René Magritte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lothar Wolleh, René Magritte.

René Magritte (21. marraskuuta 1898 Lessine, Belgia15. elokuuta 1967 Bryssel) oli belgialainen surrealistinen taidemaalari.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

René Magritte syntyi Belgian Lessinesissä vuonna 1898 vaatturi Léopold Magritten ja hänen modistivaimonsa Adelinen vanhimpana poikana. Magritte sai 10-vuotiaasta lähtien yksityisopetusta maalauksessa. Pari vuotta myöhemmin 1912 hänen äitinsä teki itsemurhan hukuttautumalla Sambre-jokeen. René oli läsnä kun hänen äitinsä ruumis löydettiin ja vedettiin pois joesta. Kuva kelluvasta äidistä, jonka vaatetus oli sekaisin ja peitti hänen kasvonsa, tuli myöhemmin esille hänen tuotannossaan, vuosien 1927–1928 ”amant”-maalaussarjassa. Sarjan kuuluisin teos on nimeltään "Les amants".

Vuodesta 1918 lähtien Magritte opiskeli Brysselin Académie Royale des Beaux-Arts -taideakatemiassa kahden vuoden ajan. Vuonna 1922 hän avioitui Georgette Bergerin kanssa. He olivat tavanneet toisensa jo vuonna 1913.[1]

Magritte työskenteli tapettitehtaassa ja toimi mainosten ja julisteiden suunnittelijana aina vuoteen 1926 saakka kunnes hänen sopimuksensa brysseliläisen Galerie le Centauren kanssa mahdollisti toimimisen kokopäiväisenä taiteilijana.

Vuonna 1926 Magritte toteutti ensimmäisen surrealistisen maalauksensa ”Le jockey perdu” ja asetti ensimmäisen kerran töitään näytteille Brysselissä vuonna 1927. Näyttelyn kritiikki oli murskaava ja masentuneena tappiostaan Magritte matkusti Pariisiin, jossa hän tapasi André Bretonin ja ystävystyi tämän kanssa. Magritte sitoutui entistä selkeämmin surrealismin kannattajaksi.

Kun Galerie la Centaure sulki ovensa ja sopimus päättyi, Magritte palasi Belgiaan ja työskenteli mainosalalla. Sitten hän veljensä kanssa perusti yrityksen, joka salli hänen elää kohtuullista elämää.

Toisen maailmansodan saksalaisen miehityksen aikana hän pysyi Brysselissä. Tämä aiheutti katkon hänen suhteessaan André Bretoniin. Tällöin hän myös luopui aiempien töidensä pessimismistä ja väkivaltaisuudesta, joskin hän palasi näihin teemoihin myöhemmässä tuotannossaan.

Magritte museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brysselin Königsplatzilla avattiin kesäkuussa 2009 Magritte museo. Viiden kerroksen läpi kulkee reitti läpi taidemaalarin elämäkerran, jonka varrella on lähes 150 teosta, joista öljymaalauksia on 75, guassimaalauksia 58 ja viisi veistosta.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katso: Jacques Meuris (1911). s. 210.
  2. Julia Voss: Die Verteidigung Magrittes Frankfurter Allgemeine Zeitung. 2.6.2009. Viitattu 13.6.2009. (saksaksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]