Lille

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lille
Vaakuna Lille-Position.png
vaakuna sijainti
Sijainti 50°38′14″N, 3°03′48″E
Valtio Ranskan lippu Ranska
Région Nord-Pas-de-Calais
Väkiluku 226 014 (2006)
Pinta-ala 34,83 km²
Väestötiheys 6 489,1 as./km²
Korkeus 25
Kaupunginjohtaja Martine Aubry (PS)
Sivusto mairie-lille.fr
Vieille Bourse, näkymä Grand Placelta

Lille (holl. Rijsel) on kaupunki Pohjois-Ranskassa Deûle-joen varrella aivan Belgian rajan tuntumassa. Se on Nord-Pas-de-Calaisin alueen ja Nordin departementin pääkaupunki.

Lommen kaupunki sulautettiin Lilleen vuonna 2000, minkä jälkeen kaupungin väkimäärä oli 226 014[1] vuonna 2006. Lillen suurkaupunkialue käsittää myös Belgialle kuuluvia alueita, kuten Kortrijkin (Courtrai) kaupungin, ja sen arvioitu väkimäärä oli 1 727 525 vuonna 2000, mikä teki siitä yhden Euroopan merkittävistä suurkaupunkialueista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lille mainitaan historiallisissa dokumenteissa ensimmäisen kerran vuonna 1066, mutta alueella tiedetään olleen pysyvää asutusta jo toisella vuosituhannella eaa. Kaupunki on saanut nimensä saarta tarkoittavasta sanasta l'isle, sillä alue oli aikanaan soiden ympäröimä. Nimeä käytettiin Flanderin kreivin alueelle rakennuttamasta linnasta. Alkuperäiset asukkaat, keltit, korvautuivat germaanisilla heimoilla, ja 800-luvulla viikingit valloittivat alueen. Myöhemmin normannien ja unkarilaisten valloitukset aiheuttivat tuhoa alueella.

Flanderin kreivi yhdessä Boulognen ja Hainautin kreivien, Saksan ja Englannin kanssa julisti sodan Ranskalle, joka päättyi Ranskan voittoon vuonna 1214. Kaupunki siirtyi Flanderin kreivittären Jeanne Flanderilaisen johdettavaksi, joka ennen kuolemaansa 1244 perusti muun muassa Kreivittären sairaalan 1236, joka nykyään on yksi Lillen vanhankaupungin kauneimmista rakennuksista.

Lille siirtyi Ranskan haltuun Mons-en-Pévèlen taistelun seurauksena 1304 ja vuonna 1369 Burgundin herttuan alaisuuteen. Siitä tuli siten yksi Burgundin kolmesta pääkaupungista Brysselin ja Dijonin ohella. 1400-luvun puoliväliin mennessä Lillen asukasluku oli noussut 25 000:een ja siitä oli tullut alueen hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Viimeinen Burgundin herttua Charles le Téméraire kuoli vuonna 1477, jonka jälkeen alue siirtyi vähitellen Espanjan kuninkaan haltuun aina Filip IV:n kuolemaan saakka vuonna 1665.

1500-luvulla kaupunki koki ruttoepidemian, tekstiiliteollisuuden nousun ja protestanttien kapinan. Vuonna 1667 Ranskan Ludvig XIV (Aurinkokuningas) piiritti onnistuneesti Lillen ja kaupunki siirtyi jälleen Ranskalle Aix-la-Chapellen rauhassa 1668. 1700-luvulla kaupunki pysyi pääosin katolisena, eikä siten juuri osallistunut Ranskan vallankumoukseen 1789–1799. Vallankumouksen jälkeen itävaltalaiset piirittivät kaupungin, mutta asukkaat pormestarin johdolla onnistuivat vastustamaan piiritystä onnistuneesti.

Vuonna 1800 Lillessä asui 53 000 ihmistä ja pian siitä tuli Nordin departementin pääkaupunki. Napoleonin mannersulku Englantia vastaan kasvatti yhä entisestään kaupungin puuvillatekstiilien tuotantoa. Vuonna 1846 avattiin Pariisin ja Lillen välinen rautatie. Vuonna 1872 kaupungin asukasluku oli jo 158 000 ja 1891 se ylitti 200 000 asukkaan rajan.

Ensimmäisessä maailmansodassa loppuvuodesta 1914 joukot Lillessä uskottelivat saksalaisille pitävänsä hallussaan runsaasti aseistusta, vaikka todellisuudessa heillä oli käytössään vain yksi kanuuna. Hämäyksestä huolimatta saksalaiset pommittivat yli 2 200 rakennusta ja lisäksi polttivat osan kaupungista kostoksi harhautuksesta. Englannin joukot vapauttivat kaupungin 17. lokakuuta 1918. 1930-luvun alussa Lille kärsi pahoin suuren pörssiromahduksen aiheuttamasta lamasta, ja vuonna 1935 jo kolmannes kaupungin asukkaista eli köyhyysrajan alapuolella.

Toisessa maailmansodassa saksalaiset miehittivät jälleen kaupungin toukokuussa 1940 lyhyeksi jääneen vastarinnan jälkeen. Kun Belgia miehitettiin, asukkaat pakenivat kaupungista suurin joukoin. 3. syyskuuta 1944 saksalaiset joukot jättivät Lillen perääntyessään brittijoukkojen takia, jotka olivat lähestymässä Brysseliä. Sodan jälkeen kaupunki palasi vähitellen normaalitilaan vuoteen 1948 mennessä.

Automaattinen Lille VAL

1960–1970-luvulla hiili-, kaivos- ja tekstiiliteollisuuden laskusuhdanne pakotti kaupungin keskittymään enemmän palvelualoihin 1980-luvulla. Vuonna 1983 kaupungissa avattiin maailman ensimmäinen täysin automaattinen metro, VAL. 1993 otettiin käyttöön TGV-suurinopeusjunayhteys Pariisin ja Lillen välillä ja seuraavana vuonna valmistunut Kanaalitunneli sekä Eurostar-juna yhdistivät Lillen entistä tiiviimmin Lontooseen ja Brysseliin.


Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VAL (véhicule automatique léger = kevyt automatisoitu kulkuväline) on täysin automatisoitu metrojärjestelmä, jonka linja 2 on 32 kilometriä pitkä ja sisältää 43 asemaa. Yhteensä Lillen metrossa on 60 asemaa, joista osa sijaitsee aivan Belgian rajan tuntumassa. Junat ovat vain 26 metriä pitkiä ja sisältävät kaksi junayksikköä. TGV- ja Eurostar-junayhteyksien ansiosta Lillestä on tullut keskeinen kaupunki Lontoon, Brysselin ja Pariisin mudostaman kolmion keskellä.

Lille Lesquinin kansainvälinen lentokenttä sijaitsee 15 minuutin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta se on maan kahdenneksitoista vilkkain lentokenttä. Lille on Pariisin jälkeen Ranskan merkittävin moottoriteiden risteymäkohta. Sen kautta kulkee viisi autoroutea (A1, A22, A23, A25 ja A27). Lillessä on Ranskan kolmanneksi suurin jokisatama Pariisin ja Strasbourgin jälkeen.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallojoukkue Lille OSC pelaa Ranskan pääsarjassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Résultats du recensement de la population 2006 Institut National de la Statistique et des Études Économiques. Viitattu 31. heinäkuuta 2009. (ranskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]