Kapetingit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan historia
Varhaishistoria
  Ranskan esihistoria
  Gallia
  Rooman Gallia (50 eaa.–486)
  Frankit
      Merovingit (481–751)
Ranska keskiajalla
  Karolingit (751–987)
  Kapetingit (987–1328)
  Valois-dynastia (1328–1498)
Esimoderni Ranska (1492–1792)
  Valois-Orléans (1498–1515)
  Valois-Angoulême (1515–1589)
  Bourbon-suku (1589–1792)
  Ranskan suuri vallankumous (1789)
Ranska 1800-luvulla
  Ensimmäinen tasavalta (1792–1804)
      Kansalliskokous (1792–1795)
      Direktorio (1795–1799)
      Konsulaatti (1799–1804)
  Ensimmäinen keisarikunta (1804–1814)
  Restauraatio (1814–1830)
  Heinäkuun vallankumous (1830)
  Heinäkuun monarkia (1830–1848)
  Helmikuun vallankumous (1848)
  Toinen tasavalta (1848–1852)
  Toinen keisarikunta (1852–1870)
  Kolmas tasavalta (1870–1940)
      Pariisin kommuuni (1871)
Nyky-Ranska
  Vichyn Ranska (1940–1944)
  Väliaikainen hallinto (1944–1946)
  Neljäs tasavalta (1946–1958)
  Viides tasavalta (1958–)

Kapetingit (ransk. Les Capétiens, virallisesti maison de France) on Euroopan vanhin ja laajin hallitsijasuku. Kapetingit muodostivat kolmannen ranskalaisten dynastian merovingien ja karolingien jälkeen.[1]

Kapetingien vaakuna

Dynastian yleisesti käytetty (vaikkakin epävirallinen) nimi Les Capetiens tulee sen kantaisäksi katsotulta ensimmäiseltä hallitsijalta Hugo I:ltä, jota kutsuttiin lisänimellä Capet hänen käyttämänsä kaavun mukaan.

Jo ennen Hugo Capet’a oli kaksi suvun jäsentä kuitenkin ollut Frankkien valtakunnan hallitsijana, Eudes I (noin 860898) ja Robert I (865923). He hallitsivat kahden karolingihallitsijan välissä. Hugo Capet'n edeltäjiä kutsuttiin Robertien-dynastiaksi.

Vuonna 987 tapahtuneesta Hugo Capet’n valinnasta ja voitelusta frankkien kuninkaaksi kapetingien dynastia hallitsi Ranskaa keskeytyksettä vuoteen 1792 eli Ranskan vallankumoukseen saakka. Kapetingien dynastian kausi Ranskan kuninkaina jaetaan kolmeen jaksoon. Suoraa kapetingien dynastiaa (888–1328) seurasi Valois-dynastia (1328–1589) ja sitä Bourbon-suku (1589–1792, 1814–1830).[1]

Ranskan lisäksi suvun jäsenet ovat hallinneet valtaistuimia monissa muissa maissa: Portugalin kuningaskunnassa, Bysantin valtakunnassa, Sisilian, Navarran, Unkarin ja Puolan kuningaskunnissa, Andorran herrakunnassa (tuleva ruhtinaskunta), Intian, Etrurian ja Molempain Sisiliain kuningaskunnissa, Parman ja Luccan herttuakunnista sekä Skotlannin kuningaskunnassa. Espanjassa ja Luxemburgissa suvun jälkeläiset ovat yhä valtaistuimella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 893. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.