Reims

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reims
vaakuna sijainti
Sijainti 49°15′30″N, 4°02′00″E
Valtio Ranska
departementti Marne (departementti)
Perustamisvuosi -
Väkiluku 187 206 (1999)
Pinta-ala 46,9 km² km²
Väestötiheys 3 990 as./km²
Korkeus 80 m
Kaupunginjohtaja Jean-Louis Schneiter
Sivusto ville-reims.com

Reims on kaupunki Koillis-Ranskassa, 160 kilometriä Pariisista. Reimsin historia ulottuu Rooman valtakuntaan. Reimsissä on 187 000 asukasta (1999)

Sisällysluettelo

[muokkaa] Maantiede

Reims sijaitsee Marnen departementissa Champagne-Ardennen alueella. Reims sijaitsee tasangollsa Vesle-joen rannalla ja Aisnen ja Marnen yhdistävän kanaalin rannalla. Kaupungin etelä ja länsipuolella kohoavat ”Reimsin vuoret” ja viiniviljemiin peittyneet kukkulat.

[muokkaa] Historia

Ennen kuin roomalaiset valtasivat Reimsin (silloin Durocortorum), Reims oli remien pääkaupunki, mistä Reims on saanut nimensä. Remit antautuivat vapaaehtoisesti Roomalaisiille ja uskollisuutensa ansiosta heillä oli erityisasema valloittajien silmissä.

900-lukuun mennessä Reimsistä oli tullut sivistyksen keskus. Arkkipiispa Adalberon ja munkki Gerpert (myöhemmin paavi Sylvester II) olivat perustaneet kaupunkiin kouluja ja Adalberon oli myös nostattamassa vallankumousta, joka nosti kapetingit valtaan ja syrjäytti karolingit.

Reimsin arkkipiispojen tärkein etuoikeus oli Ranskan kuninkaiden voitelu. Tapaa noudatettiin vain muutamaa tapausta lukuun ottamatta yli 700 vuoden aikana. Troyesin rauhansopimuksessa vuonna 1420 Reims annettiin Englannille, joka oli yrittänyt vallata kaupungin jo vuonna 1360. Jeanne d'Arcin lähestyminen karkotti Englantilaiset Reimsistä, minkä ansiosta Kaarle VII voitiin voidella tuomiokirkossa 1429. Vuonna 1585 Reims liittyi katolisen liigan puolelle, mutta antautui Henrik IV:lle 1590 Ivryn taistelun jälkeen.

Ranskan–Preussin sodassa 18701871 saksalaiset sijoittivat Reimsiin kenraalikuvernöörin päämajan. Sodan aikana kaupunki köyhtyi armeijan tekemien pakkoluovutusten takia.

Kaupunki tuhoutui pahoin ensimmäisessä maailmansodassa. Katedraali, Taun palatsi ja Pyhän Remin luostari vaurioituivat, mutta ne restauroitiin. Jäljelle jääneet rakennukset ja Rooman ajan rauniot muodostavat vaikuttavat kokonaisuuden.

Toisessa maailmansodassa saksalaiset antautuivat ehdoitta Reimsissä 7. toukokuuta 1945.

[muokkaa] Nähtävyyksiä

Notre-Dame de Reims, Pyhän Remin luostari ja Taun palatsi lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1991.

[muokkaa] Reimsin tuomiokirkko

Notre-Dame de Reims
Notre-Dame de Reims

Reims on tunnettu tuomiokirkostaan (Notre-Dame de Reims), jossa Ranskan kuninkaat kruunattiin ja voideltiin. Tuomikirkko on peräisin 1200-luvulta. Sitä alettiin rakentaa vuonna 1211.

Tuomikirkolle on ominaista yhtenäinen tyyli, joka on onnistuttu luomaan siitä huolimatta, että kirkon rakennustyöt ajoittuvat kahdelle vuosisadalle. Sitä koristavien patsaiden määrä on suurempi kuin kaikkien eurooppalaisten tuomiokirkkojen yhteen laskettu patsaiden määrä.

[muokkaa] Taun palatsi

Taun palatsi
Taun palatsi

Taun palatsi on rakennettu vuosina 14981509 ja osittain uudelleenrakennettu vuonna 1675. Kuninkaat asuivat Taun palatsissa, kun he tulivat Reimsiin kruunattaviksi. Kuninkaalliset pidot pidettiin Taun salissa (Salle de Tau), jossa on 1400-luvulta peräisin oleva valtava savupiippu, Reimsin arkkipiispojen riipuskorut sekä 14 Reimsissä kruunatun kuninkaan muotokuvat.

[muokkaa] Porte de Mars

Reimsin vanhin monumentti on Porte de Mars (Marsin portti), 35 metriä pitkä ja 13 metriä korkea triumfikaari. Tarinan mukaan remit pystyttivät sen Augustuksen kunniaksi, kun Marcus Vipsanius Agrippa sai valmiiksi kaupunkiin johtavat tiet 1. vuosisadalla eaa. Luultavasti Porte de Mars on kuitenkin toiselta tai kolmannelta vuosisadalta.

[muokkaa] Viinit

Reims on yksi samppanjan tuotannon keskuksista. Monella suurimmista shampanjan tuottajista (les grandes marques) on pääkonttori Reimsissä ja useimpiin niihin pääsee tutustumiskierroksille. Samppanjaa kypsytetään kalkkiin louhituissa luolissa ja tunneleissa, joista osa on tehty Rooman valtakunnan aikana.

Henkilökohtaiset työkalut