista ja Remington 8:sta, mutta kiisti ulkoasun tulevan Sturmgewehr 44:stä. Ase oli erilainen kuin Kalashnikovin ”ensimmäisen kierroksen” ase AK-46.[12] Zaitsev sanoi jälkeenpäin ehdottaneensa aseen suunnittelua uudelleen[17] ja ampumaradan majuri Ljuti ehdotti monia muutoksia aseeseen.[18] Kalašnikov ja Zaitsev päättivät tehdä Simonovin SKS:n ja Sudajevin AS-44:n mallin mukaan tehdä aseensa osista vain löyhästi yhteensopivia, niin että ase kestäisi likaantumista toisin kuin monet venäläisten ja läntisten asesuunnittelijoiden luomat aseet.[19] Vielä tärkeämpää oli se, että AK-47:ssä oli Bulkinin AB-46-ehdotuksen tavoin painava yhdistetty luisti-kaasumäntä.[20] Niinpä raskaat liikkuvat osat saattoivat kulkea liike-energian voimalla karstoittuneessa likaisessa aseessakin.[12]
Vuonna 1947 esitelty AK-47 (Avtomat Kalašnikova malli 1947).[1] hylkäsi perinteisen pitkän kivääripatruunan ja käytti uutta, vuoden 1943 mallia olevaa, muihin silloisiin patruunoihin verrattuna kevyttä 7,62×39 mm:n patruunaa. Tämä patruuna oli otettu jo aiemmin käyttöön Simonovin itselataavassa SKS-kiväärissä. Vaikka patruuna lyheni aiempaan, Mosin-Naganteissa käytettyyn reunakantaiseen 7,62×54R-patruunaan verrattuna huomattavasti, luodin lähtönopeus säilyi tehokkaalla, yli 700 m/s tasolla. Tuohon aikaan ymmärrettiin, että aseen ei tarvitse kantaa pidemmälle kuin sotilas pystyy yleensä taistelutilanteessa tähtäämään. Asetta työstettiin vielä kilpailun voittamisen jälkeenkin vuonna 1948 suunnittelutoimistoissa ennen massatuotantoa[21] ja paranneltu ase valittiin armeijan vakioaseeksi kesällä 1949.[22] Aseen tarkkuutta ei voitu parantaa.[21]
Lopullisesti AK-47 hyväksyttiin massatuotantoon vuonna 1949. Vaikka Neuvostoliitossa kehitettiinkin AK-47:stä hieman tarkempi ja halvempi Korobov TKB-517,[23] AK-47 jäi vakioaseeksi.
Ase ja sen 1959 käyttöön otettu AKM-malli (jonka runko on teräslevystä prässätty, kun taas AK-47:n runko on jyrsitty umpiteräksestä) oli Neuvostoliiton käytössä aina 1980-luvulle, jolloin se korvautui aseen 5,45×39 mm -kaliiperisella muunnoksella AK-74, joskin nykyäänkin esimerkiksi Tšetšeniassa venäläiset käyttävät myös vanhoja AKM-kivääreitä. Pienempi kaliiperi ja siten kevyempiluotinen patruuna valittiin suuremman lähtönopeuden ja suoremman lentoradan saavuttamiseksi. Lisäksi 5,45-kaliiperien luotien pysäytystehoa pidettiin parempana johtuen pitkän luodin niin kutsutusta kaatumisesta maalissa ja nopean luodin kavitaatiosta, joka aiheutti laajemman ja repaleisemman haavakanavan. Myös huollon tarpeet patruunan keventymisen takia sekä patruunan hinta vaikuttivat valintaan. Lisäksi kevyempää luotia käyttävissä aseissa on pienempi rekyyli, ja ase on helpommin hallittavissa myös sarjatulella. Pienemmästä ruutitilavuudesta ja kevyen luodin mahdollistamasta nopeamman ruudin käytöstä syntyy myös pienempi ampujan viholliselle paljastava suuliekki.
Ominaisuudet [muokkaa]
AK-47:n liikkuvien osien käyttövoimana on ruutikaasujen paine. Se on toimintavarma ja helppo puhdistaa sekä korjata myös kenttäolosuhteissa. Aseessa on vakiona metallinen tai punaruskea bakeliittinen 30 patruunan tankolipas (RPK:n 40 panoksen tanko-, ja 75 panoksen rumpulipasta voidaan myös käyttää) ja sillä voidaan ampua sekä sarja-, että kertatulta.
Tuotanto [muokkaa]
AK-47 on maailman yleisin ampuma-ase. Sitä, ja sen valmistusluvattomia kopioita, on eri versioina valmistettu Neuvostoliitossa ja Venäjällä, Kiinassa sekä useissa muissa maissa yhteensä arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Kalašnikov-sarjan nykyinen virallinen valmistaja on Ižhmash Iževskissä.
Kalašnikovin perusrakenteeseen perustuu myös RPK-pikakivääri. Suomen maavoimien käyttämät RK 62, RK 95 TP, RK 72, RK 56 TP ja RK 54 ovat myös kehitetty AK-47:n pohjalta.
Neuvostoliittolaiset ja venäläiset versiot [muokkaa]
- AK-47 1948–51, 7,62×39 mm — Ensimmäiset mallit. Teräslevyrunko.[24]
- AK-47 1952, 7,62×39 mm — Jyrsitty runko, puiset tukkiosat. Piippu ja kaasumäntä ovat kromipinnoitetut korroosiokestävyyden lisäämiseksi. Paino 4,2 kg.[24]
- AKS-47 Metallisella MP-40 -konepistoolin mallisella taittotukilla varustettu versio, joka oli tarkoitettu lähinnä panssari- ja maahanlaskujoukkojen käyttöön.[24]
- RPK, 7,62×39 mm Pitemmällä piipulla ja haaratuella varustettu pikakivääriversio.[25]
- AKM, 7,62×39 mm — Yksinkertaistettu ja kevyempi versio AK-47:stä, jonka runko on prässätty ja niitattu teräslevystä. Ase on myös varustettu piipun nousua ehkäisevällä kompensaattorilla. Paino 3,61 kg.[24]
- AKMS, 7,62×39 mm — taittotukilla varustettu versio, joka oli tarkoitettu lähinnä panssari- ja maahanlaskujoukkojen käyttöön.[24]
- AK-74 -sarja, 5,45×39 mm[26]
- AK-100-sarja:
AK-47 symbolina [muokkaa]
Mosambikin lipussa on AK-47 symboloimassa maan itsenäisyyden alkuajan sotaisuutta, tosin viime aikoina on keskusteltu siitä, pitäisikö AK-47 poistaa lipusta, kun rauha on nyt palannut. AK-47 ei ole kuitenkaan ainoa kansallislipussa kuvattu nykyaikaiseksi määriteltävä ase, sillä Guatemalan lipussa on kuvattuna ristikkäin olevat kiväärit.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b http://kalashnikov.guns.ru/mk.html
- ↑ http://www.csae.ox.ac.uk/workingpapers/pdfs/2006-13text.pdf
- ↑ Chivers 2011, s. 199
- ↑ http://world.guns.ru/assault/de/mkb42-w-e.html
- ↑ http://world.guns.ru/assault/de/mkb42-h-e.html
- ↑ a b Chivers 2011, s. 194
- ↑ a b Chivers 2011, s. 195, s. 201
- ↑ a b Chivers 2011, s. 200-201
- ↑ a b c Chivers 2011, s. 175
- ↑ Chivers 2011, s. 192
- ↑ Chivers 2011, s. 193, s. 192
- ↑ a b c Chivers 2011, s. 225
- ↑ Chivers 2011, s. 188
- ↑ Kalashnikov AK (AK-47) AKS, AKM and AKMS assault rifles (USSR) World Guns Modern Firearms Assault Rifles
- ↑ Chivers 2011, s. 224
- ↑ Chivers 2011, s. 185
- ↑ Chivers 2011, s. 227
- ↑ Chivers 2011, s. 228
- ↑ Chivers 2011, s. 223
- ↑ Chivers 2011, s. 225, s. 228, s. 229, s230
- ↑ a b Chivers 2011, s. 246
- ↑ Chivers 2011, s. 248
- ↑ Korobov TKB-517 assault rifle (USSR)
- ↑ a b c d e http://world.guns.ru/assault/rus/ak-akm-e.html
- ↑ http://world.guns.ru/machine/rus/kalashnikov-rpk-e.html
- ↑ http://world.guns.ru/assault/rus/ak-74-e.html
- ↑ http://world.guns.ru/assault/rus/ak-101-e.html
- ↑ http://world.guns.ru/assault/rus/ak-103-e.html
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Chivers, C. J.: Aseiden ase: Kalasnikovin tarina. (The gun, 2010.) Suomentanut Mika Tiirinen. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6179-8.
- Salo, Pauli: Rynnäkkökivääri 7,62x39. 2. painos. Omakustanne, 2008. ISBN 978-952-92-1328-3.
Aiheesta muualla [muokkaa]
