Filip VI

Wikipedia
Ohjattu sivulta Filip VI (Ranska)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Ranskan kuningasta. Espanjan nykyisestä kuninkaasta kerrotaan artikkelissa Felipe VI.
Filip VI mahdollisesti aikalaistaiteilijan kuvaamana.
Ranskan monarkia
Kapetingi-dynastia
(Valois-haara)
France Ancient.svg

Filip VI
Lapset
   Juhana II Hyvä
Juhana II
Lapset
   Kaarle V
   Ludvig I Anjoun kreivi
   Jean Berryn herttua
   Filip Burgundin herttua
Kaarle V
Lapset
   Kaarle VI
   Louis, Orléans’n herttua
Kaarle VI
Lapset
   Isabella de Valois
   Catherine de Valois
   Kaarle VII
Kaarle VII
Lapset
   Ludvig XI
Ludvig XI
Lapset
   Kaarle VIII
Kaarle VIII

Filip VI (rans. Philippe VI de Valois ja Bien Fortuné tai Roi Trouvé (129322. elokuuta 1350) oli Ranskan kuningas vuodesta 1328 kuolemaansa asti sekä Anjoun, Mainen ja Valois'n kreivi (1325–1328). Hän oli Valois-dynastian ensimmäinen kuningas ja edeltäjiensä Ludvig X Itsepäisen, Filip V Pitkän ja Kaarle VII Kauniin serkku.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filipin isä oli kuningas Filip IV Kauniin veli Kaarlen ja hänen äitinsä oli Anjoun ja Mainen kreivitär Marguerite (1273–1299). Filipin isovanhempia olivat hänen isänsä puolelta kuningas Filip III Rohkea ja Aragonian Isabelle sekä äitinsä puolelta Napolin kuningas Kaarle II ja Unkarin Marie.

Nuoren Filipin kohdalla ei ollut mahdollista ajatella, että hän eräänä päivänä nousisi Ranskan valtaistuimelle, niin vahvalta näytti suorien Kapetingin perimys ja siten myös tulevaisuus. Häntä ei kasvatettu kuninkaaksi, vaan sotilaaksi, joka palveli uskollisesti läänitysherrojaan. Niin hän peri isänsä kuoleman jälleen tämän tittelit Anjoun, Mainen ja Valois'n kreivinä (1325–1328), joita hän ehti kantaa vain kolme vuotta ennen valtaistuimelle nousua.

Kuitenkin Kaarle IV Kauniin kuoltua valittiin Filip sijaishallitsijaksi vielä syntymättömän lapsen nimissä. Kun syntynyt lapsi oli tytär (Blanche), perimyskysymys oli jälleen avoinna. Froissart kertoo kronikassaan, että kuolinvuoteellaan Kaarle IV Kaunis olisi määrännyt, että jos syntyvä lapsi on tytär, niin valtakunnan paronien tuli kokoontua ja valita henkilö, jolla olisi oikeus kruunuun. päärit kokoontuivat helmikuussa vuonna 1328 ja valitsivat Valois’n Filipin sijaishallitsijaksi, kunnes kuningatar synnyttäisi lapsensa.

Uudelleen nämä paronit kokoontuivat kun kuningattaren synnyttämä lapsi oli tytär. Näin juhlallisessa kokouksessaan Reimsissä 29. huhtikuuta 1328 valitsivat Filipin kuninkaakseen, ja hän otti hallitsijanimekseen Filip VI. Taustalla oli pelko, jonka englantilainen ruhtinas herätti ranskalaisissa, ja he pitivät kotimaista ruhtinasta parempana. Toisaalta sijaishallitsijana toiminen oli vaikuttanut Filipin eduksi. Päärien päätös oli yksimielinen, eikä se järkyttänyt millään tavoin Ranskan kansaa, vaan oli jopa odotettu.

Filip VI voideltiin Reimsin katedraalissa 29. toukokuuta 1328 kaikkien päärien ja paronien läsnä ollessa. Juhlallisuudet olivat mahtavat, vaikka Flanderi epäröikin osallistumistaan, tiedettiinhän Flanderin tukeutuvan enemmän Englantiin kuin Ranskaan.

Valtaan noustessaan Filip VI oli 35-vuotias ja siten melkoisen iäkäs Kapetingin perimystradition mukaisesti. Ensimmäisenä virkatehtävänään hän pidätytti Pierre-Rémin, Montignyn herran, jonka kädet olivat käyneet liian syvälle valtion kirstussa.

Filip VI kuoli yöllä 22. elokuuta ja 23. elokuuta 1350 Coulombsäissä Nogent-le Roissa, todennäköisesti ruttoon. Hän oli pyytänyt poikaansa Juhana II seuraamaan hänen ristiretkeään englantilaisia vastaan.

Nousu valtaistuimelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Kaarle IV Kaunis vuonna 1328 kuoli, hänellä ei ollut miespuolista perillistä. Filip VI oli Filip III:n pojanpoikana vahva ehdokas kuninkaaksi, mutta kruunua tavoitteli myös Kaarlen sisar Ranskan Isabella, joka halusi kruunun pojalleen, silloin alaikäiselle Englannin Edvard III:lle.

Filip VI. Bibliothèque Nationale de France

Aikuistuttuaan Edvard III vannoi Filipille vasallinvalan Gascognen läänityksestä, mutta riitaantui tämän kanssa ja alkoi pian vaatia koko Ranskan kruunua. Vuonna 1337 hän tunkeutui Ranskaan ja satavuotinen sota alkoi. Ranska oli teoriassa voimasuhteissaan valtiona ylivoimainen Englannin vastatessa väkiluvultaan siihen aikaan vain ranskalaista herttuakuntaa, mutta ranskalaisten vanhanaikainen ritariarmeija kärsi murskaavan tappion englantilaisille jousimiehille Crécyssä ja Ranskan laivasto puolestaan Sluys'ssä. Vuonna 1348 iski musta surma, joka tappoi muutamassa vuodessa kolmanneksen maan väestöstä.

Ranskalaisille ei siis tullut kysymykseenkään Edvard III tulo tyhjälle valtaistuimelle. Tämä olisi saanut perimyksen äitinsä Isabellen kautta ja sen ranskalaiset tulkitsivat mahdottomaksi, että joku siirtäisi oikeuden, jota hänellä itsellään ei ole. Näin siis Filip VI oli ainoa mahdollinen Ranskan kruunun haltija.

Englantilaisille asia oli tietenkin päinvastoin. He tukivat Edvard III:ta ja heistä oli luonnollista, että läheisyys ratkaisisi perimyksen. Tosin he unohtivat Ludvig X Itsepäisen tyttären Johannan, joka olisi läheisempi sukulainen kuin Edvard III.

Vaikka Edvard III olikin vannonut vasallinvalansa Filip VI:lle, niin hän ajatteli kuitenkin koko valtaistuimen saamista omaan haltuunsa. Ja vuoteen 1337 seurasikin sarja jatkuvia ranskalais-englantilaisia yhteenottoja. Tuolloin näet Edvard III toimitti Lincolnin piispan mukana kirjeen Filip VI:lle. Kirjeessä Edvard III julistautui Ranskan kuninkaaksi. Siinä soivat sodan julistuksen äänet ja sitä seurasi sota, joka kesti sata vuotta.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip VI:n aikana Ranskaan liitettiin piskuinen Dauphinén saari Provencen rannikolta, joka oli sikäli mainittavaa, että se tuli kulkemaan perintönä kruununprinssille, jota alettiin sen vuoksi kutsua dauphiniksi (vrt. Englannin Walesin prinssi). Ensimmäinen Dauphin ja tuleva kuningas oli Filip VI:n poika Juhana II Hyvä.

Suuri ongelma on kuitenkin ns. musta surma, joka vuonna 1348 levittäytyi Ranskaan. Tämä rottien levittämä paiserutto tappoi miljoonia ranskalaisia, eräiden lähteiden mukaan jopa puolet valtakunnan väestöstä. Valtakunta ei ollut enää entisellään, sillä sen veronmaksukyky oli alentunut, kaupungit, kylät ja maaseutukin olivat autioituneet. Henkiin jääneille, toimeliaille ja aktiivisille yksilöille tämä tosin tarjosi jopa suuria mahdollisuuksia.

Vaimonsa kuolemasta huolimatta Filip jatkoi loistokkaan ja ylellisen elämänsä viettämistä, jota hän oli harrastanut valtakautensa alusta lähtien, vaikka valtakunnan kirstu oli tyhjä. Myöskään rutto ja sen myötä tulleet entistä suuremmat taloudelliset ongelmat eivät hillinneet hänen ja hovin ylenpalttista huvittelunhalua. Voidaan epäröimättä todeta, että viidessätoista vuodessa, vuoden 1337 jälkeen niin varakkaasta ja loistavasta Ranskasta oli tullut kurjuuden reunamilla kulkeva kansakunta.

Kuitenkin Filip VI:n hallituskauden aikana kuninkaallinen alue laajeni Champagen kreivikunnalla, joka Navarran Johanna II:lle korvattiin alueluovutuksina muualta. Tämän lisäksi Brien, Dauphinén ja Montpellier’in alueet liitettiin kuninkaan hallituksen alaisuuteen. Kuitenkin verot olivat suurin ongelma ja pohjoisen sekä etelän säätypäivät, näin ne kasvattivat myös valtaansa, vain hyvin vastustellen suostuivat uusiin veroihin, jolla rahoitettiin sotamenoja.

Filip VI vastaanottaa Edvard III uskollisuudenlupauksen. Ranskan suuri kronikka n. 1400-luku.

Kiista kruunusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip VI oli hallitsija, jonka valtakausi oli täynnä onnettomuuksia. Kansakuntaa vainosivat pahimmillaan sekä paiserutto eli Musta surma että englantilaiset liittolaisineen. Ruton torjumiseksi ihmisten keinot olivat vähäisiä, mutta englantilaisten kanssa pyrittiin taistelemaan.

Englantilaisten toimintojen alkuperä oli tietenkin heidän kuninkaansa Edvard III halu ja into Ranskan kuninkaankruunuun. Ranskalainen prinsessa ja Filip IV Kauniin tytär Isabelle, josta oli tullut Edvard III äiti, vaikutti poikansa mielipiteisiin ja korosti poikansa oikeutta Ranskan valtaistuimeen. Tämän lisäksi myös muut henkilöt vaikuttivat voimakkaasta Edvard III mielipiteisiin Ranskan kruunun saamisesta. Tällainen henkilö oli eritoten Artois’n kreivi Robert.

Artois’n Robert oli estetty saamasta isänsä jälkeen Artois’n kreivikuntaa perintönä itselleen. Isä oli kuollut ennen pojan syntymään. Perintö oli mennyt isän siskolle, Burgundin herttuattarelle. Tämä tuomio tapahtui jo Filip IV Kauniin aikana. Kun lisäksi kuninkaan pojat olivat sidoksissa Burgundin herttuakuntaan, niin hallitsija ajoi tässä omaa etuaan. Olihan kreivikunta mahdollisesti tulossa takaisin kuninkaallisen perheen piiriin. Uuden kuninkaan Filip VI aikana Robert aloitti uuden prosessin oikeuksiensa puolesta. Tämän hän kuitenkin hävisi käytettyään väärennettyjä asiapapereita. Filip VI julisti Robertin valtakunnan viholliseksi, ja näin hän joutui pakenemaan Englannin kuninkaan suojiin ja tuli tämän henkilökohtaiseksi ystäväksi. Oli itsestään selvää, että Robert käytti itseään esimerkkinä, kuinka perimyksessä voidaan noudattaa myös naislinjaa, vaikka edesmenneellä on postuumina syntynyt poikalapsi. Tämä lisäsi Edvard III intoa vaati entistä suuremmalla innolla itselleen Ranskan kruunua.

Edvard III ei ollut unohtanut eikä anteeksi antanut sitä, että hänet pakotettiin vuonna 1331 vannomaan vasallinvala Ranskan Filip VI:lle. Näin kahden kansakunnan väliset yhteenotot alkoivat keväälle 1337. Bretagnessa käydyssä kahakassa Robert d’Artois haavoittui kuolettavasti, ja hänet haudattiin St Paulin katedraaliin Lontoossa.

Sotilaallisesta menestyksestään huolestunut Filip VI valmisteli laivastoaan maihinnousua varten. Hänen laivastonsa kuitenkin tuhottiin täydellisesti Sluysin meritaistelussa Flanderin rannikolla. Ilman laivastoa Filip VI:n täytyi tyytyä maalla tapahtuviin taisteluihin. Edvard III nousi maihin Normandiassa ja eteni vastarinnatta Pariisin porteille, sillä hän oli harhautushyökkäyksellä houkutellut Filip VI:n armeijoineen etelään. Filip saavutti Edvardin joukot ja seuranneessa Crécyn taistelussa 26. elokuuta 1346 englantilaiset jousimiehet ja jalkautuneet ritarit löivät raskaasti aseistetun ranskalaisaateliston ratsuväen.

Lyhyt kronologia Filip VI:n hallituskaudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

29–05-1328 Filip VI:n voitelu Reimsissä
24–08-1328 Voitto flaameista Casselissa
06–06-1329 Edvard III vannoo uskollisuudenvalan Filip VI Guyennen herttuakunnasta
24–05-1337 Filip VI takavarikoi Guyennen herttuakunnan Edvard III:lta
07–10-1337 Edvard III vaatii itselleen Ranskan kruunua
01–11-1337 Edvard III julista vaatimuksesta ja Satavuotinen sota alkaa
20–09-1339 Edvard tulee Flanderin Cambraisis’hin armeijansa kanssa
09–10-1339 Edvard III tulee Ranskan maaperälle armeijansa kanssa
24–10-1339 Edvard III peräytyy armeijoineen Ranskasta
24–06-1340 Ranskan laivaston totaallinen tuhoaminen Sluysin taistelussa
23–09-1340 Esplechin-sur-Escaut’n välirauha
318–08-1342 Englantilaisten vahvistusten saapuminen Brestiin, Charles de Blois lopettaa piirityksen
30–09-1342 Charles de Blois’n armeijan tappio englantilaisille Morlaix’n edustalla
19–01-1343 Malestroit’n välirauha
26–09-1345 Jean de Montfort kuolee ja hänen poikansa Jean perii Bretagnen herttuakunnan
07–06-1346 Edvard III noudee maihin Normandiassa
26–08-1346 Crécyn taistelu, jossa ranskalaiset kärsivät totaalisen tappion englantilaisille joukoille
04–08-1347 Edvard III valloittaa Calais’n
28–09-1347 Välirauha

Avioliitot ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip VI avioitui kesäkuussa 1313 Burgundin Johannan (1293–1348) kanssa. Tämä ensimmäinen puoliso kuoli todennäköisesti ruttoon, joka tuolloin raivosi Ranskassa. Tämä oli Burgundin herttuan Robert II ja Ranskan prinsessan Agnesin tytär, Agnes oli puolestaan kuningas Ludvig IX Pyhän nuorin tytär.

Heillä oli lapset:

Läheistä riippuen mainitaan, että Filip VI avioitui toisen kerran 19. tammikuuta tai 29. tammikuuta 1348, siis jopa vain kuukauden leskeyden jälkeen. Nyt puolisona oli nuori Navarran Blanche (1333-1398). Tämä oli Evreux’n kreivin Filippen (1319-1343) ja Navarran kuningattaren Johannan II (1311-1349) tytär. Tästä avioliitosta syntyi yksi postuumi tytär.

  • Jeanne (13511371), joka kihlattiin vuonna 1371 Girondan herttuan ja Aragonian ja Valencen kuninkaan Juan I:n (1350-1395) kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Filip VI.
  • Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l’Histoire, 1997.
  • Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
  • Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
  • Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France
Ranskanvanhavaakuna.gif
Edeltäjä:
Kaarle IV Kaunis
Ranskan kuningas
 
Seuraaja:
Juhana II Hyvä