Ludvig VI (Ranska)

Ranskan monarkia
Kapeting-dynastia
(suorat kapetingit)

Hugo Capet

Lapset:

• Robert II Hurskas

Robert II Hurskas

Lapset:

• Henrik I
• Robert I

Henrik I

Lapset:

• Filip I
• Hugo Magnus

Filip I

Lapset:

• Ludvig VI

Ludvig VI Paksu

Lapset:

• Ludvig VII
• Robert I

Ludvig VII Nuori

Lapset:

• Marie
• Alix de France
• Marguerite de France
• Adèle
• Filip II
• Agnes de France

Filip II Augustus

Lapset:

• Ludvig VIII

Ludvig VIII Leijona

Lapset:

• Ludvig IX Pyhä
• Robert I
• Alphonse
• Pyhä Ranskan Isabel
• Anjoun ja Sisilian Kaarle I

Ludvig IX Pyhä

Lapset:

• Filip III Rohkea
• Robert
• Ranskan Agnes

Filip III Rohkea

Lapset:

• Filip IV Kaunis
• Kaarle
• Louis
• Margareeta Ranskalainen

Filip IV Kaunis

Lapset:

• Ludvig X Itsepäinen
• Filip V Pitkä
• Isabella de France
• Kaarle IV Kaunis

Ludvig X Itsepäinen

Lapset:

• Johanna II
• Juhana I Postuumi

Juhana I Postuumi

Filip Pitkä V

Kaarle IV Kaunis

Ludvig VI Paksu (ransk. Louis VI Le Gros) (1. joulukuuta 1081 – 1. elokuuta 1137 Bérhizy-Saint-Pierren kuninkaallisessa linnassa) oli Ranskan kuningas vuodesta 1108 vuoteen 1137. Hän oli kapetingien dynastian suoran haaran viides hallitsija.

Elämäkerta

Ludvigin isä oli Filip I ja äiti Bertha Hollantilainen.

Ludvig VI:n lapsuus oli erityisen vaikea. Hänen äitipuolensa Bertrade de Montfort suorastaan inhosi häntä ja yritti jopa myrkyttää hänet. Isä Filip kohteli häntä julmasti, todennäköisesti juuri toisen vaimonsa yllyttämänä. Ludvigilla oli kuitenkin takanaan valtakunnan ylhäisten ja kirkon tuki, jotka pakottivat Filipin kiinnostumaan myös kuningaskunnan asioista. Ludvig kruunattiin poikkeuksellisesti Orléansissa 3. elokuuta 1108 vähän ennen isänsä kuolemaa, koska hänen velipuolensa olisi estänyt pääsyn Reimsiin. Luonnollisesti Reimsin arkkipiispa-herttua lähetti vastalausekirjeen, mutta se tuli liian myöhään.

Avioliitot

Vuonna 1104 Ludvig VI avioitui ensimmäisen kerran (tosin eräiden tutkijoiden mukaan kyseessä oli vain kihlautuminen, joka sekin on epävarmaa, sillä kaikki tiedot puolison/kihlatun jälkeläisen ja hänen puolisonsa suhteen ovat epävarmoja) Rochefortin kreivin Guy III:n ja tämän puolison Élisbath de Crécyn tyttären Lucienne de Rochefortin kanssa. Tästä liitosta syntyi lapsi:

• Isabelle de France (v. 1105-jälkeen 1175), aviossa vuonna 1110 erään serkkunsa Guillaume de Vermandoisin kanssa.

Ludvig VI:n ja Lucienne de Rochefortin yhteiselo, olipa se ollut avioliitto tai kihlaus, päättyi vuonna 1107. Syytä päättymiseen ei tiedetä. On muistettava, että tuona aikana ylimykselle riitti vain ilmoitus tai sopimus avioitumisesta. Kirkko pyrittiin pitämään tapahtumasta mahdollisimman kaukana. Joskin kaksinnaimista kirkko yritti estää pannaanjulistuksen avulla. Kuitenkin Ludvigin "hylkäämä" Lucienne avioitui melko välittömästi Guichard III de Beaujeun kanssa.

4. toukokuuta 1115 Ludvig VI avioitui Pariisissa toisen kerran. Nyt puolisoksi tuli Mauriennen kreivin Humbertin de Savoin (kuollut 1103) ja Gisèle de Bourgognen (noin 1070-jälkeen 1133) tytär Adèle de Savoie (noin 1100–1154). Tästä avioliitosta syntyi kahdeksan lasta:

• Philippe (1116–1131), kuoli pudottuaan hevosen selästä, eikä häntä pidä sekoittaa saman nimiseen veljeensä
• Louis VII Nuori (1120–1180), Ranskan kuningas
• Henri (1121–1175), Beauvaisin piispa-kreivi (1149–1161) myöhemmin Reimsin arkkipiispa-herttua (1161–1175)
• Hugues (1123, kuollut nuorena)
• Robert I Suuri (1123–1188), Dreuxin kreivi (1137–1184), Perchen kreivi vuoteen 1145, aviossa Hedwige d'Evreux (?–1152) kanssa, avioitui uudelleen Agnès de Baudementin (?-ap 1202) kanssa vuonna 1152
• Constance de France (1124–1180), avioitui vuonna 1140 Boulognen kreivi Eustache IV:n (1127–1153) kanssa, avioitui uudelleen Toulousen kreivi Raymond V:n (1134–1194) kanssa vuonna 1154
• Philippe (1125–1161), Pariisin piispa, ei pidä sekoittaa vanhempaan samannimiseen lapseen
• Pierre I de Courtenay (1125–1182), avioitui Élisabeth de Courtenayn (1135–1206), Courtenayn emännän kanssa noin vuonna 1152.

Hallitsija

Ludvig VI Paksu, myöhemmin tehdyn mielikuvitusmuotokuvan mukaan.

Ludvig VI Paksu, joka sai lisänimensä muhkeasta muodostaan ja hyvästä ruokahalustaan, vietti elämänsä hevosen selässä kierrellen omia suoria läänityksiään niitä tarkistamassa. Alueen vasallien käyttöön rakennetuista puolustustorneista, parhaana esimerkkinä Pontlhéryn torni, oli tullut ryöstelevien ryhmien turvapaikkoja ja siksi Ludvig määräsi ne purettaviksi ja tarvittaessa piirityksen ja sotatoimien avulla hän toteutti määräyksensä. Näin hänen johdollaan tehtiin kuninkaallisen läänitysalueen eri osiin myös eräänlaisia rangaistusretkiä, joiden avulla niskuroivat vasallit, joita oli melkoisen runsaasti, saatiin kunnioittamaan lääninherraansa.

Kaksi ensimmäistä hallitusvuottaan hän kärsi voutinsa Étinne de Garlanden uppiniskaisuudesta ja kun tämä oli vielä määrätty strategisesti keskeisiin paikkoihin, ongelma oli melkoinen. Bernard Clairvauxin ja Saint-Denisin apotin Sugerin avulla hän kuitenkin pääsi eroon tästä vaikeasta henkilöstä. Sugerin neuvosta hän myös eristi ylhäiset vasallit valtakunnan keskeisistä tehtävistä ja valitsi niihin yksinkertaisia tavallisia aatelisia tai jopa porvareita ja kirkonmiehiä. Näin nämä tehtävät lakkasivat olemasta perinnöllisiä.

Kaupungeille hän soi erivapauksia, joilla tuettiin ja rohkaistiin sekä teollisuutta että kaupankäyntiä. Jos Ludvig olikin innokas antamaan kunnallisia vapauksia ja vapauskirjoja, niin yleensä hän antoi ne lääninherrojensa tai kirkon alueelle, ei omalla alueellaan oleville.

Kun Ludvig VI Paksu oli saanut järjestykseen oman kuninkaallisen alueensa vasallit, hän halusi saada myös ns. suurvasallit kunnioittamaan kuninkaan asemaa. Hän onnistuikin alistamaan Champagnen, Akvitanian ja Flanderin kreivit tunnustamaan kuninkaan feodaalisen lääninherruuden, mutta 25 vuotta kestäneestä taistelusta huolimatta hän ei onnistunut erottamaan Normandian herttuakuntaa Englannin yhteydestä, joskin herttua (Englannin kuningas) tunnusti hänet lääniherrakseen herttuakunnan osalta.

Oriflamme

Oriflamme

Oriflamme (or-y-flamme) on Ranskan keskiaikainen sotalippu, joka toimi taistelussa kansakunnan yhtenäisyyden symbolina. Sen käyttöönotto merkitsi, että kaikkien kuninkaan omien maiden vasallien, kuten myös suurvasallien ja heidän vasalliensa, tuli kokoontua kuninkaan johdolla käytävään taisteluun. Saksalais-roomalaista keisaria vastaan käytävä taistelu oli juuri tällainen tilaisuus. Oriflammen noutaminen Saint-Denisin luostarin katedraalista oli juhlava ja suurta taistelua tietävä hetki.

Suunnattoman suuren armeijan johdossa kuningas lähti kohtaamaan keisari Henrik V:tä, joka oli myös Englannin kuninkaan vävy, jonka tarkoituksena oli valloittaa vuonna 1124 koko koillinen Ranska. Keisari kuitenkin järkyttyi vastapuolen armeijan koosta ja luovutti ilman taistelua. Yleensä historiankirjoituksessa tätä taistelematta jäänyttä taistelua pidetään ensimmäisenä ilmauksena ranskalaisesta kansallisesta yhtenäisyydestä.

Loppuvaiheet

Hallintonsa loppuvaiheessa Ludvig VI neuvotteli Sugerin avustamana ja välityksellä poikansa, kruununsa perijän Ludvigin avioliiton Akvitanian Eleonoran kanssa. Naimakauppa näytti kuninkaan vallan kannalta loistavalta, sillä Elenora oli isänsä ainoa lapsi ja näin laajat ja vauraat Akvitanian läänitykset siirtyisivät kruunun maiden yhteyteen. Tämän jälkeen kuninkaan omat maat laajenisivat käsittämään alueen Loire-joelta Pyreneiden vuoristoon. Asiat eivät kuitenkaan menneet aivan suunnitelmien mukaisesti.

Kuningas Ludvig VI Paksu kuoli Pariisissa 1. elokuuta 1137. Hän oli iältään 56-vuotias ja kovasti kansansa rakastama ja kaipaama.

Lähteet

• Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997–
• Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989–
• Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sekä Mémoires de Commines. 1996.
• Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.

Viitteet

Edeltäjä: Filip I

Ranskan kuningas

Seuraaja: Ludvig VII Nuori