Marguerite Yourcenar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Marguerite Yourcenar (oik. Marguerite Cleenewerck de Crayencour, 8. kesäkuuta 1903 Bryssel17. joulukuuta 1987 Mount Desert Island, Yhdysvallat) oli ranskalainen kirjailija, joka hyväksyttiin ensimmäisenä naisena Ranskan akatemiaan vuonna 1980. Hänen valintaansa tuki hyvin voimakkaasti akateemikko Jean d'Ormesson, joka lausui myös tervetuliaispuheen hänen tullessaan Akatemian jäseneksi.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marguerite Yourcenar syntyi ylhäisaateliseen perheeseen. Hänen äitinsä Fernande de Cartier de Marchienne oli belgialainen, ja hän menehtyi tyttärensä synnytykseen. Marguerite de Crayencourin kasvatti hänen isänsä äiti. Myös hänen isänsä, joka oli epäsovinnainen seikkailija ja sivistynyt matkailija, palasi lyhyen avioliiton jälkeen asumaan vanhempiensa luokse. Vuoteen 1912 saakka Marguerite asui Lillessä ja osan ajasta Nord-departementissä sijaitsevassa sukulinnassa Mont Noiressa. Ylioppilastutkinnon alkuosan hän suoritti koulua käymättä Nizzassa. Hänen ensimmäinen runodialoginsa Le Jardin des chimères ilmestyi omakustanteena vuonna 1921, ja hän käytti tekijänimeä Yourcenar, joka oli lähes anagrammi hänen oikeasta nimestään Crayencour.

Hänen isänsä kuoli vuonna 1929. Hän oli vähissä varoissa, ja koko Eurooppa liikehti vaarallisesti. Näin syntyi päätös lähteä Yhdysvaltoihin, jossa hän liittyi ystävättärensä Grace Frickin seuraan. Hän asui yhdessä Frickin kanssa aina tämän vuonna 1979 tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Yourcenar asui koko loppuelämänsä Yhdysvalloissa, sillä hän sai itselleen Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1947. Hän opetti ranskan kirjallisuutta vuoteen 1949 saakka.

Teoksellaan Hadrianuksen muistelmat, joka ilmestyi 1951, hän sai maailmanlaajuista menestystä, ja sen ansiosta hän saattoi omistautua kokonaan kirjoittamiselle. Kirjailijan uran eräs huipputapaus oli hänen valintansa Belgian akatemian (ransk. Académie Royale de langue et de littérature françaises) jäseneksi vuonna 1970. Kymmenen vuotta myöhemmin hän ensimmäisenä naisena astui aiemmin vain miehille pyhitetyn Ranskan akatemian jäseneksi. Myöhemmin hän on kertonut, että kirjoittaessaan suurinta menestystä Hadrianuksen muistelmat hän oli epäröinyt Hadrianuksen ja matemaatikko–filosofi Omar Khaijamin välillä.

Yourcenarin elämä jakaantui Mount Desert Islandin yksinäisyydessä tehtyyn työhön ja pitkiin matkoihin. Hän matkusti maailman ympäri viimeisen kumppaninsa Jerry Wilsonin kanssa. Yourcenar kuoli Yhdysvalloissa 17. marraskuuta 1987, ja hänet haudattiin Brooksiden hautausmaalle Somesvilleen Maineen.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen kirjallinen tuotantonsa oli hyvin laaja-alaista historiallisista romaaneista aina omaelämäkerrallisiin muistelmiin saakka. Hänen tuotantonsa, joka ulottui monelle vuosikymmenelle, sijoittuu ajankohtaisten kirjallisuusvirtausten ulkopuolelle eräänlaisena paluuna perinteeseen ja estetiikkaan sekä haluna ilmentää kirjallisuuden perintä merkitystä, kerrontaa.

Yourcenar sai voimakkaita vaikutteita itämaisesta satu- ja tarinankerronnan perinteestä. Hänen ajatusmaailmansa ei kuitenkaan koskaan etääntynyt kauaksi humanismin ja renessanssin perinteistä:

”Todellinen syntymäpaikka on se, missä ensi kertaa on älykkäin silmin katsellut ympärilleen; minun ensimmäinen isänmaani olivat kirjat ja vähäisemmässä määrin koulut.”[1]

Ranskassa on ilmestynyt Yourcenarin valikoitu kirjeenvaihto (Correspondance). Teoksesta paljastuu, että hän oli vegetaristi ja että hän solmi lujan ja kestävän ystävyyssiteen näyttelijä Brigitte Bardot'n kanssa kiinnitettyään ensimmäisenä tähden huomiota hylkeenpoikasten metsästämiseen.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Le Jardin des chimères (1921) Runoja
  • Alexis ou le Traité du vain combat (1929, romaani (Alexis: turhan taistelun kuvaus; suom. Jussi Lehtonen Helsinki: Like , 2001)
  • La Nouvelle Eurydice (1931, romaani)
  • Le Denier du rêve (1934, romaani) (Unelman lunnaat; suom. Marketta Enegren Helsinki. WSOY, 1961)
  • La Mort conduit l'Attelage (1934)
  • Feux (1936, Proosarunoja)
  • Nouvelles orientales (1939)
  • Les Songes et les Sorts (1939)
  • Le Coup de grâce (1939, romaani) (Armonlaukaus ; suom. Inkeri Tuomikoski Helsinki. WSOY, 1988)
  • Mémoires d'Hadrien (1951 romaani) (Hadrianuksen muistelmat; suom. Reino Hakamies, 3., täyd. painos Helsinki 1984)
  • Électre ou la Chute des masques (1954)
  • Qui n'a pas son Minotaure? (1963)
  • L'Œuvre au noir (1968) (Käy kohti pimeää; suom. Irene Sorsa Helsinki: WSOY, 1969)
  • Chenonceaux (....)
  • Le labyrinthe du monde I : Souvenirs pieux (1974)
  • Le labyrinthe du monde II : Archives du Nord (1977)
  • Mishima ou la vision du vide, (1981, essai)
  • Comme l'eau qui coule (1982) (Anna, soror, Un homme obscur, Une belle matinée) (Anna, sisaresi... ; suom. Jussi Lehtonen Helsinki: Like, 2002)
  • Le temps, ce grand sculpteur (1983)
  • Les charités d'Alcippe, poème (1984)
  • Quoi ? L'éternité (1988)
  • D'Hadrien à Zénon : correspondance, 1951–1956, 2004

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yourcenar Marguerite; Hadrianuksen muistelmat. 3. täydennetty painos. Suom. Reino Hakamies, WSOY. 1984. s. 36.

Lähteet ja kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mathieu Galley, Les Yeux ouverts, Entretiens avec Marguerite Yourcenar. 1980.
  • Josyane Savigneau, Marguerite Yourcenar, l'invention d'une vie. Paris : Gallimard, 1990.
  • Michèle Sarde, Vous, Marguerite Yourcenar, La Passion et ses masques. Paris : Laffont, 1995.
  • Michèle Goslar, Yourcenar, Qu'il eût été fade d'être heureux. Bruxelles, 1998.
  • Päivi Tapola: "Marguerite Yourcenarin Armonlaukaus" teoksessa Päivi Tapola: Äitini puutarhassa - Polkuja naiskirjallisuuteen, Kääntöpiiri/Like, 2002, ISBN 951-8989-61-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kardinaal de Richelieu.jpg Edeltäjä:
Roger Caillois
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 3
1980–1987
Seuraaja:
Jean-Denis Bredin