Vallonia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vallonian kukko, esiintyy myös alueen lipussa
Vallonian sijainti Euroopassa

Vallonia (vallon. Waloneye, ransk. Wallonie, holl. Wallonië, saks. Wallonien) eli Vallonian alue (ransk. Région wallonne, holl. Waals Gewest, saks. Wallonische Region) on yksi Belgian liittovaltion kolmesta alueesta. Se käsittää oleellisen osan maan ranskankielisestä väestöstä (Bryssel pois lukien) sekä saksankielisen yhteisön. Vallonian alueen pääkaupunki on Namur.[1]

Perustiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallonian sijainti Belgiassa.

Vallonian pinta-ala on 16 844 km².[1] Se käsittää vähän yli puolet Belgian valtion pinta-alasta ja kuningaskunnan eteläisen puoliskon. Alueella ei ole maayhteyttä mereen, sillä Belgian merenrannikon alueet kuuluvat Flanderin alueeseen. Valloniaan kuuluu 5 provinssia

Vallonian alueella on 252 kuntaa. Alueen tärkeimmät kaupungit ovat Liege, Charleroi, Mons, Namur, Tournai ja Verviers.

Alueen asukasluku on noin 3,4 miljoonaa[1] käsittäen kolmasosan Belgian asukkaista.[2] Ranska on alueen väestön enemmistön kieli, mutta alueen itäisissä osissa puhutaan myös valtion kolmatta virallista kieltä, saksaa. Saksankielisiä on noin 71 000 henkilöä. Eräissä Flanderin alueen rajan pinnassa olevissa kunnissa on saatavana myös hollanninkielisiä palveluja.

Aina 1900-luvun alkuun asti Valloniassa puhuttiin hyvin yleisesti kahta hyvin selvästi ranskan kielestä eroavaa murretta, vallonia ja picardia. Kuitenkin 1900-luku merkitsi näiden paikalliskielien voimakasta taantumista ja lähes täydellistä katoamista. Uusi tekniikka on kuitenkin antanut niille uusia mahdollisuuksia ja ne ovat vähitellen saamassa uutta eloa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuotta 1830[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julius Caesarin valloitettua gallialaisen Belgian, jotkut sen asukkaina olevista kelteistä muuttuivat kulttuuriltaan gallialais-roomalaisiksi. Germaaniset naapurit kutsuivat heitä nimellä "walha" ja tästä kutsumanimestä on muodostunut sana "wallon". Tälle alueelle jäi pysyvästi myös romaanisen ja germaanisen kielialueen raja.

Seuraavina vuosisatoina wallonien alue oli integroitu roomalaiseen keisarikuntaan, sen alueella oli merovinkihallitsijoiden ydinalueet ja se oli osa karolingista valtakuntaa. Tämän jälkeen alue hajosi pieniksi keskenään kilpaileviksi ruhtinaskunniksi. Alue kuului 1400-luvulla Burgundin herttuakuntaan, jonka jälkeen se oli ensin osa Espanjan ja sittemmin Itävallan Alankomaita, vain Liègen ruhtinaskunta pysyi autonomisena alueena.

Wallonian alueiden yhdistyminen tapahtui vasta silloin kun alue liitettiin osaksi Ranskan ensimmäistä tasavaltaa ja sen jälkeen Napoleonin keisarikuntaa, aina vuoteen 1815 saakka. Tämän jälkeen se oli osa Alankomaiden kuningaskuntaa.

Itsenäisyyden aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistymisen myötä Belgiasta tuli ranskankielisten hallitsema yhtenäisvaltio. Flaamit olivat selvästi alisteisessa asemassa niin taloudellisesti, kielellisesti kuin poliittisestikin. Vallonia termin kehitteli Charles-Joseph Grandgagnage vuonna 1844. Tämä käsite saavutti suurta suosiota eritoten 1800-luvun lopulla, kun flaaminkielisen alueen nousu tuntui vallonian alueen väestöstä uhkaavalta.

Vuonna 1932 annettu kielilaki määritteli flaaminkielisen ja ranskankielisen alueen yksikielisiksi ja Brysselin alueen ainoaksi kaksikieliseksi alueeksi koko maassa. Kieliriidat kuitenkin jatkuivat ja uusia kielilakeja säädettiin. Esimerkiksi vuonna 1968 ranskankielisten opiskelijoiden ja professoreiden oli poistuttava flaaminkielisesta Luvanin yliopistosta suuren kieliriidan seurauksena.

Nykyinen Vallonian alue syntyi virallisesti 1980 valtiosäännön uudistuksen myötä ja maan siirtyessä kohden liittovaltiota.

Instituutiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslain luomat puitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parlamentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallonian parlamentti muodostuu 75 parlamentaarikosta. Nämä yhdessä 19 Brysselin ranskankielisen alueparlamentaarikon kanssa muodostavat ranskalaisen yhteisön parlamentin. Alueparlamentti käyttää alueellaan sille annettua lainsäädäntövaltaa. Tätä valtaa se käyttää säätämällä "asetuksia", joilla on lainvoima alueen sisäisissä asioissa. Aloiteoikeus on alueen hallituksella ja parlamentin jäsenillä.

Parlamentin keskeisin vallankäytön välinen on budjetti, jolla se säätelee alueen menoja ja tuloja, hallituksen ehdotuksen mukaisesti. Lisäksi parlamentti valvoo hallituksen työskentelyä.

Parlamentin jäsenet valitaan suhteellisilla, salaisilla ja yhtäläisillä vaaleilla viiden vuoden vaalikaudeksi. Vaalikaudelle 2004-2009 parlamentin paikkajako oli seuraava:

  • Sosialistinen puolue: 34 paikkaa
  • Reformiliike: 20 paikkaa
  • Humanistinen demokraattikeskusta: 14 paikkaa
  • Kansallinen rintama: 4 paikka
  • Vihreät: 3 paikka

Liittovaltion kansanedustajan, senaattorin, ministerin tai valtiosihteerin tehtäviä hoitavat eivät voi olla alueparlamentin jäseniä. Samoin aluehallitukseen valitut parlamentin jäsenet eroavat tehtävästään ja heidän tilalleen tulee varaedustaja.

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus valitaan parlamentissa enemmistöäänestyksellä, joskaan ei välttämättä parlamentin jäsenistä. Useimmiten kuitenkin ennakkoneuvottelujen tuloksena syntyy enemmistön lista ministereistä, joka saa parlamentin äänestyksessä enemmistön kannatuksen. Jos parlamentin jäsen valitaan ministeriksi, niin hänen jäsenyytensä parlamentissa päättyy välittömästi ja varaedustaja tulee hänen tilalleen.

Hallituksen jäsenet valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan eli pääministerin. Tämä vannoo virkavalansa kuninkaalle. Hallituksessa on enintään yhdeksän ministeriä, pääministeri mukaan lukien. Jokaisella jäsenellä on ministerin nimi ja arvo. Hallitus kokonaisuudessaan, kuten sen yksittäiset jäsenetkin, ovat vastuussa alueparlamentille ja tarvitsevat sen enemmistön kannatuksen.

Hallituksella on aloiteoikeus sekä oikeus asetusten antamiseen parlamentille. Se myös valmistelee ne. Sillä on lisäksi toimeenpanovalta parlamentin säätämien asetusten suhteen. Se julkaisee asetukset maan virallisessa lehdessä ja antaa asetusten täytäntöönpanon kannalta oleelliset säädökset ja ohjeet.

Hallituksella on käytössään virkakoneisto, laitokset ja hallinnosta vastaava henkilökunta, jonka tehtävänä on valmistella asetukset sekä toimeenpanna ne parlamentin säätämässä muodossa.

Hallitus toimii kollegiona ja siellä ei tehdä äänestyspäätöksiä vaan päätökset perustuvat konsensukseen. Viikoittaiset hallituksen kokoukset pidetään Namurissa ja ne kutsuu koolle ja puhetta niissä johtaa ministeri-presidentti (pääministeri).

Vallonian tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lippu: Punainen kukko keltaisella taustalla, Pierre Paulusin suunnittelema
  • Hymni: Valloonien laulu (le chant des Wallons)
  • Kansallispäivä: syyskuun 3. sunnuntai

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgia oli 1800-luvulla Manner-Euroopan teollistunein valtio. Etenkin sen eteläinen osa, Vallonia oli raskaan teollisuuden aluetta. Liègen ja Charleroin alueet olivat kaivostoiminnan, teräs-, konepaja- ja lasiteollisuuden keskeistä aluetta. Kuitenkin kehitys 1900-luvulla johti alueen voimakkaaseen taantumiseen ja vuonna 1958 koettiin kaivosten ensimmäiset sulkemiset. Myöhemmin metalli- ja terästeollisuuden vähittäinen alasajo ja loppuminen ovat olleet raskaita koko Vallonialle.

Vallonian pitkästä ja monipuolisesta teollisesta perinteestä kertovat monet Suomeen alueelta tulleet suvut, jotka toivat mukanaan alan taitotietoa, jolla suomalaista teollisuutta on 1800-luvulta lähtien rakennettu.

Uudella vuosituhannella tilanne on tasapainottunut ja Vallonia pyrkii uusien investointien ja uuden tuotannon avulla hyödyntämään keskeistä sijaintiaan Euroopassa.

Tuotantoaloittainen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maa- ja metsätalous ja kalastus: 1,8 %
  • Teollisuus, energiantuotanto ja rakentaminen: 27,4 %
  • Palvelut: 70,8 %

(Luvut ovat vuodelta 2001.)

Taloudellista tilastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • BKT: 61 582 miljoonaa euroa (2002).
  • BKT asukasta kohden: 78,2 % Euroopan unionin alueellisesta keskiarvosta (EU / 2000).
  • Työttömyys: 16,4 % (2003).

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuriin liittyvät asiat eivät varsinaisesti kuulu alueen toimivaltaan. Ne ovat osa "ranskankielisen yhteisön" (Communauté française) tehtäviä. Kuitenkin Vallonialla on ollut ja on edelleenkin oma vahva kulttuurillinen identiteettinsä.

Unescon maailmanperintölistalle alueelta ovat päässeet hyvin eri kausia edustavia rakennetun ympäristön monumentteja:

  • Canal du Centren (Keskuskanava) neljä laivahissiä ja niiden ympäristöt La Louvièressa ja Le Rœulex'ssa Hainaut'ssa.
  • Kuuden Vallonian kaupungin; Binchen, Charleroin, Monsin, Namurin, Thuin ja Tournain keskiaikaiset kellotornit.
  • Tournain Notre-Damen katedraali.
  • Spiennesin (Mons) neoliittisen ajan piikivikaivaukset.

Useat ranskankieliset taiteilijat ovat lähtöisin Valloniasta, muun muassa Georges Simenon, René Magritte, Marguerite Yourcenar, César Franck ja Paul Delvaux.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Wallonia Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.2.2014.
  2. Wallonia ECRN. Viitattu 22.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vallonia.