Notre-Damen katedraali (Reims)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Näkymä katedraallin pääjulkisivusta.

Reimsin Notre-Damen katedraali on Ranskassa Reimsissä sijaitseva katedraali. Sen rakentaminen aloitettiin 1211, eli Pariisin Notre-Damen (aloitettu 1163) ja Chartresin Notre-Damen (1194) jälkeen, mutta aiemmin kuin Amiensin (1220), Beauvaisin (1225) ja Strasbourgin (n. 1235) katedraalit [1]. Rakennus on goottilaisen arkkitehtuurin keskeinen luomus Ranskassa ja se on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon. Reimsin katedraali oli ennen vuonna 1789 tapahtunutta Ranskan suurta vallankumousta Ranskan kuninkaiden voitelukirkko.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen katedraali kaupunkiin nousi jo 400-luvulla piispa pyhän Nicaisen toimesta. Paikka oli entinen gallo-romaanisen kylpylän paikalla. Jo tuolloin katedraali omistettiin Pyhällä Neitseelle. Rakennus koki myös Frankkien hallitsijan Klodovigin kasteen vuonna 498, jonka suoritti arkkipiispa pyhä Remi. Vuonna 816 Kaarle Suuren poika Ludvig I Hurskas valitsi Reimsin paikaksi keisariksi kruunaamistaan varten. Pyhän Ampullin arvostus ja Reimsin arkkipiispojen vahva poliittinen asema vaikuttivat siihen, että Henrik I:stä lähtien Ranskan monarkit voideltiin juuri Reimsissä.

Vuonna 1211, 6. toukokuuta Reimsin arkkipiispa ja herttua Aubry de Humbert aloitti uuden katedraalin rakentamisen kaupunkiin. Sen oli tarkoitus korvata vanha, karolingiajan katedraali, joka oli tuhoutunut tulipalossa edellisenä vuonna[1]. Rakentaminen oli neljän toisiaan seuranneen arkkitehdin työtä. He olivat Jean d'Orbais, Jean-le-Loup, Gaucher de Reims sekä Bernard de Soissons. Tämän suuren työmaan rakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1275.

Rakennuksen ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katedraalin sisäänkäynti sisäpuolelta
Reimsin katedraalin pohjapiirros

Koko kirkkorakennuksen tyyli on yhtenäinen. Kirkkolaivan korkeus kaariholvistossa on 30 metriä, joka jää jälkeen Amiensin ja Beauvaisin katedraalin holvien korkeudesta. Yleisvaikutelma ulkoapäin rakennusta katsellessa on sama kuin yleensä suurten goottilaisten rakennusten kohdalla: kuin suuri hyppy kohden taivaita. Kaksi läntisen päädyn tornia ovat vailla piikkikärkeä, mutta siitäkin huolimatta ne ulottuvat jopa 82 metrin korkeuteen. Rakennuksen korkein paikka on enkelitornin enkeli, joka kurottautuu 87 metrin korkeuteen.lähde?

Veistokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katedraalin patsaita on 2303. Eurooppalaisista kirkoista vain Chartresin katedraalissa on enemmän.lähde? Myös rakennuksen sisäpuolisessa julkisivussa on pieniä patsaita, joiden joukossa on kuuluisa "Ritarin ehtoollinen".

Viidenkymmenen metrin korkeudella maan pinnasta sijaitsee kuninkaiden kuvien kokoelma ja sen keskustassa on Klodovig. Alemmalla tasolla on kertomus Davidin taistelusta Goljatia vastaan ja pääportin kohdalla Neitsyen kruunaus.

Sotavahingot ja entisöinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räjähdys kirkon rakenteissa ensimmäisessä maailmansodassa

Reimsin Notre-Damen katedraalia pidetään "marttyyri"-kirkkona, koska heti ensimmäisen maailmansodan alettua saksalaisten tykkituli pommitti rakennusta. Pohjoisen tornin ympärille jääneet rakennustelineet syttyivät ja palo pääsi leviämään koko rakennukseen ja eritoten sen puurakenteisiin. Myös lyijylevyistä tehty katto suli kokonaisuudessaan syntyneestä kuumuudesta. Sulaneen katon lyijy virtasi kaduilla. Asukkaat keräsivät sen talteen ja rauhan tultua käyttivät uudelleen samaan tarkoitukseen.

Henri Deneux johti katedraalin entisöintiä. Hän oli syntyisin Reimsin kaupungista ja Ranskan historiallisten monumenttien yliarkkitehti. Amerikkalaisten rahoittajien, erityisesti Rockefellerien perheen, avulla työt saatiin käynnistettyä vuonna 1919. Työt jatkuvat yhä.

Tammiset kuorirakenteet, jotka siis tuhoutuivat, on korvattu uudella rakenteella, joka on kevyttä ja palamatonta. Se muodostuu pienistä raudoitetuista betonielementeistä, jotka on yhdistetty toisiinsa tammikiiloilla, jotta rakenteesta tulee joustavampi. Deneux sai ajatuksen 1500-luvun arkkitehdin Philibert Delormen rakennelmista. Rakenne on vähän tilaa vievä ja sallii suurten pintojen käytön, mutta valitettavasti tekniikka ei sovellu käytettäväksi kaarirakennelmien yläpuolisiin rakenneosiin.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reimsin Notre-Damen katedraalissa on läntisen julkisivun yläosassa olevan ruusuikkunan lisäksi suuri ruusuikkuna myös pääportaalissa ovien yläpuolella (tympanon-osassa). Se on harvinaista, ehkä ainutlaatuista. Yleensä ovien yläpuolinen tila on veistoksin koristeltu umpiseinä tai muunlaista ikkunaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Toim. Toman, Rolf: The Art of Gothic. Köln, Saksa: Könemann Verlagsgesellschaft mbH, 1998. ISBN 3-8290-1741-3. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]