Albrecht von Roon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Albrecht von Roon, 1870-luku.

Albrecht Theodor Emil von Roon (30. huhtikuuta 1803 Pleushagen, lähellä Kolbergia, Pommeri23. helmikuuta 1879 Berliini)[1] oli preussilainen upseeri, joka toimi Preussin sotaministerinä vuosina 1859–1873. Yhdessä Otto von Bismarckin ja Helmuth von Moltken kanssa hänellä oli keskeinen rooli Saksan yhdistymiseen johtaneissa sodissa. Roon oli myös lyhyen aikaa Preussin pääministerinä vuonna 1873.

Myös Roonin isä oli upseeri Preussin armeijassa, mutta kuoli maan ollessa Ranskan miehittämä Napoleonin sotien aikana. Hänet kasvatti sen jälkeen äidinpuoleinen isoisä. Roon aloitti upseerinuransa 1821 ja opiskeli Berliinin sotilasakatemiassa 1824–1827. Vuodesta 1832 hän palveli armeijakunnan päämajassa Krefeldissä ja julkaisi samana vuonna kolmiosaisen teoksen Grundzüge der Erd-, Völker- und Staatenkunde (”Maan-, kansa- ja valtiotieteen perusteet”), joka sai laajan lukijakunnan Preussissa ja ulkomailla.[1] Roon sai arvostusta myös muiden maantieteen oppikirjojen kirjoittajana. Hän oli vuodesta 1836 kapteenina yleisesikunnassa ja hänet nimitettiin 1848 kahdeksannen armeijakunnan esikuntapäälliköksi.[2]

Roon auttoi kruununprinssi Vilhelmiä (tuleva Saksan keisari Vilhelm I) kukistamaan kansannousun Badenissa vallankumousvuoden 1848 aikana.[1] Hänet nimitettiin 1850 rykmentin-, 1856 prikaatin- ja 1858 divisioonankomentajaksi sekä ylennettiin 1856 kenraalimajuriksi ja 1858 kenraaliluutnantiksi.[2] Hänet nimitettiin myös armeijan uudelleenjärjestelystä vastanneeseen komiteaan. Roonista tuli joulukuussa 1859 Preussin sotaministeri ja vuonna 1861 myös laivastoministeri. Hän toteutti Preussin armeijassa suuren uudistussuunnitelmansa kuninkaallisen sotakabinetin johtajan Edwin von Manteuffelin ja yleisesikunnan päällikön Helmuth von Moltken tuella. Suunnitelmaan kuului Gerhard von Scharnhorstin aikanaan laatiman järjestelmän laajennus: kolmivuotinen yleinen asevelvollisuus sekä puolustustarkoituksiin varattu pysyvä reservi (Landwehr). Uudistukset tekivät Roonista aluksi vihatun miehen, mutta Preussin nopea voitto Itävallasta vuoden 1866 sodassa osoitti niiden hyödyllisyyden. Roon toteutti vielä joitain uudistuksia korjatakseen tämän sodan aikana armeijassa ilmenneitä heikkouksia, minkä jälkeen Preussi löi myös Ranskan vuosien 1870–1871 sodassa.[1]

Roon korotettiin kreivin arvoon vuonna 1871 ja ylennettiin kenraalisotamarsalkaksi 1873. Samana vuonna hän luopui ministerintehtävistään heikentyneen terveytensä vuoksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Albrecht Theodor Emil, count von Roon (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.7.2013.
  2. a b c Nordisk familjebok (1916), s. 1820 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]