François Achille Bazaine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kenraali François Achille Bazaine Meksikon sotaretken aikana, Jean-Adolphe Beaucén maalaama muotokuva.

François Achille Bazaine (13. helmikuuta 1811 Versailles28. syyskuuta 1888 Madrid, Espanja)[1] oli ranskalainen marsalkka, joka muistetaan parhaiten antautumisestaan saksalaisille Metzissä Ranskan–Saksan sodan aikana lokakuussa 1870.

Bazaine liittyi vapaaehtoisena Ranskan armeijaan vuonna 1831 ja valmistui kahden vuoden kuluttua vänrikiksi. Hän palveli Algeriassa ja Espanjassa ja yleni vuoteen 1854 mennessä everstiksi. Krimin sodassa hän toimi aluksi prikaatinkomentajana kunnes hänet 1855 ylennettiin kenraalimajuriksi ja nimitettiin Sevastopolin kuvernööriksi. Vuonna 1859 Italiassa käydyssä sodassa Itävaltaa vastaan Bazaine johti Solferinon valtausta 24. kesäkuuta. Vuonna 1863 hän osallistui Ranskan sotaretkeen Meksikossa ja valattuaan Pueblan sai nimityksen Meksikossa olleiden ranskalaisten sotajoukkojen komentajaksi. Seuraavan vuoden syyskuussa hänet ylennettiin marsalkaksi.[1][2] Meksikossa Bazaine kohteli ankarasti ranskalaisia vastaan sotineita tasavaltalaisia ja päätyi kilpailemaan vallasta keisari Maksimilianin kanssa. Bazaine toi lopulta Ranskan joukot Meksikosta takaisin kotimaahan vuonna 1867.[2]

Ranskan–Saksan sodassa Bazaine toimi alkuun kolmannen armeijakunnan komentajana, mutta pian ensimmäisten taisteluiden jälkeen hänet nimitettiin ylipäälliköksi 13. elokuuta 1870. Hän hän otti henkilökohtaiseen komentoonsa Reinin armeijan eli Ranskan armeijan vasemman siiven. Ollessaan matkalla kohti Verdunia Bazainen joukot joutuivat pian ankariin taisteluihin Metzin ympäristössä.[2][1] Bazaine itse haavoittui ensin 14. elokuuta Bornyn taistelussa, mitä seurasivat ratkaisemattomat taistelut Mars-la-Tourissa ja Gravelottessa 16.–18. elokuuta. Viimeksi mainitun taistelun jälkeen hän luopui yrityksestään murtautua länteen ja perääntyi sen sijaan armeijoineen Metzin linnoitukseen, jossa jäi pian saksalaisten saartamaksi. Ranskan armeijan kärsittyä katastrofaalisen tappion Sedanin taistelussa 1. syyskuuta Bazaine aloitti Preussin kansleri Otto von Bismarckin kanssa neuvottelut piiritettyjen joukkojensa antautumisesta. Bazaine antautui lopulta saksalaisille 27. lokakuuta 140 000:n miehen armeijoineen ilman taistelua.[1]

Sodan jälkeen Bazaine joutui antautumisensa vuoksi sotaoikeuteen maanpetoksesta syytettynä, ja hänet tuomittiin 10. joulukuuta 1873 kuolemaan sekä menettämään sotilasarvonsa. Presidentti Patrice de Mac-Mahon kuitenkin lievensi armahduksella rangaistuksen 20 vuoden vankeudeksi. Bazaine suoritti vankeusrangaistustaan Sainte-Margueriten saarella Välimerellä, kunnes onnistui pakenemaan 9.–10. elokuuta välisenä yönä 1874. Hän eli loppuikänsä maanpaossa Madridissa köyhyydessä.[1][2] Puolustuksekseen hän julkaisi vuonna 1883 muistelmakirjan Épisodes de la guerre de 1870 et de blocus de Metz.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Achille Bazaine (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.7.2013.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1904), s. 1107–1108 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]