Saksan–Ranskan sota

Wikipedia
Ohjattu sivulta Saksan-Ranskan sota
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bazeilles'n taistelu 1. syyskuuta 1870
Napoleon III antautui, mutta pariisilaiset eivät luovuttaneet. Opiskelijat lähdössä miehittämään puolustusasemia.

Saksan–Ranskan sota (myös Ranskan–Preussin sota) oli Ranskan keisarikunnan ja Preussin johtaman Pohjois-Saksan liiton välillä 19. heinäkuuta 187010. toukokuuta 1871 käyty sota, joka johti Ranskan tappion myötä Saksan yhdistymiseen ja Ranskan toisen keisarikunnan kukistumiseen. Preussin liittoumassa olivat pohjoissaksalaisten lisäksi mukana myös eteläsaksalaiset valtiot Baden, Baijeri ja Württemberg eli todellisuudessa Ranska soti alusta alkaen koko Saksaa vastaan. Saksan keisarikunta perustettiin sodan aikana Versailles’ssa 18. tammikuuta 1871. Sodan päättänyt Frankfurtin rauhansopimus allekirjoitettiin yhdistyneen Saksan ja Ranskan kesken.

Sodan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska aloitti sodan tarkoituksenaan laajentaa alueitaan Belgiaan, Luxemburgiin ja Saksan länsiosiin. Preussin pääministeri Otto von Bismarck oli aiemmin provosoinut Ranskaa voimakkaasti, koska hän uskoi Ranskan aloittaman sodan avulla pystyvänsä toteuttamaan monien saksalaisten haaveet yhtenäisestä, Preussin johtamasta Saksan kansallisvaltiosta.

Sodan ratkaisutaistelu käytiin Sedanissa 1. syyskuuta 1870. Saksalaiset voittivat taistelun, ja Ranskan keisari Napoleon III joutui vangiksi. Keisarin kukistumisen jälkeen julistettu Ranskan kolmas tasavalta päätti kuitenkin jatkaa taistelua, ja Pariisi antautui vasta neljä kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen tammikuussa 1871. Preussin ja sen liittolaisten voitto johti Saksan keisarikunnan perustamiseen Versailles’ssa 8. tammikuuta 1871.

Ranskassa tappio johti sisäpoliittiseen mullistukseen. Sodan hävinnyt keisari Napoleon III luopui kruunustaan ja pakeni maasta, jolloin monarkia Ranskassa lopullisesti kukistui. Sodan jälkimainingeissa maaliskuussa 1871 nuorta kolmatta tasavaltaa vastustamaan noussut kapinaliike, Pariisin kommuuni, on lyhytikäisyydestään ja kaoottisuudestaan huolimatta toiminut yhtenä esikuvana monille myöhemmille vallankumouksellisille.

Sotilaallisessa mielessä sota osoitti armeijan yleisesikunnan tarpeellisuuden ja keskitetyn sodanjohdon tehokkuuden yhdistettynä rautateiden ja lennättimen luomiin hyviin yhteyksiin.

Frankfurtin rauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välirauha sodan osapuolten välillä solmittiin Versailles’ssa 26. helmikuuta ja lopullinen rauha Frankfurtissa 10. toukokuuta 1871. 1700-luvulta asti kokonaan Ranskaan kuuluneet, mutta kieleltään saksalaiset Elsass ja osa Lothringenia liitettiin Saksan keisarikuntaan Elsass-Lothringenin valtakunnanmaana (saks. Reichsland Elsaß-Lothringen) Bismarckin vastustuksesta huolimatta. Ranska määrättiin myös maksamaan huomattavat sotakorvaukset. Sodan jälkeen noin 50 000 ihmistä muutti Saksaan liitetyiltä alueilta Ranskaan. Elsassin ja Lothringenin menetys loukkasi ranskalaisten kansallistuntoa, eikä rauhaa siellä pidetty pysyvänä. Sodan synnyttämän katkeruuden voidaankin katsoa vaikuttaneen merkittävästi ensimmäisen maailmansodan syttymiseen vajaa puoli vuosisataa myöhemmin.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan–Ranskan sota.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.