Kaarle VII (Ranska)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean Fouquetin maalaama Kaarle VII:n muotokuva 1440-luvun jälkipuoliskolta.

Kaarle VII Voitokas (ransk. Charles VII, 22. helmikuuta 140322. heinäkuuta 1461) oli Valois-dynastiaan kuulunut Ranskan kuningas, joka hallitsi vuosina 1422–1461. Hänet tunnetaan Ranskassa myös lempinimillä Charles Le Bien-servi ("Hyvin palvellut Kaarle") ja Le Victorieux ("Voittoisa").[1]

Kaarle VII oli edellisen kuninkaan Kaarle VI:n vanhin poika, eli dauphin.[1] Tämän kuoltua vuonna 1422 Kaarle VII:n asema oli kruununtavoittelun kannalta hankala; Kaarle VI oli sopinut Troyes’n rauhansopimuksessa vuonna 1420, että Ranskan seuraavaksi kuninkaaksi tulisi Englannin kuninkaan Henrik V:n ja Valois’n Katariinan poika, joka oli syntynyt vuotta aiemmin.

Vaikka myös parlamentti oli vahvistanut sopimuksen, monet ranskalaiset katsoivat, että kyse oli vain Kaarle VI:n mielipuolisuuden synnyttämästä erheestä, jota ei tarvinnut noudattaa. Näin ajatteli etenkin Jeanne d’Arc, joka vuonna 1429 puoliväkisin ”raahasi” Kaarlen Reimsiin kruunattavaksi. Myös Englannin Henrik VI kruunattiin Ranskan kuninkaaksi vuonna 1431 Notre Damessa, mutta hän jäi varjohallitsijaksi. Kaarle VII:n kaudella Ranska valloitti takaisin Pariisin ja kaikki Englannin ranskalaiset alueet Calais’ta lukuun ottamatta.

Kaarle VII:n sotilaallisesti merkittävin uudistus oli vuoden 1445 asetus, jolla Ranskan armeija muuttui täysin kuninkaan johtamaksi ammattipohjaiseksi armeijaksi. Feodaalivelvollisuuden sijaan ritareille maksettiin nyt palkkaa, ja upseerien nimityksissä kiinnitettiin huomiota kyvykkyyteen enemmän kuin syntyperään. Sotilaskuria parannettiin ja taktiikoita uudistettiin niin, että Ranskan armeija oli 1440-luvun lopulle tultaessa joka suhteessa ylivoimainen verrattuna Englannin armeijaan.

Kaarle VII perusti myös Poitiers'n yliopiston vuonna 1432, ja hänen hallituskaudellaan kansalaisten vauraus lisääntyi. Vaikka häntä onkin joskus arvosteltu päättämättömyyden takia, hän onnistui parantamaan valtakunnan poliittista ja taloudellista asemaa huomattavan paljon lähes neljänkymmenen hallitusvuotensa aikana.

Ranskan monarkia
Kapetingi-dynastia
(Valois-haara)
France moderne.svg

Filip VI
Lapset
   Juhana II Hyvä
Juhana II
Lapset
   Kaarle V
   Ludvig I Anjoun kreivi
   Jean Berryn herttua
   Filip Burgundin herttua
Kaarle V
Lapset
   Kaarle VI
   Louis, Orléans’n herttua
Kaarle VI
Lapset
   Isabella de Valois
   Valois'n Katariina
   Kaarle VII
Kaarle VII
Lapset
   Ludvig XI
Ludvig XI
Lapset
   Kaarle VIII
Kaarle VIII

Kaarlen kuoltua valtaistuimelle nousi hänen poikansa Ludvig XI, joka oli jo isänsä elinaikana avoimesti noussut kapinaan tätä vastaan.

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle VII:n kruunajaisissa Kaarle VI:n kuoleman jälkeen käytettiin ensi kertaa tunnettua lausahdusta ”Kuningas on kuollut. Kauan eläköön kuningas!” (ransk. Le Roi est mort. Vive le Roi!).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valois-Orléans.gif
Edeltäjä:
Kaarle VI Rakastettu
Ranskan kuningas
1422–1461
Seuraaja:
Ludvig XI Harkitseva